Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa ymmärtämään anoppiani
En jaksa
24.04.2019 |
En ymmärrä anoppiani. Hänen käytöksensä on ristiriitaista ja saa minut hermostumaan. Kertokaa, mikä voisi olla syy, että hän käyttäytyy näin!
1. Kun kerroimme, että saamme lapsen, hän oli onnellinen. Hän alkoi ravata kaikki kirpputorit ja tokmannit läpi, ja lähetti meille kotiin toiselle paikkakunnalle kasseittain lastenvaatteita. Hän ei missään vaiheessa kysynyt, minkälaisia halusimme, vaan osti vain pinkkejä ja röyhelövaatteita. Ennen syntymää hän oli lähettänyt niitä jo 4 muovikassillista. Ymmärrän, että hän halusi osallistua ja auttaa.
2. Jo ennen vauvan syntymää hän alkoi painostaa, että muutamme hänen paikkakunnalleen. Meillä ei kummallakaan ollut siellä töitä, mutta hän kuumotti asialla jatkuvasti. Hän kuulemma halusi olla vauvan elämässä osana. Ymmärrän tämän tietenkin, mutta emme voi kun ei ole töitä. Junallakin menee vain tunti meidän välillämme.
3. Kun hän näki vauvan, hän alkoi kätkeä sitä meiltä. Hän käveli heti vauvan kanssa toiseen huoneeseen, ja vaikka vauva itki, hän ei olisi suostunut antamaan häntä meille. Minä tietenkin otin vauvan sitten vain hänen kädestään. Myöhemmin hän on aina mennyt ottamaan vauvan, vaikka se olisi NUKKUMASSA! Ja näin herättää vauvan. Tämä menee minun sietorajani yli.
4. Hän aina tavatassessamme selittää: "MINÄ en ainakaan vaihda vauvan vaippoja, koska minä olen jo vauvani hoitanut". "Minä en ainakaan kiellä vauvaa tekemästä mitään, koska olen mummo.". Sitten hän jo vaatii vauvaa itelleen hoitoon? Eli hän ei ikinä auta minua kotityössä eikä vauvan hoidossa, vaan haluaa vain olla vauvan kanssa piilossa jos on meillä, mutta ei kuitenkaan halua oikeasti auttaa? Hän ei ole koskaan tehnyt mitään hoitotoimenpiteitä.
Miten voisin antaa vauvan mummolle, joka omii häntä mutta ei suostu tekemään mitään hoitojuttuja? Häntä ei kiinnosta pätkääkään, mitä me ajattelemme lahjoista, mutta kassikaupalla rahdataan mielestäni epämiellyttäviä vaatteita, joista useat ovat jopa rikki... Sitten hän ihmettelee, miksi minä olen ärsyyntynyt. Hän suuttui, kun kerroin, etten tarvitse niin paljoa vaatteita. Apua. Olen alkanut vältellä häntä, kun ennen välimme olivat etäiset ja hyvät. Nyt hän haluaisi olla väkisin elämässämme päivittäin ja tuoda vain oman mielen mukaisia asioita. Hän arvostelee kaikkea, mitä itse teen; Esimerkiksi vauvan nimestä ei mitään hyvää sanottavaa, syömisestä, nukkumisesta, kaikesta.
Kun hän oli kerran kylässä, pyysin, ettei hän käyttäisi toista wc:tämme (monta syytä). Sitten hän 10 minuutin päästä meni juuri siihen wc:hen, johon pyysin, ettei hän menisi. Olin hämmentynyt, enkä sitten osannut sanoa mitään.
Huoh, onko mitään toivoa, että saisimme rauhallisesti hoidettua asian? Mummon mielestä selvästi ongelmaa ei ole, mutta minun mielestäni on. Ainut keskusteluyritys on saanut mummon todella vihaiseksi.
Kommentit (9)
Anoppius/mummous on naiseuden huipentuma. Ei siihen järkeä tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletettavasti mummon ainoa lapsenlapsi ja hän on aivan tohkeissaan?
Älä ota niin vakavasti, anna mummon osallistua ja hössöttää. Varsinkin kun asutte eri kaupungeissa, niin ei kait hän joka päivä teillä roiku.
Antakaa mummon tulla läheiseksi lapselle, lapsen kasvaessa siitä on iloa teille kaikille. Myös sinulle ja miehellesi, kun on tuttu hoitopaikka.
Ottamatta kantaa mihinkään muuhun, niin takerruin lauseeseesi "Eli hän ei ikinä auta minua kotityössä eikä vauvan hoidossa, vaan haluaa vain olla vauvan kanssa piilossa jos on meillä, mutta ei kuitenkaan halua oikeasti auttaa?"
Miksi ihmeessä sinua pitää auttaa kotitöissä? Ja mitä kotitöitä mahdat tarkoittaa eli kaipaatko oikeasti apua ruuanlaittoon, siivoukseen ja pyykinpesuun, miehesi ei voi niihin osallistua?
Isoäideistä on tehty kummallisella tavalla lastensa perheiden kotiapulaisia, joilla ei saa olla yhteistä aikaa lapsenlapsen kanssa, ainoastaan yhteistä aikaa kotitöiden kanssa.
Meillä taas minun äitini osaa olla todella hankala... On siis aivan mahdottoman innoissaan mummoudestaan, mutta välillä menee vaan yli. Ostelee jatkuvasti vauvalle kaikkea... Hänestä on kyllä ollut paljon apua ja olen siitä hyvin kiitollinen, mutta hän muistaa tasaisin väliajoin huomauttaa siitä, kuinka en osaa tehdä sitä tai tätä ja vain ja ainoastaan hänen tapansa on oikea, koska hän tietää ja hänellä on kokemusta jne. Hän siis tykkää lytätä minun osaamistani äitinä ja se tuntuu pahalta.
Ihan omitusta, ettei kunnioita yhtään teidän sääntöjänne. Mites miehesi, saisiko äitinsä paremmin ymmärtämään? Ei tule toimimaan pidemmän päälle tuollainen.
Mitä noihin kotitöihin tulee ja joku jos sitä alkoi kummastelemaan: jos on ihan kiinni vauvassa ja samalla on talossa vaikka se anoppi kylässä ja mies töissä, kyllä se alkaa ärsyttää jos joutuu siinä sitten vielä vierasta emännöimään. Juokset kaupassa, laitat ruuat, hoidat ylimääräiset pyykit. Olisi ihan kohtuullista, että anoppi voisi sitten vaikka laittaa ruuat avuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista. Kaikista eniten pidin tähän mennessä tuosta: "Anoppius/mummous on naiseuden huipentuma. Ei siihen järkeä tarvita." Tämä piristi päivää ja alkoi naurattaa.
"Miksi ihmeessä sinua pitää auttaa kotitöissä?" Koska mummo haluaa olla meillä joka viikko, ja minulle tulee paljon työtä ja menoja hänestä ja hänen kuskaamisestaan asemalle. Minulla oli aluksi kipeä haava, jonka kanssa oli vaikea olla, ja hän tuli meille vain "nauttimaan palvelusta". Tietenkin ihmisillä on eri mielipiteitä siitä, mitä toisilla tehdään. Minä esim. ainakin autan siskoani ruoanlaitossa, jos olen hänen luonaan.
"hän muistaa tasaisin väliajoin huomauttaa siitä, kuinka en osaa tehdä sitä tai tätä" I feel you! Anoppi tekee tätä minulle jatkuvasti... Ruoasta, unesta, kaikesta. Hän kyllä osaa, ja minun keinoni ovat vääriä. Yritetään olla omille lapsillemme avarakatseisempia! :(
Aloittaja kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Kaikista eniten pidin tähän mennessä tuosta: "Anoppius/mummous on naiseuden huipentuma. Ei siihen järkeä tarvita." Tämä piristi päivää ja alkoi naurattaa.
"Miksi ihmeessä sinua pitää auttaa kotitöissä?" Koska mummo haluaa olla meillä joka viikko, ja minulle tulee paljon työtä ja menoja hänestä ja hänen kuskaamisestaan asemalle. Minulla oli aluksi kipeä haava, jonka kanssa oli vaikea olla, ja hän tuli meille vain "nauttimaan palvelusta". Tietenkin ihmisillä on eri mielipiteitä siitä, mitä toisilla tehdään. Minä esim. ainakin autan siskoani ruoanlaitossa, jos olen hänen luonaan.
"hän muistaa tasaisin väliajoin huomauttaa siitä, kuinka en osaa tehdä sitä tai tätä" I feel you! Anoppi tekee tätä minulle jatkuvasti... Ruoasta, unesta, kaikesta. Hän kyllä osaa, ja minun keinoni ovat vääriä. Yritetään olla omille lapsillemme avarakatseisempia! :(
Pakko kysyä uudestaan ja uudestaan: sinullako ei ole miestä lainkaan? Mies ei nouda äitiään asemalta, mies ei kuljeta äitiään asemalle jne. Vain sinulla on auto ja kortti, mies on reissutöissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on mies, mutta hän on töissä arkisin 6.30-17.30 matkoineen. Anoppi haluaa lähteä arkena n. 17 lähtevällä junalla. Yritän saada tapaamisen viikonlopulle, mutta se ei läheskään aina onnistu.
Mummo siis vaatii lasta hoitoon, mutta emme ole antaneet, kun ei ole ollut tarvetta.