Jos ihmiset käyttäisivät puolet ajasta todellisten positiivisten piirteiden kehittämiseen, jonka he siis käyttävät teeskennelen omaavansa positiivisia piirteitä, he saattaisivat olla siedettävämpiä

cumshottii

Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat tietoisesti kehittäneet positiivisia puoliaan. Hyvä niin, mutta he ovat unohtaneet sen, että elämässä on kärsimystä, eikä se katoa taikasanoilla "ajattele positiivisesti". Itse asiassa tärkeää olisi tutustua omaan Varjoonsa, mutta se on niin vaikea tie, että harva siihen ryhtyy. "Ihminen ei valaistu kuvittelemalla valo-olentoja, vaan tekemällä pimeydestä tietoisen. Viime mainittu prosessi on kuitenkin epämiellyttävä eikä se siksi ole monen suosiossa." ( C. G. Jung )

Karen Armstrong taas kirjoittaa näin: Nyky-yhteiskuntaan on hiipinyt jokin uusi oikeaoppisuus, jota joskus kutsutaan "positiiviseksi ajatteluksi". pahimmillaan tämä tavaksi omaksuttu optimismi saa meidät panemaan päämme pensaaseen: kiellämme kaikkialla, itsessämme ja muissa läsnä olevan kivun ja muuraamme ympärillemme tietoisen sydämettömyyden muurin varmistaaksemme emotionaalisen selviytymisemme...Suuri osa siitä, mikä kulkee uskonnon nimikkeellä on kehitetty rohkaisemaan ja pönkittämään samaa egoa, josta uskon perustajat käskivät meidän luopua."

Yritän tehdä itsestäni oikeasti paremman, jotta ei tarvitsisi esittää. Joku näkee aina esittämisen läpi.

Voisin toki olla myös rehellinen k*sipää, mutta siitä koituisi liikaa harmia. Mitä vähemmän vihamiehiä, sitä turvallisempi elämä.