Ei ystävän rahanlainauspyynnölle, mutta henkinen stressi

Ei pidä kenenkään olla valmis jatkuvasti elättämään muita. Hätätilanteessa voi auttaa, kuten olet tehnytkin.

Sanot että et lainaa enää koska vanhatkin lainat on maksamatta. Yksinkertaista. Ystäväsi ei milloinkaan opi käyttämään rahaa jos sitä aina jostain hänelle ilmaiseksi syydetään.

Älä anna rahaa. Jos on tiukka paikka ystävällä, niin kutsu vaikka luoksesi syömään.

No. Ei sun tarvi kantaa huonoa omaatuntoa siitä,ettet lainaa rahaa. Nehän on sun ja käytät ne itseen/omaan perheeseen.

Se mitä voit tehdä on antaa hyviä neuvoja halvan ja kunnollisen ruuan ostamiseksi. Sanot että oletko miettinyt miten saisit säästettyä,että mä sen keksin kun kävin täällä...Ja nyt jää hyvin rahaa ruokaan.

Näyttä sille jonkun perusruokaohjevinkki sivun jossa on tyyliin makkarasoppaa ja sen semmoista helppoa ruokaa. Käy kädestä pitäen opettamassa,meet kauppaan mukaan tekemään hankinnat. Täällä alkuun vinkkejä. http://www.saunalahti.fi/meriam1/puutteenpera/

Juu, eihän tuo hyvä juttu ole, mutta summa kuulostaa tosi pieneltä, jos hän on kuitenkin vuosikausia lainannut ja maksanut kuitenkin takaisinkin.

Nimimerkillä idiootti, joka on lainannut peliriippuvaiselle ystävälle useamman tonnin eikä ole saanut takaisin kuin 50 euroa.

Olisiko paikkakunnallanne ruoka-avustusta jossa ystäväsi voisi käydä? Monesti myös seurakunnat voivat ruoka-apua tarjota. Toki jos haluat itse auttaa jatkossakin niin voisiko rahan sijasta käydä ostamassa ruokakassin jossa olisi jauhoja, makaronia yms. edullista? Tulee edullisemmaksi kuin tuorepastat ja energiajuomat. Säästäisit, auttaisit ja ystävälläsi olisi edes jotain ruokaa.

Älä lainaa. Kuulostaa jo hyväksikäytöltä, kun toistuvaa lainaamistaja tietää, että lainaat. Turha potea omantunnontuskia. Voisi sanoa, että nyt ystävyys mitataan eli säilyykö silti, vaikka et lainaakaan.

Ystäväsi täytyy oppia hoitamaan omaa talouttaan. Sinä et hänestä ja hänen taloudellisista asioista ole vastuussa. Minkä ikäinen hän on? Jos hänellä on ruuasta pulaa, niin voit ehdottaa hänelle esim. ruokajonoon menemistä. Varmaan voi kirkoltakin pyytää jonkinlaista apua?

Tietenki se kerjää sulta jatkuvasti rahaa ku oot sitä antanu. Lopeta se elämän kustantaminen.

Olen ollut samassa jamassa.  Hyvä ystäväni joutui taloudelliseen ahdinkoon samaan aikaan, kun minä sain pienen perinnön.  Se perintö nyt ei ollut mikään suuren suuri, mutta tosi mukava lisä pienehkön palkkani päälle.  

No, ystävän mies joutui just silloin työttömäksi ja ystäväni jäi töistä pois sairauseläkkeelle, hänellä oli nuoresta asti ollut krooninen sairaus.  Tuli kaikenlaista muutakin yllättävää, joutuivat luopumaan autostakin ym.  Ja tää ystävä tiesi sitten mun perinnöstäni, tyhmyyksissäni olin ehtinyt kertoa.  

Kyllähän sen arvaa, miten siinä kävi.  Jouduin kuuntelemaan sitä valitusta, kuinka rahaa ei ole, ja tiesin, että ei se aivan aiheetontakaan valitusta ollut.  Olin vielä heidän yhden lapsensa kummi.  Ja takana oli selvästi se ajatus, että minun nyt kuuluu auttaa.  Autoinkin, enkä ihan vähäisellä määrällä, mutta sain kuulla, että heillä ei sitten ole mitään tietoa siitä, milloin pystyisivät maksamaan takaisin jne.  Sanoin sitten, että ei tarvitse maksaa takaisin, olkoon lahjana heille nyt tämä.  Mutta kun se ei sitten riittänyt, edelleen sain kuunnella sitä valitusta, ja nyt siihen tyyliin, että en sultakaan uskalla enää kysyä, kun olet jo meitä auttanut jne.  Olin itse asiassa ihan kurkkua myöten täynnä tätä.  Ihan siis kuin mulla ei olisi ollut oikeutta pitää oma vähäinen perintörahani itselläni, sen kerran kun jotain minäkin jostain sain.  

Otin sitten yhteyttä tämän ystäväni äitiin, kun tunsin hänetkin hyvin.  Kysyin, että mikä se tilanne oikeasti on, ovatko muut ystävät ja sukulaiset auttaneet ja minkä verran, kun minusta tuntuu, että minulta vain odotetaan apua.  Siitähän sitten ei mitään kivaa seurannut, ystäväni suuttui minulle tietenkin ja sanoi, että olen sotkenut heidän äitinsä tähän asiaan ja äiti ei nyt saa yöllä unta  jne.  No enpä ollut minäkään saanut pitkään aikaan, kun  puntaroin sitä, että pitääkö minun nyt ystävyyden nimissä antaa perintörahani heille.  

He saivat tilanteensa ajan mittaan kohentumaan, mutta minä en ole rahojani takaisin saanut.  No, minähän heille silloin sanoinkin, että antaa olla.  Mutta jotenkin minusta tuntuisi siltä, että itse vastaavassa tilanteessa kuitenkin pyrkisin maksamaan takaisin, edes jotain.  Mutta näin se vain meni.  Olemme ystäviä edelleen.

Olet hankalassa tilanteessa, hyvin ymmärrettävää.  Mutta sinun on vain kovetettava itsesi, et voi lähteä tähän rumbaan.  Neuvo ystävääsi kääntymän seurakunnan diakonin puoleen.  Sieltä on mahdollisuutta saada ruoka-apua ja muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Juu, eihän tuo hyvä juttu ole, mutta summa kuulostaa tosi pieneltä, jos hän on kuitenkin vuosikausia lainannut ja maksanut kuitenkin takaisinkin.

Nimimerkillä idiootti, joka on lainannut peliriippuvaiselle ystävälle useamman tonnin eikä ole saanut takaisin kuin 50 euroa.

Mun mielestä satanenkin iso summa...

Sanot vain ettei ole rahaa ja odotat milloin maksaa edelliset velat.

Ei kannata kantaa huonoa omaatuntoa, koska tuo on jatkuvaa. Lisäksi tuhlaa rahansa typeriin ostoksiin. Energiajuomia ja kolmioleipiä ei tarvitse kukaan.

Itse voisin kutsua ystäväni lapsineen meille päivälliselle ihan hyvin vaikka kerran viikossa. Saattaisinpa tehdä lisäksi etukäteen vaikka ylimääräisen vuoallisen lasagnea tai lohikiusausta ja antaa lähtiessä mukaan todeten, että tein tupla-annoksen eikä pakastimeen mahdu, joten kelpaisiko hänen perheelleen.

Rahaa en tässä tapauksessa enää antaisi.

Friendship and money don't mix.

Olen ollut samanlaisessa tilanteessa. Kun olosuhteiden pakosta jouduin lopattamaan lainaamisen (jäin pitkälle sairaslomalle ja tuli omia isoja sairauskuluja), yllättäen ystäväni lapsineen ei kuollutkaan nälkään. En tiedä, mistä hän hankki rahaa tai ruokaa , mutta tajusin olleeni hänelle aiemmin vain kaikista helpoin vaihtoehto, vaikka omien sanojensa mukaan olin  ollut hänen viimeinen mahdollisuutensa. 

Kiitoksia vastauksistanne!

En oikein voi kutsua syömään - asumme n. 400km päästä toisistamme.. muutoin varmasti näin tekisinkin. ruokajonoissa hän ei käy, koska sinne on noin 3km ja hän ei kävele 200m pidempiä matkoja. Polkupyörää hänellä ei ole. Edullisista ruuista olen vinkannut: "hei kokeilin tätä ja hyvää oli, eikä maksa juuri mitään".. mutta kalliit tuorepastat ovat toki parempia kuin juures-kanakeitot.. olen vienyt hänelle itse viljelemiäni kasviksia ja yrttejä, mutta niistä riittää vain muutama ruoka-annos.

Pyysin häntä mukaan sienestämään ja marjastamaan, mutta sienet ovat pahan makuisia ja hän ei jaksaisi nähdä marjastamisen vaivaa..

Tiedän, moniongelmallinen tapaus ja jotenkin hankala, kun ei pystyisi mitään itse tekemään (fyysisten tai henkisten vaivojen vuoksi). :(

T:ap

Anna pari kymppiä ja ohjaa hänet leipäjonoon tai seurakunnan diakonille. Eikö hänellä ole ketään omasta perheestä, joka voisi auttaa. Kerro, ettei sinunkaan rahat riitä häntä elättämään. Ymmärrän hyvin, että omatunto kolkuttaa, jos ei anna.

Älä lainaa, ei ystäväsi oikeasti pääse nälkään kuolemaan, haluaa vain hyötyä kiltteydestäsi ja ostella kaikkea turhaa, eikä ikinä opi hoitamaan raha-asioitaan kuntoon jos aina joku toimii pelastavana enkelinä.

Jos oikeasti näkisi nälkää, niin silloin syödään pelkkää makaroonia suolalla ja käydään leipäjonossa ja tadaa, hyvin säilyttiin taas hengissä.

Minulla myös pari samankaltaista kokemusta. Ensin tämä minun vakio lainaaja.. Eli ollaan oltu ystäviä lapsesta saakka ja nyt olemme molemmat perhellisiä, minä huomattavasti paremmin toimeentuleva koska pidän tarkkaa budjettia että jää rahaa myös säästöön. Hän on taas enemmän höpöttäjä eli ostelee heräte ostoksia ja joka viikonloppu on tilattava pizzaa tai jotain muuta tilausruokaa. Tästä on seurannut loputon kierre eli hän on siis joka kuukausi lainaamassa minulta pieniä summia seuraavaan raha päivään asti. Velat kun saa kuitattua niin taas muutaman viikonpäästä ollaan käsiojossa. Välillä kyllä ärsyttää tämä kun hekin tulisivat hyvin toimeen omillaan jos tämä ystävä lopettaisi tilaus ruuan tilaamisen ja turhan hömpän ostamisen.

Toinen on myös vuosia vanha ystävä, jonka kanssa meinasi mennä melkeen välit. Joskus tuli puhetta säästöistä ja satuin siinä sitten mainitsemaan, että minulla on jonkin verran jo ehtinyt säästöjä kertyä. Meniköhän muistaakseni päivä vai kaksi, kun puhelin soi. Alkoi kamala voivottelu, kun pitäisi sitä sun tätä hoitaa, mutta ei ole rahaa eikä säästöjä, niin kuin minulla. Totesin, että tosi kurja juttu, mutta minullakaan ei ollut tarpeeksi rahaa että olisin voinut auttaa. Sittenhän tämä ystäväni totesi, että eikö minulla ollut siellä säästö tilillä ihan riittävästi. En meinannut ensin saada sanaa suustani ja ystäväni alkoi jo selittää maksu suunnitelmaa kuinka he erissä lyhentäisivät lainaa. Vihdoin kun sain suun vuoron totesin, että minun pitäisi mennä pankkiin nostamaan sitä rahaa, enkä halua turhaan koskea säästöihin. Ystäväni ilmoitti iloisesti, että voi lähteä kaveriksi pankkiin niin saavat hekin rahan suoraan. Tässä kohtaa totesin ystävälleni suoraan, etten ole menossa pankkiin nostamaan vaivalla säästämiäni rahoja. Ystävä loukkaantui ja totesi että kyllähän auttaisi minua, jos hänellä olisi säästöjä ja löi luurin korvaani. Meni pari viikkoa, kun hän otti seuraavan kerran yhteyttä ihan muina naisina.

Aikuisen ihmisen tulee itse huolehtia siitä että on varaa maksaa laskut ja syödä. Itselläni oli joskus muutamia "ystäviä", jotka olivat jatkuvasti käsi ojossa esim. kostean baari-illan jälkeen. En ymmärrä miten jotkut kehtaavat pummia rahaa, eivätkö he ymmärrä miten noloa se on?