Ei ystävän rahanlainauspyynnölle, mutta henkinen stressi

Ystäväni olen vuosia tuntenut. Hän on pitkäaikaistyötön ja psyykkisesti sairas (masennus eniten lamaa työkykyä), ei ole minkäänlaista ammatillista koulutusta.

No, tulotkin on hänellä sen mukaiset ja kelan/sossun rahat eivät riitä tai niitä ei vain tule esim. sairauspäivärahan vuoksi.

Olen lainannut ystävälleni muutaman vuoden ajan miltei joka kuukausi ruokaan rahaa. Tänään hän pyysi minulta 100€ ja on vielä velkaa 175€. Seuraava kelan raha tulee vasta toukokuun lopulla.

Käyn töissä, joten minulla on pieni summa lainata, mutta tämä jatkuva lainaaminen hankaloittaa jo minunkin taloutta. Olen jo sanonut ei ja aion sanoa parin seuraavankin kuukauden ajan. Haluaisin saada rahaa säästöön, omaa rahaani. Jotenkin ihmettelen, että miten ystävä kehtaa näin usein ruinata lainaksi rahaa.

Ongelmana on huono omatuntoni: ystävälläni ei ole sitten ruokaa ja sitä kautta rahaa ei ole lapsienkaan ruokaan. Hän ei juurikaan tuhlaile "hömppään" rahaa, mutta ostaa kyllä hieman "tyhmiä" ruokia eli kallista tuorepastaa, kolmioleipiä, energiajuomia.. Miten saisin omatuntoni soimauksen loppumaan? Ja kun kristityn ihmisen pitäisi olla valmis omastaan antamaan..