Oman elämäsi tarkoitus?
Lapset alkavat olla isoja. Mietin tässä tarkoitusta elämälläni. En koe olevani masentunut, mutta jotain voisi nyt keksiä, kun minua ei enää samalla tavalla tarvita. Mitähän se voisi olla?
Kommentit (9)
Ei elämällä mitään tarkoitusta ole. Kirjailija Tuomas Kyrö totesi äskettäin osuvasti, että ihminen syntyy ja ihminen kuolee. Siinä välissä on elämä, jolla voi olla ihmiselle itselleen merkitys, mutta universaalisti se on täysin yhden tekevä asia.
Emme voi mistään tietää, onko elämämme universaalisti yhdentekevä vai ei.
Vapaus ja ilo toimia tai olla toimimatta sieluntilansa mukaisesti.
Sen jälkeen kun sairastuin on elämäni ollut arvotonta. Elämänlaatu on kaikki kaikessa.
Oman elämäni tarkoitus on nauttia.
Minullakin on lapsi joka tosin on vasta kymmenen kuukautta. Odotan jo aikaa kun hän on iso. Lapsen halusin tavattuani mieheni. Halusin lapsen hänen kanssaan. Kuitenkaan en koe äitiyttä sellaisena joka täydentäisi jonkun tyhjiön elämässäni.
Kuten sanottu: odotan innolla kun lapsi on edes sen verran kasvanut että pääsen RILLUTTELEMAAN ja nauttimaan elämästä. Kun lapseni muuttaa kotoa aion askarrella erilaisia projekteja, matkustella ja harrastaa vapautunutta seksiä mieheni kanssa.
-Erika 32v
Koen olevani erittäin vaikeasti pariutuva, ja rakkautta tai perhettä ei ole tässä vielä 42 vuoden iässäkään tullut. Jotenkin ajattelisin että voisin ehkä antaa jotain esim. vapaaehtoistyön kautta, jättää jälkeeni edes jotain hyvää.
Sisälläni elää halu auttaa muita. Kokea yhteyttä toiseen ihmiseen.
Rakastaa Jumalaa yli kaiken sekä lähimmäistä niinkuin itseäni <3
Tässä, rakkaudessa, on oikeasti ihana elämäni tarkoitus, ja se on tuonut rauhan sydämeeni.