Lue keskustelun säännöt.
Rajat kun lapsi satuttaa itseään
MammaMia
21.04.2019 |
Samassa perheessä voi olla eri luonteisia, tullut todettua.
Miten toimisit, kun kolmevuotias saa välillä tunnetiloja, joissa lyö vähän itseään, tai potkii jotain, etkä aina viitsisi pitää väkisin kiinni lapsen huutaessa ja väännellessä itseään niin, että sattuu. Rauhallinen ja empaattinen olen, mutta selkeästi sanon, ettei saa satuttaa. Lisäksi yritän kiinnittää huomiota muuhun ja yleensä hellyyttä tarjotaan ehkä liikaakin. Lapsi joka yleensä viihtyy lähellä silloin ei ole kiinnostunut sylistä, ei mistään ja sanoo kaikessa: en halua ja päivänvastoin kuin vanhempi.
Parhaat vinkkinne?
Kommentit (5)
Rauhallisuus sinun puoleltasi on avainsana myös. Kysele lapselta mitä hän haluaa sanoa ja ole rauhallinen ja jämäkkä. Kaikki ei-jutut ja vastaanpanemiset ovat hänen uhmaansa eli hän haluaa itsenäisesti tehdä päätöksiä kun on kasvamassa isoksi ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ei viitsisi ja hellyyttä annetaan ehkä liikaakin, molemmat vaan särähti korvaani...
Me ollaan sanoitettu, en pidä väkisin sylissä, jos ei halua siinä olla. Silloin olen sanonut, että lapsi haluaa purkaa energiaa ja rauhoittua itse. Ainoastaan estän itsensä vahingoittamisen, esimerkiksi päänhakkaamisen lattiaan. Yleensä rauhoittuu, kun antaa tilaa ja tulee sitten itse syliin antamaan halauksen. Niin ja tietenkin estän myös muiden (yleensä mun) vahingoittamisen. Toki lapseni on aika rauhallinen tapaus, nää raivoamiset tulee esille silloin, kun hän on todella väsynyt ja koheltaa sen takia enemmän, mikä turhauttaa ja suututtaa sitten lapsen, kun ei jalat tottele päätä. Sanotukset otettiin jo synnärillä käyttöön, niin sain heti rutiinin siihen ja se on varmasti auttanut lasta hahmottamaan asioita heti, kun ymmärrys on lisääntynyt.
Tarkoitin ”aina viitsisi” sanoilla, että en haluaisi lapsen tottuvan, että häntä pidetään väkisin ja hän oppii tavan siinä tappelusta. Mutta viitsiä verbi oli väärä. En tiedä ymmärretäänkö pointti.
Liialla hellimisellä tarkoitin paapomista tilanteessa. Ettei lapsi opi, että kun huudat saat luksikohtelun. Mutta on totta, että vähän Ehkä liikaa menen mukaan ylitsevuotavasti lapseen keskittyen. Halaaminen ja suukottelu kaipaavat tukea. Rauhallisuuteen pyrin, joskus väsyneenä olen ollut vähemmän rauhallinen kuin tavoite. Sanon aina loogisesti, ettei kukaan saa satuttaa häntä.
Kyselen siksi, jos jollain on oikein hyviä vinkkejä. Et voi liikaa panostaa lapsesi luonteen tukemiseen 💛
Ajattele sitä hänen tilaansa sellaisena kuin se on. Hän ei ymmärrä itsekään miksi tuntee ja tekee sitä mitä tapahtuu. Voisit pukea tilannetta hänelle sanoiksi, vaikka että Äiti näkee nyt kuinka sinua harmittaa ja suututtaa. Voiko äiti auttaa sinua jotenkin? Haluaisitko tulla äidin syliin? Äidistäkin tuntuu pahalta kun sinuun sattuu. Kokeile?
PS. En usko että kukaan voi saada liikaa hellyyttä. Jos vastapainona on rajat kaikki rakkaus ja hellyydenosoitukset ovat ihania niin saajalle kuin antajallekin.