Lue keskustelun säännöt.
Mitä sanoa miehelle, joka hankala/ärsyttävä ja levy jäänyt päälle?
.
18.04.2019 |
Aina kun pyydän apua hieman napakammin, olen esim pyytänyt jo monta kertaa auttamaan vaikka jossain kotityössä/tekemään sen, eikä ole noteerannut pyyntööni millään tavalla. Lapset saattavat huutaa/tapella, kämppä aivan kaaos ja olen itse kiinni esim ruoanlaitossa, ja herra istuu tyytyväisenä koneellaan, eikä aikomustakaan nousta ylös tehdäkseen yhtään mitään. Niin aina tällaisissa tilanteissa, jos hieman tiuskaisen sen jälkeen kun olen sanonut asiasta useamman kerran, niin miehellä alkaa sama levy ”niin niin kun en ikinä tee mitään, en yhtään mitään...”. Suuttuu siis aina tällaisissa tilanteissa ja alkaa mököttöminen ja vittuilu. Vittuilee tämän jälkeen sitten kaikesta. Ihan sairaan ärsyttävää. Miten toisin voisin tällaiset tilanteet hoitaa tai sanoa miehelle? Vinkkejä? En jaksa ikuista riitelyä.
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa varmistaa että palohälytin kunnossa
Lopetat sen jankuttamisen.
Sinccis
Loppuu riitelykin.
Vierailija kirjoitti:
Lopetat sen jankuttamisen.
Sinccis
Loppuu riitelykin.
Ja alistun kynnysmatoksi, joka tekee kaiken kun toinen vaan makaa? Olen miettinyt josko olisi vähän sovinisti. Katsoo mm. ettei vessan siivoaminen kuulu hänelle, ja kun olin vauvan/lasten kanssa kotona piti itsestäänselvyytenö että hoidan lapset ja kodin 24/7. Äiti ei hänen mielestään myöskään tarvinut koskaan vapaata.. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota ero.
Komppaan tätä, kaikkien kannattaisi erota.
Anna sille pi llua edes joskus niin ehkä isi on aurinkosempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myöhäistä se on tuossa vaiheessa itkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä sano pahasti. Sano hyvästi.
Saatan sano monta kertaa, mutta mies ei kuule/ole kuulevinaan/välitä/en tiedä. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä sano pahasti. Sano hyvästi.
Saatan sano monta kertaa, mutta mies ei kuule/ole kuulevinaan/välitä/en tiedä. T. Ap
Se oli sanaleikki :)
Menkää lasten kanssa vaikka mummolaan nauttimaan laatuaikaa, kokatkaa vaikka siellä yhdessä. Äläkä stressaa jatkuvasti jostain sotkusta, se on vain elämää. Muista vaan jättää se äijä lahoamaan sinne sohvalle aina kun lähdette. Ehkä se siitä sitten havahtuu muutaman kuukauden päästä. Äläkä tee kotona sille miehelle ruokaa, korkeintaan lapsille aamupalat ja iltapalat ym. mitä nyt tarvitsevatkaan. Itse voit syödä mitä nyt huvittaa, harvoin se on samaa kuin mitä miehet naamaansa mättää.
Ilmoita miehelle, että ryhdyt taas osaltasi pesemään hänen pyykkinsä ja laittamaan hänellekin asti ruokaa, kun hän alkaa osallistua kotitöihin. Sitten vain homma käytäntöön. Kun aika on kypsä tehkää paperille työnjako kotitöistä. Et riitele, et sano, et nalkuta. Annat vain toisen hoitaa hommansa.
Juu: kirjoitti:
Menkää lasten kanssa vaikka mummolaan nauttimaan laatuaikaa, kokatkaa vaikka siellä yhdessä. Äläkä stressaa jatkuvasti jostain sotkusta, se on vain elämää. Muista vaan jättää se äijä lahoamaan sinne sohvalle aina kun lähdette. Ehkä se siitä sitten havahtuu muutaman kuukauden päästä. Äläkä tee kotona sille miehelle ruokaa, korkeintaan lapsille aamupalat ja iltapalat ym. mitä nyt tarvitsevatkaan. Itse voit syödä mitä nyt huvittaa, harvoin se on samaa kuin mitä miehet naamaansa mättää.
Olisipa mummola, johon mennä, mutta kun ei sellaista ole. Oma äitini on kuollut ja isä ei juurikaan välitä olla tekemisissä, eikä hänen luonaan pysty tuntia paria pidempään edes olla. Teen kyllä paljon lasten kanssa asioita ilman miestä. Mies vaan onnellinen kun saa olla kotona yksin, tuskin häntä haittaa. Mutta sitä saan odottaa, että itse joskus saisin kotona olla yksin... Mies ei harrasta ”vastapalveluksia”, eli jos hänelle jotain kivaa teen, esim annan nukkua pitkään aamuisin, teen ruokaa, annan omaa aikaa hänen edes pyytämättä, niin hänelle ei tule mieleen tehdä samaa minulle. Mutta tämän kestän vielä, mutta jatkuvaa ilkeilyä en. Sitä että aina jos jostain huomauttaa, vaikka vaan että lapselle voisi laittaa takin kun vie päiväkotiin ja kylmä päivä, niin tästä loukkaantuu ja siitä aloittaa ilkeilyn. En jaksa sitä, tuntuu siltä että tulen hulluksi. Ap
Joo ja en tosiaan tajunnut tuota sanaleikkiä ;D Taidan olla aika lopussa... Tämä on kyllä todella uuvuttavaa, enkä loppujen lopuksi tiedä oikein edes missä mättää. Välillä tuntuu siltä että voisin lyödä miestä tai jotain, on niin ärsyttävä (oikeasti väkivalta on kamalaa, enkä usko että ikinä tekisin sellaista). Hän nauttii siis siitä että saa ärsyttää ja piilovittuilla kaikesta. Ja kysyttäessä ei tietenkään tee mitään, ei koskaan myönnä mitään. Ja jos jostain sanoin että loukkaa tms, niin saattaa esim typerällä äänellä matkia mua. Ihan kamalaa... T. Ap
Ehkä hän on passivis-agressiivinen. Oma anoppini on sellainen, ja on raivostuttava. Ei siihen auta mikään, etäisyys vaan.
En siis jaksa riitelyäkään, mutta en myöskään jaksa hoitaa yksin kaikkia kotitöitä, ja vielä enemmän ärsyttää kun oma-alotteisuus puuttuu täysin, että edes pyydettäessä ei apua saa, koska se käy jotenkin miehen egon päälle tai jotain. T. Ap