Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään mitään vinkkiä miten voisi lopettaa olemasta itselleen niin ankara?
16.04.2019 |
Se on niin helposti sanottu ja sen voi järjellä ymmärtää, mutta käytännössä on todella vaikea höllätä. Riittämättömyyden tunne seuraa ja kumpuaa jo lapsuudesta (onneksi vain toiselta vanhemmalta). Olen käynyt yhden psykoterapian läpi ja nyt odottelen pääsyä seuraavaan, mutta terapeutin etsiminen kestää. Onko teillä mitään vinkkejä mitä kannattaisi tehdä/mitä ajatella tämän asian suhteen? Tuskinpa on olemassa mitään pikakeinoja, mutta silti kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia. Huono omatunto ja perfektionismin ääni on todella vaikea hiljentää päässä, mikä vaikuttaa ihan kaikkeen tekemiseen ja elämästä nauttimiseen. Vaikka onnistuisi jossain, sitä ei välttämättä huomaa koska on oppinut siihen että pelkkä ihan hyvä ei riitä. On vaikea antaa itselleen anteeksi sitä, että ei ole täydellinen eikä osaa kaikkea. Se luo kierteen joka saa ehkä hetkellisesti yrittämään kovemmin (ja välillä toki onnistumaan koviten) mutta tällä on aina hintansa. Vertaistukea?
Kommentit (7)
Hoe itsellesi joka pv että oot riittävä ja kaikkea siihen viittaavaa, peilin edessä vaikka aamuin ja illoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ihan sama, oon jo yli nelkyt, en ole päässyt eroon sisäisestä perfektionistista.
Täällä kohtalotoveri. Olen lapsesta saakka ollut kauhea perfektionisti. Tiedostan asian, kärsin siitä ja olen yrittänyt muuttaa sitä. Mutta hankalaa tämä on, ominaisuus piilee jotenkin niin syvällä minussa ja sitä vastaan on todella vaikea taistella, vaikka kuinka yrittäisi olla armollisempi itseään kohtaan.
Lainaa pari opusta: Itsemyötätunto ja Irti itsekritiikistä.
Minäkin olen todella ankara itselleni, epäonnistun mielestäni aivan kaikessa ja rankaisen itseäni koko ajan jostain. Välillä "halaan" itseäni kuin lasta ja totean hiljaa ääneen että ei se mitään, varmasti aikeesi oli hyvä ja yritit kunnolla, kun olet tällainen kuin olet. Tämä auttaa hetkellisesti, tyynnyttää ne pahimmat tunteet ja ajatukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeile ajatella, miten suhtautuisit jos olisit ystäväsi. Miten puhuisit rakastamallesi ystävälle, joka ruoskisi itsetään kuten sinä teet?
Tai jos sinulla on lapsia: miten puhuisit omalle lapsellesi, jos hän kipuilisi samojen juttujen kanssa kuin sinä nyt?
Tämä on loistava vinkki. Kun osaisi alkaa itsensä parhaaksi ystäväksi, olisi kaikki helpompaa. Välillä osaan tuon, mutta jos olen vaikka väsynyt tai stressaantunut automaattiset ajattelumallit ottaa vallan ja tuo itsensä ystävänä olo unohtuu... ehkä kirjoitan sen kaikkialle ympäri kotia ja muistutan itseäni siitä joka välissä... kiitos kun muistutit! AP
Kokeile ajatella, miten suhtautuisit jos olisit ystäväsi. Miten puhuisit rakastamallesi ystävälle, joka ruoskisi itsetään kuten sinä teet?
Tai jos sinulla on lapsia: miten puhuisit omalle lapsellesi, jos hän kipuilisi samojen juttujen kanssa kuin sinä nyt?