Lue keskustelun säännöt.
En vain pysty päästämään irti vaikka meistä ei ystävän kanssa voi tulla enempää. Nyt neuvoja.
14.04.2019 |
Tätä tunnetta on nyt jatkunut kaksi vuotta.
En saa häntä mielestäni, en pysty ajattelemaan ikäviä asioita hänestä. Näen hänet niin kauniina ihmisenä sisältäpäin ja en aina voi uskoa todeksi, että hänet olen elämääni saanut.
Olen hänen myötään rauhoittunut paljonkin, viisastunut ja laittanut asioita tärkeysjärjestykseen.
Jokaisen kriisin keskellä hän on ollut tukena ja kuunnellut, ollut vierellä tuomitsematta ja ollut puolellani. Hän on tuonut itseeni kohtaan luottamusta ja olen ymmärtänyt hänen kauttaan, että minulla on paljon hienoja mahdollisuuksia elämässäni.
Hän on oikeastaan elämäni ensimmäinen todellinen ystävä, joka vilpittömästi haluaa hyvää eikä pyydä mitään.
Hän pitää minua myös itselleen tärkeänä ihmisenä ja olemme olleet ihastuneita toisiimme. Suunnitelleet kaikenlaista tulevaisuuteen yhdessä ja teemme sitä edelleen mutta kaveripohjalta.
Me emme ole voineet vain päätyä yhteen.
Syitä on monia varmasti. Ikäero, eri elämäntilanteet, molempien vajavaisuus ja ahdistus todellisesta sitoutumisesta.
Emme ehkä ole kumpikaan tyyppejä, jotka haluavat olla kuin normaali pari vaikka kumppanuus olisikin upeaa.
Olen tavannut hänen ystäviään ja viettänyt hänen kanssa paljon aikaa, meillä on ollut myös yhteinen harrastus.
Hänen seurassaan tunnen olevani oikeassa paikassa, tunnen iloa ja rauhoitun kun kuulen hänen äänensä.
Nyt emme ole nähneet puoleen vuoteen ja meillä on usein ollut pitkiäkin välejä kun emme ole tavanneet elämänmuutoksieni vuoksi.
Silti tunne ei katoa vaikka olen yrittänyt monin tavoin.
Aina kun olen etääntynyt niin hän tulee lähemmäksi.
En pysty deittailemaan ketään vaikka voisin tehdä niin.
Miehellä saattaa olla naisia kierroksessa, ei kyllä ole sen tyyppinen lainkaan mutta jos on niin en voi muuta kuin hyväksyä asian.
Itse en kuitenkaan pysty, pelkästään ajatus tuntuu surulliselta jos olisin muiden kanssa.
Se veisi minua hänestä kauemmaksi.
Ehkä niin tulisi juuri kuitenkin tehdä mutta vielä ei ole oikea aika..
Ja vaikka tilanne tulisi, että jostain kumman syystäni yhtäkkiä sitoutuisimme, on sekin ajatus outo enkä tiedä pystyisinkö siihen.
Koen kuitenkin tarvetta olla hänen lähellään kun siihen saan mahdollisuuden.
Haluan rakastaa häntä ja tuoda hänellekin hyviä asioita elämään.
Välillä tuntuu, ettei tämä lopu koskaan.
Olen niin onnellinen ja välillä turta näihin ajatuksiin enkä halua missään tapauksessa hänen katoavan elämästäni, yhteys on niin tärkeä.
Miten tästä eteenpäin?
Pian näemme jälleen säännöllisesti, tärkeä harrastus. Olemme hyvä tiimi.
Kuitenkin täytyy jotenkin yrittää pitää jonkinlainen raja ettei tule lisää sotkua aikaiseksi niin kuin aikaisemmin.
Kommentit (31)
Ystävä? Naiset ovat ystäviä, eivät miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiset miehet ovat joitain henkisesti vajavaisia sitoutumiskyvyttömiä eunukkeja, olen tavannut yhden ja tuntenut pitkälti samoin kuin sinä. Onneksi en kylläkään pitänyt kyseistä miestä ystävänä, ennen kuin ihastuminen alkoi, mutta olen aina ollut sellainen aivoista aivoihin -ihastuja, enkä mene himot edellä. Mutta ei tuo ystävältä kuulosta, oletin alusta ilman muuta, että kyseessä on nainen, jonka kanssa on tullut riitaa.
Ensi kerralla kun tapaatte niin, lettu levälleen vaan. Kyllä ystävyys muuttaa muotoa.
Niin ilmeisesti nuo miehet nauttivat siitä, kun saavat olla naisille "ystävällisiä ja ystäviä" siihen pisteeseen saakka, että nainen ihastuu, jonka jälkeen näet, ettei mies siis ole mikään ystävä, vaan etsi omalle sitoutumiskyvyttömälle itselleen vaan sijaissuhdetta, jossa sulla ei saa olla mitään tunteita, koska mitä sä oikein kuvittelet? Ei heitä sinussa mikään "sillälailla" kiinnosta. Naisetkin tekevät tätä, mutta se on sillälailla eri asia, että mies oikein tuppautuu naisen seuraan. Nämä eunukkimiehet taas ovat itse aloitteellisia tutustumisissaan ja vaikka aluksi melkein torjuisitkin heitä syrjään eivät luovuta. Kävikö sinullekin niin?
Vierailija kirjoitti:
Ensi kerralla kun tapaatte niin, lettu levälleen vaan. Kyllä ystävyys muuttaa muotoa.
Tai sitten se mies katsoo häveten ap:ta, että kuvitteletko sä että mua kiinnostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos hän ei ole ollut ystävä niin ehkä en todellisesta ystävyydestä tiedäkään.
On hän ollut tärkeä, olen muuttanut elämääni paljon parempaan suuntaan ja saavuttanut asioita hänen tuen antamana.
Ehkä siksi olen myöskin tehnyt hänestä jonkinlaisen pyhimyksen.
Ahdistaa.
Kun ei erota oikeaa ja väärää.
Tunteet kun menee ristiin rastiin joidenkin ihmisten kohdalla.
Ehkä silloin se on aina sen merkki, ettei kannata luottaa vaan rohkeasti kuunnella omia vaistojaan ja kyseenalaistaa niitä pimeämpiä tunteita joita joku ihminen herättää.
Kuten tässä tapauksessa kaiken hyvän alla on myös tunne epävarmuudesta ja pelko siitä olenko väärässä hänen suhteen ollut jatkuvasti. Vai enkö ole vain halunnut myöntää itsestäänselviä asioita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin ilmeisesti nuo miehet nauttivat siitä, kun saavat olla naisille "ystävällisiä ja ystäviä" siihen pisteeseen saakka, että nainen ihastuu, jonka jälkeen näet, ettei mies siis ole mikään ystävä, vaan etsi omalle sitoutumiskyvyttömälle itselleen vaan sijaissuhdetta, jossa sulla ei saa olla mitään tunteita, koska mitä sä oikein kuvittelet? Ei heitä sinussa mikään "sillälailla" kiinnosta. Naisetkin tekevät tätä, mutta se on sillälailla eri asia, että mies oikein tuppautuu naisen seuraan. Nämä eunukkimiehet taas ovat itse aloitteellisia tutustumisissaan ja vaikka aluksi melkein torjuisitkin heitä syrjään eivät luovuta. Kävikö sinullekin niin?
No juuri näin kävi... :(
Nimenomaan olimme hyvissä väleissä ja oli todella hauskaa kunnes mies teki aloitteen ja siitä mentiin eteenpäin.
Se sitten sekoitti pakan pitkäksi aikaa ja tunteet. Sitten sain korjattua itseäni ja ystävyys jatkui tai mikälie mutta tunteet eivät ole hävinneet, lieventyneet kuitenkin.
Kiitos suorista vastauksista, ihanaa, että joku ymmärtää ja saan näkemyksiä ihmisiltä jotka katsovat tilannetta kauempaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt alan jotenkin tuntemaan itseni todella naurettavaksi ja viha nousee pintaan.
Hyvin noi äijät pystyy vetämään oman etunsa mukaan.
Moni asia mietityttää ja ottaa päähän kun alkaa tapahtumia ja sanomisia liittämään yhteen.
Siinä miehessä on jotain ihmeellistä ivailemisen tarvetta. Jopa joskus meni niin pitkälle, että puhui jopa lapsista kanssani ja vakuutteli tosissaan miettivänsä sellaista kohdallani.
Sitä en kyllä suoltanut ja ajattelin sen jotenkin ohimenevänä mielenvikaisuutena tai ei ajatellut mitä puhui. Kai sekin oli tapa kiusata tunteillani ja koetella.
Ap
En nyt ihan ymmärrä mikä ongelma tässä on. Etkö siis luota tämän ihmisen vilpittömyyteen? Onko hän antanut aihetta epäillä sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohda se k-pää pelailijaeunukki josta ei ole mihinkään oikeaan suhteeseen. Laitat välit poikki kaikin puolin ja se siitä. Tää on se ainoa oikea ratkaisu tuollaisten kanssa.
Tuommoinen käytös on ehkä yleisempää mitä uskotaan. Ensin ollaan ihan rennosti kaveripohjalla, sitten hommasta kehkeytyykin jotain enemmän, tunteita tunnustetaan puolin ja toisin ja yhtäkkiä jarrut pohjaan.
Sitten kun toinen yrittää irtaantua, sepitetään ummet ja lammet "oot mulle niin tärkeä" ja "meillä on jotain erityistä, enkä halua pilata sitä seurustelemalla". Selitetään jotain sitoutumiskyvyttömyydestä ja omasta rikkonaisuudesta muttei kuitenkaan anneta toisen lähteä kokonaan.
Mies pitää sua varalla. Oot hälle kivaa säpinää silloin kun ei ole muuta tarjolla. Oot koko ajan koukussa siinä ongessa johon hän ei koe tarvetta kiinnittää huomiota.
Irtaudu kokonaan. Ei tuosta tule mitään, ei edes sitä oikeaa ystävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuommoinen käytös on ehkä yleisempää mitä uskotaan. Ensin ollaan ihan rennosti kaveripohjalla, sitten hommasta kehkeytyykin jotain enemmän, tunteita tunnustetaan puolin ja toisin ja yhtäkkiä jarrut pohjaan.
Sitten kun toinen yrittää irtaantua, sepitetään ummet ja lammet "oot mulle niin tärkeä" ja "meillä on jotain erityistä, enkä halua pilata sitä seurustelemalla". Selitetään jotain sitoutumiskyvyttömyydestä ja omasta rikkonaisuudesta muttei kuitenkaan anneta toisen lähteä kokonaan.
Mies pitää sua varalla. Oot hälle kivaa säpinää silloin kun ei ole muuta tarjolla. Oot koko ajan koukussa siinä ongessa johon hän ei koe tarvetta kiinnittää huomiota.
Irtaudu kokonaan. Ei tuosta tule mitään, ei edes sitä oikeaa ystävyyttä.
En ymmärrä miksi noin täytyy toimia.
Olen kokenut miehissä vaikka millaisia inhottavia puolia ja nykyään olen luullut kiertäväni ne pahimmat kaukaa.
Aina on jotain ihmeellistä sitten niissä mukavissakin ja saa pettyä.
Olen painottanut tässäkin suhteessa rehellisyyttä alusta alkaen ja sanonut, että riittää jos ollaan ystäviä että ei tarvitse edes yrittää mitään jos ei todella halua. Kanssani voi olla ja keskustella asioista niin kuin ne on.
Juuri noita yllä mainitsemiasi selityksiä sitten tulee kun yrittää etääntyä.
Jos olen etääntynyt niin ollaan niin hyvää pataa taas ja lähennytään.
Loppuen lopuksi olen huomannut sitten aina jääväni tyhjän päälle suu auki ihmettelemään, että mitä hittoa nyt taas tapahtui. Korkeelta tiputaan pohjalle.
Nyt on onneksi sen suhteen asiat rauhoittuneet mutta edelleen olen kiinni miehessä.
Hän on ollut tosiaan hyväksikin elämälleni, ärsyttää vaan tuo tekopyhä käytös.
Tiedä mikä kaikki on ollut totta ja mikä ihan hatusta vedettyä selittelyä.
Tunnenko ihmistä loppupeleissä lainkaan..?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä tutustua paremmin, sillähän se todellinen luonne selviää. Ainahan voi perääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Yritä tutustua paremmin, sillähän se todellinen luonne selviää. Ainahan voi perääntyä.
Olen tuntenut tyypin jo reilun pari vuotta.
Alkanut hiljalleen kyllä kokonaisuus muotoutua todellisuudesta.
Ap
Paljonko teillä on ikäeroa? Mikä harrastus yhdistää - salilla käynti, urheilu vai joku muu?
"Suunnitelleet kaikenlaista tulevaisuuteen yhdessä". Siis mitä ihmettä? Onko tämä mies sinun kaverisi, entinen rakastajasi vai työkaveri? Mitä te olette suunnitelleet tulevaisuuteen? Ja jollet seurustele tämän miehen kanssa, niin mikset voisi katsella ja kiinnostua muista miehistä?
Jos arvostat miestä ihmisenä niin pidät tunteesi jollakin tavalla kontrollissa, olet itse hänelle hyvä ystävä ja iloitset, että olet edes jotenkin saanut sellaisen tyypin elämääsi. Ei sinun tarvitse häntä omistaa.
Minä olen vuosia haikaillut yhden miehen perään, joka taannoin teki yllättävän paluun minun elämääni. Ihastuttiin, mutta vihelsin homman poikki ja sovimme ystävyydestä. Minä tulen varmasti aina olemaan häneen ihastunut ja hiljaa itsekseni toivomaan enemmän mutta minun tunteeni ovat minun vastuullani. Jos emme pysty rakentamaan tästä kaveruutta kummempaa niin en ala sekoittamaan enää itseni tai hänen ajatuksia pyrkimällä parisuhteeseen. Arvostan hänen luonnettaan, pidän häntä vilpittömänä ihmisenä, tunnen oloni seurassaan rauhalliseksi, olemme molemmat kokeneet samankaltaisia vaikeita asioita erossa olomme aikana, meillä on samankaltaisia näkemyksiä ja toiveita elämän suhteen, hän osaa puhua minulle ja kuuntelee jos minä haluan puhua hänelle. Sellaisen ihmisen toivon ehdottomasti olevan osa elämääni, vaikka ei kumppanini olisikaan.
Pakko päästää irti. Siksi yritän miettiä ikäviä asioita ja vain lopettaa tämän ihannoinnin välittämättä mitä kaikkea hyvää on ollut.
Siksi on pakko kirjoittaa lista josta otan kuvan muistutuksena.
Syitä unohtaa ja etääntyä:
Häntä ei kiinnosta
Ei löydä aikaa minulle
Lupailee turhia
Ei/en halua seksiä
Ikäero
Eri elämäntilanteet
On satuttanut
Pitää minua etäällä elämästään
En tunne häntä todella - olen ehkä luonut illuusion
Roikun hänessä pyytäen vastarakkautta, hän ei sitä halua antaa
Leikkii kanssani toisinaan
Mitä teen:
En laita viestiä
Olen lyhytsanainen ja etäisempi
En kerro ongelmista
Olen vahva ja hyväntuulinen
Välttelen illuusion luomista
En anna koskea, etäännyn
En innostu jos yrittää lupailla jotain kuten ehdottaa syömään.
Katselen muita potentiaalisia ja kiinnostavia miehiä
Pidän itsestäni huolta ja keskityn omaan elämääni
Olen kylmä ja keskityn tekemään harrastuksessa kaiken mahdollisimman hyvin
Annan vain olla.