Lue keskustelun säännöt.
En vain pysty päästämään irti vaikka meistä ei ystävän kanssa voi tulla enempää. Nyt neuvoja.
14.04.2019 |
Tätä tunnetta on nyt jatkunut kaksi vuotta.
En saa häntä mielestäni, en pysty ajattelemaan ikäviä asioita hänestä. Näen hänet niin kauniina ihmisenä sisältäpäin ja en aina voi uskoa todeksi, että hänet olen elämääni saanut.
Olen hänen myötään rauhoittunut paljonkin, viisastunut ja laittanut asioita tärkeysjärjestykseen.
Jokaisen kriisin keskellä hän on ollut tukena ja kuunnellut, ollut vierellä tuomitsematta ja ollut puolellani. Hän on tuonut itseeni kohtaan luottamusta ja olen ymmärtänyt hänen kauttaan, että minulla on paljon hienoja mahdollisuuksia elämässäni.
Hän on oikeastaan elämäni ensimmäinen todellinen ystävä, joka vilpittömästi haluaa hyvää eikä pyydä mitään.
Hän pitää minua myös itselleen tärkeänä ihmisenä ja olemme olleet ihastuneita toisiimme. Suunnitelleet kaikenlaista tulevaisuuteen yhdessä ja teemme sitä edelleen mutta kaveripohjalta.
Me emme ole voineet vain päätyä yhteen.
Syitä on monia varmasti. Ikäero, eri elämäntilanteet, molempien vajavaisuus ja ahdistus todellisesta sitoutumisesta.
Emme ehkä ole kumpikaan tyyppejä, jotka haluavat olla kuin normaali pari vaikka kumppanuus olisikin upeaa.
Olen tavannut hänen ystäviään ja viettänyt hänen kanssa paljon aikaa, meillä on ollut myös yhteinen harrastus.
Hänen seurassaan tunnen olevani oikeassa paikassa, tunnen iloa ja rauhoitun kun kuulen hänen äänensä.
Nyt emme ole nähneet puoleen vuoteen ja meillä on usein ollut pitkiäkin välejä kun emme ole tavanneet elämänmuutoksieni vuoksi.
Silti tunne ei katoa vaikka olen yrittänyt monin tavoin.
Aina kun olen etääntynyt niin hän tulee lähemmäksi.
En pysty deittailemaan ketään vaikka voisin tehdä niin.
Miehellä saattaa olla naisia kierroksessa, ei kyllä ole sen tyyppinen lainkaan mutta jos on niin en voi muuta kuin hyväksyä asian.
Itse en kuitenkaan pysty, pelkästään ajatus tuntuu surulliselta jos olisin muiden kanssa.
Se veisi minua hänestä kauemmaksi.
Ehkä niin tulisi juuri kuitenkin tehdä mutta vielä ei ole oikea aika..
Ja vaikka tilanne tulisi, että jostain kumman syystäni yhtäkkiä sitoutuisimme, on sekin ajatus outo enkä tiedä pystyisinkö siihen.
Koen kuitenkin tarvetta olla hänen lähellään kun siihen saan mahdollisuuden.
Haluan rakastaa häntä ja tuoda hänellekin hyviä asioita elämään.
Välillä tuntuu, ettei tämä lopu koskaan.
Olen niin onnellinen ja välillä turta näihin ajatuksiin enkä halua missään tapauksessa hänen katoavan elämästäni, yhteys on niin tärkeä.
Miten tästä eteenpäin?
Pian näemme jälleen säännöllisesti, tärkeä harrastus. Olemme hyvä tiimi.
Kuitenkin täytyy jotenkin yrittää pitää jonkinlainen raja ettei tule lisää sotkua aikaiseksi niin kuin aikaisemmin.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Kaverisi on homo mutta yhä kaapissa.
Tätä minäkin rupesin tässä keississä epäilemään. Ellei ole joku huolellisesti funtsattu trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos arvostat miestä ihmisenä niin pidät tunteesi jollakin tavalla kontrollissa, olet itse hänelle hyvä ystävä ja iloitset, että olet edes jotenkin saanut sellaisen tyypin elämääsi. Ei sinun tarvitse häntä omistaa.
Minä olen vuosia haikaillut yhden miehen perään, joka taannoin teki yllättävän paluun minun elämääni. Ihastuttiin, mutta vihelsin homman poikki ja sovimme ystävyydestä. Minä tulen varmasti aina olemaan häneen ihastunut ja hiljaa itsekseni toivomaan enemmän mutta minun tunteeni ovat minun vastuullani. Jos emme pysty rakentamaan tästä kaveruutta kummempaa niin en ala sekoittamaan enää itseni tai hänen ajatuksia pyrkimällä parisuhteeseen. Arvostan hänen luonnettaan, pidän häntä vilpittömänä ihmisenä, tunnen oloni seurassaan rauhalliseksi, olemme molemmat kokeneet samankaltaisia vaikeita asioita erossa olomme aikana, meillä on samankaltaisia näkemyksiä ja toiveita elämän suhteen, hän osaa puhua minulle ja kuuntelee jos minä haluan puhua hänelle. Sellaisen ihmisen toivon ehdottomasti olevan osa elämääni, vaikka ei kumppanini olisikaan.
Tällaista yhteyttä olen tuntenut tähän ihmiseen. Hyväksyn jos hänellä on naisia jne koska enhän voi muutakaan.
Voin olla hänen kanssaan ystävä, hän on ollut todella tärkeä monissa asioissa kun olen tuskaillut elämän kipeitä vaiheita.
Eniten ahdistaa kuitenkin hänen ristiriitaisuus.
Pelkään hänen kosketusta koska se saa minut aivan sekaisin ja tiedän, että kun hänen kanssaan olen oikeasti läsnä niin se tapahtuu kuitenkin, hän hakeutuu liian lähelle.
Eli silloin kun jälleen urheilemme yhdessä tai olemme muuten samaan aikaan samassa paikassa.
On pakko kovettaa itsensä.
Hän on halunnut ja suunnitellut kanssani vaikka mitä mutta ollut vain puhetta näin jälkeenpäin nähtynä.
En voi enää mennä siihen huumaan ja täytyy olla varovainen.
En tiedä kuinka tällaisen henkilön kanssa voisi toimia.
On siis hyvin tärkeä ihmisenä mutta loppuen lopuksi täytyy olla selvät rajat, ettei satu enää.
Ap
Siis hän on sinun valmentajasi ja ukkomies, jolle on tullut mieleen, että voisihan sitä maistaa vähän kuormasta. Jep, pidät tietysti vain sen harrastuksen mielessä silloin, kun näette.
Ei tämä ole mitään ystävyyttä vaan säätöä.
Yäh, typerää säätämistä. Ei tuollaisia enää aikuisena jaksa. Se on joko tai, ollaan tai ei olla. Jos kaveruus onnistuu niin sitten se voi olla kolmas vaihtoehto mutta aloittajan tapauksessa jos on niin että muut miehet ei kiinnosta yhtään jos tuo on kuviossa, kaveruus on todella huono vaihtoehto. Nimittäin estää elämästä omaa elämää ja luomasta suhteita niiden kanssa joiden kanssa hommasta voisi tulla jotain järkevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis hän on sinun valmentajasi ja ukkomies, jolle on tullut mieleen, että voisihan sitä maistaa vähän kuormasta. Jep, pidät tietysti vain sen harrastuksen mielessä silloin, kun näette.
Hän on käsittääkseni vapaa.
En usko, että on naimisissa. Olen ollut hänen luonansa useita kertoja sekä tavannut hänen ystäviään.
Toisaalta eihän näistä tiedä. Olisi kyllä todella kipeää settiä jos vielä sellainenkin paljastuisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos arvostat miestä ihmisenä niin pidät tunteesi jollakin tavalla kontrollissa, olet itse hänelle hyvä ystävä ja iloitset, että olet edes jotenkin saanut sellaisen tyypin elämääsi. Ei sinun tarvitse häntä omistaa.
Minä olen vuosia haikaillut yhden miehen perään, joka taannoin teki yllättävän paluun minun elämääni. Ihastuttiin, mutta vihelsin homman poikki ja sovimme ystävyydestä. Minä tulen varmasti aina olemaan häneen ihastunut ja hiljaa itsekseni toivomaan enemmän mutta minun tunteeni ovat minun vastuullani. Jos emme pysty rakentamaan tästä kaveruutta kummempaa niin en ala sekoittamaan enää itseni tai hänen ajatuksia pyrkimällä parisuhteeseen. Arvostan hänen luonnettaan, pidän häntä vilpittömänä ihmisenä, tunnen oloni seurassaan rauhalliseksi, olemme molemmat kokeneet samankaltaisia vaikeita asioita erossa olomme aikana, meillä on samankaltaisia näkemyksiä ja toiveita elämän suhteen, hän osaa puhua minulle ja kuuntelee jos minä haluan puhua hänelle. Sellaisen ihmisen toivon ehdottomasti olevan osa elämääni, vaikka ei kumppanini olisikaan.
Tällaista yhteyttä olen tuntenut tähän ihmiseen. Hyväksyn jos hänellä on naisia jne koska enhän voi muutakaan.
Voin olla hänen kanssaan ystävä, hän on ollut todella tärkeä monissa asioissa kun olen tuskaillut elämän kipeitä vaiheita.
Eniten ahdistaa kuitenkin hänen ristiriitaisuus.
Pelkään hänen kosketusta koska se saa minut aivan sekaisin ja tiedän, että kun hänen kanssaan olen oikeasti läsnä niin se tapahtuu kuitenkin, hän hakeutuu liian lähelle.
Eli silloin kun jälleen urheilemme yhdessä tai olemme muuten samaan aikaan samassa paikassa.
On pakko kovettaa itsensä.
Hän on halunnut ja suunnitellut kanssani vaikka mitä mutta ollut vain puhetta näin jälkeenpäin nähtynä.En voi enää mennä siihen huumaan ja täytyy olla varovainen.
En tiedä kuinka tällaisen henkilön kanssa voisi toimia.
On siis hyvin tärkeä ihmisenä mutta loppuen lopuksi täytyy olla selvät rajat, ettei satu enää.
Ap
Mielestäni kannattaa pitää homma täysin platonisena ystävyytenä ja jos se ei onnistu, niin poistat miehen elämästäsi :) Ei kuulosta kovin rehelliseltä ja luotettavalta kaverilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos arvostat miestä ihmisenä niin pidät tunteesi jollakin tavalla kontrollissa, olet itse hänelle hyvä ystävä ja iloitset, että olet edes jotenkin saanut sellaisen tyypin elämääsi. Ei sinun tarvitse häntä omistaa.
Minä olen vuosia haikaillut yhden miehen perään, joka taannoin teki yllättävän paluun minun elämääni. Ihastuttiin, mutta vihelsin homman poikki ja sovimme ystävyydestä. Minä tulen varmasti aina olemaan häneen ihastunut ja hiljaa itsekseni toivomaan enemmän mutta minun tunteeni ovat minun vastuullani. Jos emme pysty rakentamaan tästä kaveruutta kummempaa niin en ala sekoittamaan enää itseni tai hänen ajatuksia pyrkimällä parisuhteeseen. Arvostan hänen luonnettaan, pidän häntä vilpittömänä ihmisenä, tunnen oloni seurassaan rauhalliseksi, olemme molemmat kokeneet samankaltaisia vaikeita asioita erossa olomme aikana, meillä on samankaltaisia näkemyksiä ja toiveita elämän suhteen, hän osaa puhua minulle ja kuuntelee jos minä haluan puhua hänelle. Sellaisen ihmisen toivon ehdottomasti olevan osa elämääni, vaikka ei kumppanini olisikaan.
Tällaista yhteyttä olen tuntenut tähän ihmiseen. Hyväksyn jos hänellä on naisia jne koska enhän voi muutakaan.
Voin olla hänen kanssaan ystävä, hän on ollut todella tärkeä monissa asioissa kun olen tuskaillut elämän kipeitä vaiheita.
Eniten ahdistaa kuitenkin hänen ristiriitaisuus.
Pelkään hänen kosketusta koska se saa minut aivan sekaisin ja tiedän, että kun hänen kanssaan olen oikeasti läsnä niin se tapahtuu kuitenkin, hän hakeutuu liian lähelle.
Eli silloin kun jälleen urheilemme yhdessä tai olemme muuten samaan aikaan samassa paikassa.
On pakko kovettaa itsensä.
Hän on halunnut ja suunnitellut kanssani vaikka mitä mutta ollut vain puhetta näin jälkeenpäin nähtynä.En voi enää mennä siihen huumaan ja täytyy olla varovainen.
En tiedä kuinka tällaisen henkilön kanssa voisi toimia.
On siis hyvin tärkeä ihmisenä mutta loppuen lopuksi täytyy olla selvät rajat, ettei satu enää.
ApMielestäni kannattaa pitää homma täysin platonisena ystävyytenä ja jos se ei onnistu, niin poistat miehen elämästäsi :) Ei kuulosta kovin rehelliseltä ja luotettavalta kaverilta.
Täytyy yrittää. Valmistaudun henkisesti jo tilanteisiin jotka saattavat tehdä olon kiusalliseksi. Kuten hänen ehdotukset harrastuksen ulkopuolella olevalla ajalla.
Toivon, että vähällä pääsisi eikä tarvitse osoittaa pettymystään kumpikaan vaan kylmyys ja tietty etäisyys riittää jo kertomaan kaiken eikä tarvitse korottaa ääntään tai ruveta muuten tappelemaan.
Täytyy olla kovapäinen ja ajatella nyt itseään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverisi on homo mutta yhä kaapissa.