Miten olla jämäkkä lapsen tomeralle ystävälle?
Lapseni 7-vuotias hyvä ystävä on aktiivinen ja rohkea. Lapsen vanhemmat ovat liike-elämässä ja hänellä on jo nyt vähintään yhtä hyvät "myyntitaidot". Kun itse olen taas aika pohdiskelija ja "hitain langoin" varustettu, en ole vielä hyvä vastaamaan ja perustelemaan asioita hänelle.
Kyläillessään tämä tyttönen ehdottelee usein tekemistä, esim.
-Lähdetään Hoploppiin
-Ostaisitko meille leikkeihin lisää Petsejä?
-Voisitteko tilata teille Nick Junior -kanavan, niin olisi parempaa tekemistä?
Näihin kaikkiin vastaus on ollut minun puoleltani ei, mutta mikä olisi paras tapa perustella kieltäytyminen? En ole pahastunut tytön kysymyksistä, koska tiedän, että heillä on paljon enemmän viihde-elektroniikkaa ja palvelujen kulutuksen kulttuuri erilainen, ja itselläni vaan on erilaiset periaatteet. Arvostan sitä, että lapset keksivät tekemistä niistä puitteista, jotka kunkin kyläilypaikassa ovat olemassa.
Kommentit (18)
Kiitos paljon, näistä ON varmasti apua!
Minun korvaan nuo kuulostaa aika suoralta, mutta eihän noissa lasta haukuta, ja jos sanoo ystävälliseen sävyyn, varmasti asia on ok!
Onhan muut samoilla linjoilla?
Kalkkiviivoilla kirjoitti:
Kiitos paljon, näistä ON varmasti apua!
Minun korvaan nuo kuulostaa aika suoralta, mutta eihän noissa lasta haukuta, ja jos sanoo ystävälliseen sävyyn, varmasti asia on ok!
Onhan muut samoilla linjoilla?
Voithan sinä sanoa siihen alkuun, että " voi voi, pitkästyttääkö sinua nyt. Me emme kuitenkaan nyt lähde Hoploppiin, mutta ...". Sille lapselle ei kuulu pätkääkään, onko syynä rahapula, pesukoneessa pyörivä pyykki, pikkusiskon kuume vai sinun siivouspäiväsi. Ei hän halua niistä kuulla, hän haluaa Hoploppiin. Sinä esität siihen ratkaisun eli omat vanhemmat.
Kiitos!
Totta - haluan vaalia jossain määrin yksityisyyttä, eikä vieraan lapsen tarvitse jokaista syytä tietää.
Tulit meille kylään ja pysymme nyt täällä.
Petsejä on riittävästi ja liika muovi on pahaksi maspallolle
Teeveen katselu ei ole tekemistä te voitte leikkiä kun olet kaverin kanssa.
Kiitos myös Sinulle!
Nää kuulostaa myös oikein toimivilta.
Miten jatkan, jos lapsen kaveri jatkaa sinnikkäästi vielä ekan perustelun jälkeen?
Esim. tänään käytiin tämä keskustelu:
Kaveri: -Eikö Liisi voi tulla nyt meille, kun lopetellaan ensin leikit teillä?
Minä: - Tänään ei voi enää, meillä on perheen kesken menoa.
Kaveri: - Pliiide, miksei voi?
Minä: - Meillä on menoja.
Kaveri: -Mikseeeeei? Mulla on niin yksinäistä kotona!
Voisiko tuohon vastata vain, että "Nyt en vastaa enää tähän." Vai onko joku toimivampi? Opetteluttaa, kun on vähän sinnikkäämpi tyttönen kyseessä, mutta uskon, että opin kyllä nopeasti, kun vaan saan vahvistusta, mikä on hyvä. :)
Kalkkiviivoilla kirjoitti:
Kiitos myös Sinulle!
Nää kuulostaa myös oikein toimivilta.
Miten jatkan, jos lapsen kaveri jatkaa sinnikkäästi vielä ekan perustelun jälkeen?
Esim. tänään käytiin tämä keskustelu:
Kaveri: -Eikö Liisi voi tulla nyt meille, kun lopetellaan ensin leikit teillä?
Minä: - Tänään ei voi enää, meillä on perheen kesken menoa.
Kaveri: - Pliiide, miksei voi?
Minä: - Meillä on menoja.
Kaveri: -Mikseeeeei? Mulla on niin yksinäistä kotona!
Voisiko tuohon vastata vain, että "Nyt en vastaa enää tähän." Vai onko joku toimivampi? Opetteluttaa, kun on vähän sinnikkäämpi tyttönen kyseessä, mutta uskon, että opin kyllä nopeasti, kun vaan saan vahvistusta, mikä on hyvä. :)
"Kyllä noin fiksu tyttö keksii tekemistä kotona, älä huoli."
Kalkkiviivoilla kirjoitti:
Kiitos myös Sinulle!
Nää kuulostaa myös oikein toimivilta.
Miten jatkan, jos lapsen kaveri jatkaa sinnikkäästi vielä ekan perustelun jälkeen?
Esim. tänään käytiin tämä keskustelu:
Kaveri: -Eikö Liisi voi tulla nyt meille, kun lopetellaan ensin leikit teillä?
Minä: - Tänään ei voi enää, meillä on perheen kesken menoa.
Kaveri: - Pliiide, miksei voi?
Minä: - Meillä on menoja.
Kaveri: -Mikseeeeei? Mulla on niin yksinäistä kotona!
Voisiko tuohon vastata vain, että "Nyt en vastaa enää tähän." Vai onko joku toimivampi? Opetteluttaa, kun on vähän sinnikkäämpi tyttönen kyseessä, mutta uskon, että opin kyllä nopeasti, kun vaan saan vahvistusta, mikä on hyvä. :)
Minusta tuo ei kuulosta niinkään sinnikkäältä, kun röyhkeältä ja huonosti kasvatetulta.
Mitään ei tarvitse selitellä eikä perustella, kun sanoo vain rauhallisesti että nyt ei käy. Ja kolmannen kerran voi jo sanoa että tämä asia on nyt jo käsitelty. Jos vielä mankuu niin voi jo sanoa tiukemmin, että nyt riittää.
Ilmeisesti hän on tottunut että kilttejä ihmisiä ei tarvitse huomioida eikä uskoa.
Käy lastasi sääliksi, onko tuo aito kaveri vai joku pompottaja. Lapsen kanssa voi varovasti keskustella, että miten heidän kesken se päätöksenteko menee, ja onko se lapsellesi ok.
Minun piti lopettaa yhden lapsen käyminen meillä samankaltaisista syistä, ja lapseni oli helpottunut. Sen sijaan tuon "kaverin" äiti loukkaantui ja nosti minulle nenää, hänen herrantertussaan ei tietysti ollut mitään vikaa.
Kalkkiviivoilla kirjoitti:
Kiitos paljon, näistä ON varmasti apua!
Minun korvaan nuo kuulostaa aika suoralta, mutta eihän noissa lasta haukuta, ja jos sanoo ystävälliseen sävyyn, varmasti asia on ok!
Onhan muut samoilla linjoilla?
Suoraan se pitää sanoa jos haluaa saada sanomansa perille.
No lähtekööt kotiinsa jos teillä on hänen mielestään tylsää.
Kalkkiviivoilla kirjoitti:
Kiitos myös Sinulle!
Nää kuulostaa myös oikein toimivilta.
Miten jatkan, jos lapsen kaveri jatkaa sinnikkäästi vielä ekan perustelun jälkeen?
Esim. tänään käytiin tämä keskustelu:
Kaveri: -Eikö Liisi voi tulla nyt meille, kun lopetellaan ensin leikit teillä?
Minä: - Tänään ei voi enää, meillä on perheen kesken menoa.
Kaveri: - Pliiide, miksei voi?
Minä: - Meillä on menoja.
Kaveri: -Mikseeeeei? Mulla on niin yksinäistä kotona!
Voisiko tuohon vastata vain, että "Nyt en vastaa enää tähän." Vai onko joku toimivampi? Opetteluttaa, kun on vähän sinnikkäämpi tyttönen kyseessä, mutta uskon, että opin kyllä nopeasti, kun vaan saan vahvistusta, mikä on hyvä. :)
Mä toistan vaan, että nyt ei käy, vähän sillä asenteella, että olet vähän hupsu kun vielä kysyt.
Avauksen kysymyksiin: ekan vastaajan oli hyviä, mun tyyli on ohjata keskustelua toisaalle:
-ei me nyt mennä (miksei) ei vaan mennä (miiiiksiiii) ...lakkaan vastaamasta ja alan reippaasti puhua muuta esim. haluisitteko muuten keinua parvekkeella? Mä voin ripustaa keinun!
-hmm, no ehkä "Liisa" saa niitä lisää synttärilahjaksi sitten heinäkuussa. Mitäs petsejä sulla on?
-meille taitaa riittää nää nykyiset kanavat. mikäs se semmoinen kanava on? Mitä sä katsot sieltä?
Näin lapsi saa ns. kunniallisen perääntymistien pyynnöstään. Yleensä lapset tietää että tuollainen pyytely on vähän sopimatonta mutta jostain syystä kuitenkin niin tekevät, ja voivat nolostua kovasti jos aikuinen nauraa tai on kovin lyhytsanainen.
That said, koville jankkaajille sanon kyllä parin yrityksen jälkeen vaan ei ja jos jatkaa vaan niin sanon että sanoin jo ei, lakkaapas kyselemästä siitä asiasta.
Vanhemmat hankkivat maksullisen lapsenvahdin tytölle illoiksi. 😊 kun kotona niin yksinäistä on.
Musta tuntuu, että aika moni tässä ottaa kovasti itseensä lapsen sanomisista. Lapsi on lapsi, ja lapsella on lapsen jutut. Aloittaja osaa kyllä selvästi suhtautua kypsästi.
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että aika moni tässä ottaa kovasti itseensä lapsen sanomisista. Lapsi on lapsi, ja lapsella on lapsen jutut. Aloittaja osaa kyllä selvästi suhtautua kypsästi.
Mitäpä suomalaiset eivät itseensä ottaisi, etenkin kun olevat alkoholisteja ja muutenkin sellaisia vittumaisia kiusaajia. Jotka pitäisi kaikki ampua.
Vierailija kirjoitti:
Kalkkiviivoilla kirjoitti:
Minusta tuo ei kuulosta niinkään sinnikkäältä, kun röyhkeältä ja huonosti kasvatetulta.
Mitään ei tarvitse selitellä eikä perustella, kun sanoo vain rauhallisesti että nyt ei käy. Ja kolmannen kerran voi jo sanoa että tämä asia on nyt jo käsitelty. Jos vielä mankuu niin voi jo sanoa tiukemmin, että nyt riittää.
Ilmeisesti hän on tottunut että kilttejä ihmisiä ei tarvitse huomioida eikä uskoa.
Käy lastasi sääliksi, onko tuo aito kaveri vai joku pompottaja. Lapsen kanssa voi varovasti keskustella, että miten heidän kesken se päätöksenteko menee, ja onko se lapsellesi ok.
Minun piti lopettaa yhden lapsen käyminen meillä samankaltaisista syistä, ja lapseni oli helpottunut. Sen sijaan tuon "kaverin" äiti loukkaantui ja nosti minulle nenää, hänen herrantertussaan ei tietysti ollut mitään vikaa.Kiitos myös vinkeistä! Tilanne on kokonaisuudessaan hyvä, koska lapsen vanhemmatkin sanovat tyttösen olevan herkkä jyräämään ja tarkkailevat asetelmaa heillä leikkiessä. Oma lapseni osaa myös kinata tasaväkisesti, eli mielestäni kaverisuhde pelaa näiltä osin hyvin.
Tuollaiselle jyrälle pitää laittaa tiukasti rajat. Saattaa olla vanhempiensa lellimä pikku prinsessa, joka saa kaiken mitä keksii pyytää.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiselle jyrälle pitää laittaa tiukasti rajat. Saattaa olla vanhempiensa lellimä pikku prinsessa, joka saa kaiken mitä keksii pyytää.
Tästä en ole varma, mutta ainakin omalla kohdallani leppoisinta on emännöidä sellaisia lapsia, jotka ovat ainakin hieman vieraskoreita.
Tänään kun lapsi pyysi meidän menevän Hoplopiin, kerroin että odotan vasta palkkapäivää ja nyt ei ole varaa, ja lapsi pyysi vielä senkin jälkeen kerran Hoplopiin menoa. Oman hyvinvoinnin vuoksi on osattava rajoittaa tuollaista kyselyä, koska se on stressaavaa.
Lähdetään Hoploppiin.
vastaus: ei lähdetä, nyt leikitte meillä tai voit lähteä kotiin ja kysyä isältäsi, lähtisikö hän mukaasi
Ostaisitko lisää Petsejä?
vastaus: en osta, mutta sinä voit tuoda omasi tänne, kun tulet leikkimään
Voisitko tilata tv-kanavan?
En tilaa, mutta voit lähteä kotiin, jos haluat katsoa sitä.
Eli älä perustele mitenkään, vaan anna toimintavaihtoehto, jolla lapsi saa haluamansa (ainakin teoriassa).