Lue keskustelun säännöt.
Puolison 12 vuotias lapsi on meillä olleessaan vain huoneessaan ja tulee muualle asuntoon vain jos äitipuoli ei ole paikalla.
13.04.2019 |
Olemme olleet yhdessä vuosia, on yhteisiäkin lapsia. Pari vuotta sitten puolison lapsi alkoi viihtyä meillä ollessaan enemmän huoneessaan ja nyt alan olla tietoinen että tulee pois sieltä vain syömään ja muuten oleskelemaan, vain kun minä, äitipuoli, olen poissa kotoa. En omasta mielestäni tee tai osoita mitenkään ettei lapsi saisi olla muualla kuin huoneessaan, pitkään pyytelinkin meidän seuraan mutta lopetin pyynnöt tuloksettomina eikä isänsäkään enää ole kiinnostunut tilanteesta.
Olen monta kertaa pyytänyt miestä huomioimaan asian ja kertonut että ehkä olisi hyvä että hän houkuttelisi lasta meidän seuraan minunkin ollessa kotona ettei lapsi koe minun houkuttelua liian painostavana. Kun sellaista oloa en hänelle halua. Mies toteaa vaan että minkä sille voi jos haluaa yksin olla.
Alkaa olla vain niin surullinen olo kun lasta ei näe ja kuulen hänen olleen poissa huoneestaan juuri niinä hetkinä kun minä olen muualla.
Kommentit (44)
Enemmän luulen tuon johtuvan iästä kuin sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on sanonut vuosi sitten että ei tunne oloaan kotoisaksi meillä. Tällekin pyysin miehen huomiota mutta eipä se huomio kauan kestänyt... Lapsen äitikin tietää lapsen ajatukset mutta minusta mies on tässä avainasemassa. Olen miettinyt että menen kyllä itse kysymään lapselta, mikä on, jos tuo jatkuu vielä jonkun aikaa.
Mitäpä, jos kävisit siellä huoneessa juttelemassa lapsen kanssa.
Lapsen isä voi sanoa, että teillä ollaan yhdessä, pelataan lautapelejä, liikutaan yms. eikä murjoteta omassa huoneessa. Jos ei kelpaa, menköön äitinsä luokse. Kohtuullista minusta.
Minua kiusattiin koulusa enkä halunnut kenenkään näkevän minua. Sellaisen olon kiusaajat aiheuttivat. Näin kaikki vieraat ihmiset vaarallisina. Pysyin viikonloputkin ilman ruokaa äidin miesystävän ollessa talossa kuin olisin mennyt sinne tapettavaksi. Tämä siis kiusaamisen synnyttämä harha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole lapsen mielestä mukava.
Et huomioi lapsen tarpeita olla hyväksytty ja rakastettu. Et kehu lasta, vaan katsotko kenties torjuen?
Ehkä paapot omia lapsiasi, onko sulla niitä? Lapset vaistoo herkästi, milloin niistä ei tykätä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen isä voi sanoa, että teillä ollaan yhdessä, pelataan lautapelejä, liikutaan yms. eikä murjoteta omassa huoneessa. Jos ei kelpaa, menköön äitinsä luokse. Kohtuullista minusta.
Lautapelejä pelataan vain elokuvissa. Oikeassa elämässä yhdessä siivotaan, laitetaan ruokaa, ulkoillaan ja katsotaan telkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta vaikka pelikortit ja opeta lapselle jokin peli, jota voitte pelata yhdessä (isäkin mukaan). Yllätyt, miten hauskoja hetkiä ja kaikenlaista keskustelua saatte aikaan.
Surullista. Kuinka pitkiä aikoja lapsi joutuu olemaan teillä? Kuvitellaanpa aikuiset omalle kohdalle tuo, että meidät "pakotettaisiin" viettämään aikaa toisessa kodissa jossa emme viihtyisi... Meillä ratkaistiin aikoinaan tuo tilanne sillä, että lapsi ei ollut enää omasta tahdosta öitä isän luona vaan näkivät sitten muissa merkeissä, kivoja yhteisiä juttuja tehden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelaa sen kaa jotain peliä netissä vaikka bilistä tai fortnitea.Useissa peleissä voi heittää myös läppää.
Lautapelit ovat oikeasti hyvä juttu, vaikka moni sitä näyttää alapeukuttelevan. Toki voi johtua ihan siitä iästäkin, meinaa mun 13-vuotias haluaa olla omissa oloissaan koulun jälkeen. Toki menen silti välillä kyselemään kuulumisia, kyselen kokeisiin yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaa sinua, kuten kunnon lapsipuolen kuuluukin.
No mies puhuu asiaa. Minkäs teet jos lapsi itse haluaa olla yksin. Älä ala pakottamaan yhteisiin tekemisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi haluaa viettää aikaa isän kanssa, ei sinun. Ulkoilet vaan reippaasti pentujesi kanssa 24/7 niin kyllä se siitä.
Ehkä hän haluaisi huomiota nimenomaan isältään, mutta häntä häiritsee se, kun sinä tuppaannut heidän seuraansa.
Se voisi ratkaista ongelman, että miehesi tapaisi lastaan jossain muualla kuin teillä kotona.
En minäkään halunnut tuossa iässä olla äitipuolen kanssa samassa huoneessa. On hieman yksinkertainen hössö, ei sitä teininä jaksanut. Syitä voi olla tietenkin monia.
Minäkin epäilen taustalle kiusaamista, sillä tunnistan myös itsestäni nuoruuden ihmisepäluottamusta. Eniten epäluottamus kohdistui aikuisiin, koska ensimmäisen luokan opettaja oli mukana kiusaamassa. Tai sitten tilanteenne on jotain sellaista, että miehelläsi naisystävät ovat vaihtuneet tiuhaan ennen sinua, eikä halua enää luoda välejä, koska äiti- ja isäpuolet ovat aina niitä jotka lapsen elämästä poistuvat kokonaan ja ei varmaan ole liioiteltua väittää, että se voi tuntua lapsesta läheisen kuolemalta, jos rakas aikuinen vain katoaa. Se varmasti tekee vaihtuvat kumppanit hankalaksi tutustua. Toisaalta taas olet tullut lapsen elämään hänen alkavan teini-ikänsä aikaan, jolloin kasvatukseen osallistuvat aikuiset ovat osalle jo aika iso no go.
M23
Onpa välinpitämätön isä. Millainen usko ihmisiin kasvaa lapselle, jonka oloista isä ei välitä tuon vertaa.
Shakkikin on lautapeli. Sitä voi pelata vaikka mm-isän kanssa, jotta haastetta riittää kaikille.
Pitäisikö tuosta puhua esimerkiksi lapsen äidin kanssa, jos isää ei tilanne kiinnosta? Voisiko äiti ottaa asiaa esiin lapsen kanssa varovasti vain kysymällä, miten lapsi viihtyy teillä tms.? Entä viihtyykö hän toisessakin kodissa ollessaan enemmän huoneessaan, onko hänellä jotain huolia vai johtuuko se vain siitä, että tykkää viettää aikaa yksin esim somessa tai lukien.