Lue keskustelun säännöt.
Puolison 12 vuotias lapsi on meillä olleessaan vain huoneessaan ja tulee muualle asuntoon vain jos äitipuoli ei ole paikalla.
13.04.2019 |
Olemme olleet yhdessä vuosia, on yhteisiäkin lapsia. Pari vuotta sitten puolison lapsi alkoi viihtyä meillä ollessaan enemmän huoneessaan ja nyt alan olla tietoinen että tulee pois sieltä vain syömään ja muuten oleskelemaan, vain kun minä, äitipuoli, olen poissa kotoa. En omasta mielestäni tee tai osoita mitenkään ettei lapsi saisi olla muualla kuin huoneessaan, pitkään pyytelinkin meidän seuraan mutta lopetin pyynnöt tuloksettomina eikä isänsäkään enää ole kiinnostunut tilanteesta.
Olen monta kertaa pyytänyt miestä huomioimaan asian ja kertonut että ehkä olisi hyvä että hän houkuttelisi lasta meidän seuraan minunkin ollessa kotona ettei lapsi koe minun houkuttelua liian painostavana. Kun sellaista oloa en hänelle halua. Mies toteaa vaan että minkä sille voi jos haluaa yksin olla.
Alkaa olla vain niin surullinen olo kun lasta ei näe ja kuulen hänen olleen poissa huoneestaan juuri niinä hetkinä kun minä olen muualla.
Kommentit (44)
Keksi itselleni menoja noille viikonlopuille, että lapsi saa olla isänsä kanssa mahdollisimman paljon ilman sinua. Häntä ei kiinnosta seurasi jostain syystä.
Älä tuppaudu, se ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos yrität puhua lapsen kanssa. Teet ensin selväksi, että lapsi saa olla huoneessaan, jos haluaa, että siitä ei ole kysymys. Jos kerran lapsi on teillä vapaaehtoisesti, eikä äitinsä pakottamana, niin hän haluaa teille tulla. Jätä isä ja puolisisarukset keskenään kotiin. Keksit heille jonkun helpon jutun. Koko perheen elokuvan ja herkkuja tms. Tai sitten laitat isän ja lapsen tekemään jotain yhdessä. Onko sinulla ja murjottajalla joku oma yhteinen juttu? Kaikkien lasten kanssa pitää olla joku ihan oma juttu. Se saa heidät tuntemaan spesiaaleiksi.
No oletko jutellut pojan kanssa?
Syöttekö saman pöydän ääressä? (Jos ette niin miksi?) Syömistä yhdessä voi vaatiakkin, siis isä voi sanoa, että hyviin tapoihin kuuluu syödä yhdessä ja ei mtn mielenosoituksia...
Oletko sanonut lapselle, että saa ja pitääkin olla ihan just niinkuin on, ettei tarvi yhtään ujostella tms?
Liika yrittäminenkin on pahasta. En itse teininä olisi voinut sietää äitipuolen keskustelu-ja lähestymisyrityksiä.
Lukematta vielä muita kommentteja: ei välttämättä välttele nimenomaan Sinua, vaan sitä tilannetta, jossa aikuinen alkaa maanittelemaan esiteiniä mukaan "perheen seuraan". Harvaa tuon ikäistä kiinnostaa hengata "vanhusten" kanssa, varsinkaan, jos omassa huoneessa on esim. tietokone tai pleikkari tai lupa vain maata sängyllä puhelin kourassa. :D Mikäli mies ei ole enää pitkään aikaan yrittänyt "aktivoida" nuorta tuolla tavoin, niin ehkä tämä kokee, että "reitti on selvä" vain kun sinä et ole paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän haluaisi huomiota nimenomaan isältään, mutta häntä häiritsee se, kun sinä tuppaannut heidän seuraansa.
Se voisi ratkaista ongelman, että miehesi tapaisi lastaan jossain muualla kuin teillä kotona.
En tuppaannu, ja tuen kaikin puolin että viettää aikaa isänsä kanssa mutta isä ei saa aikaiseksi viettää aikaa lapsen kanssa kaksin. Sanoo aina että hän ei oikein osaa olla. Ja on myöntänyt että hänellä on etäinen suhde lapseen, juttelu, ajan viettäminen kaksin yms hankalaa. Siksikin olen ihmeissäni jos tuo isän rooli ei muka vaikuta lapsen oloon.
Lapsi on joskus puhunut vanhemmilleen että jännittää minua vaikka minä olen aina tullut luontevasti juttuun lapsen kanssa, ja meillä on vaikuttanut olevan hauskaa myös kahdestaan ollessa. Olen aistinut niin myös lapsesta, voiko osata sitten esittää vuosia... En uskio.
Olen myös huomaavainen, kehun, jutustelen niitä näitä, olen huomattavasti lempeämpi kuin vaikka omille lapsilleni. Silti vaikuttaa että minä olen syy pahaan oloon. Olen yrittänyt saada miehen ymmärtämään että lapsen ollessa lojaali vanhemmalleen, hänen on paljon helpompaa "osoittaa" huonossa olossaan ei vanhempaa. Ja meidän tapauksessa se riittää myös vanhemmille ja se on sitten niin, eikä asiaa mietitä sen syvemmin.
Ehkä hän tulee teille siksi että saa olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No oletko jutellut pojan kanssa?
...
Missä muka mainittiin, että lapsi on poika?
Miksi lapsi ei saisi olla omassa rauhassaan? Olisi todella kamalaa, jos isän luona oleminen olisi pelkkää suorittamista. Jos lapsi äidin luona on OK eli ongelmana ei ole masennus, niin anna lapselle oikeus olla 12v ikäinen perheessä, jossa on pienempiä sisaruksia vaivaksi asti (siltä nimittäin monesta tuonikäisestä tuntuu, oli ne lapset menen tahansa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein noin 12 vuotiaana. Koulun käynnin ohella kaiken muun ajan istuin huoneessani ja kuuntelin musiikkia. Isä oli etäinen, veljeäni pelkäsin ja äiti oli koko ajan töissä. Kavereita oli, mutta ei yhtäkään sellaista jonka kanssa oikeasti halusin viettää aikaa. Nyt jos koskaan kannattaa yrittää korjata suuntaa! Osaltani tuo päättyi masennukseen ja ahdistukseen, kun ei ollut ketään jolle puhua, kuin vasta psykologi-käynneillä. Ap, vaikka lapsi ei ole sinun omasi, yritä osallistaa häntä yhteisiin juttuihin. Älä pakota tai yritä tungetella nuoren suojapaikkaan, eli omaan huoneeseen, vaan pyydä mukaan ruuanlaittoon yms. mukavaa pientä puuhaa, jossa ei mene paljon aikaa. Samalla kun touhuatte yhdessä ihan tavallisia juttuja, tutustut nuoren pään sisäiseen maailmaan, kun jutustelette. Olisi auttanut minulle, uskon, että auttaa AP:n tytärpuolelle! Ehkä kotoanne puuttuu juuri avoimuuden tunne. Kokee olevansa ulkopuolinen isän ja äitipuolen elämästä ja kodista.
Tältä palstalta on ihan turha kysyä neuvoa. Jos kerrot yrittäväsi kommunikoida mörököllin kanssa, käsketään painella v*ttuun palstalaisten toimesta koska olet ahdistava varmaan lapsen mielestä. Jos annat muksulle tilaa, olet m*lkku koska pitäisi yrittää enemmän ja selvästi olet ilkeä ihminen joka vihaa lapsipuolta. Kyselin samanmoista asiaa jokin aika sitten ja summa summarum: äitipuolen vika kaikki, ihan sama mitä teet. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meidän perheessä kyllä syödään saman pöydän ääressä ja silloin myös normaalisti jutellaan normaalisti - ihmisten kanssa pitää pystyä tulemaan toimeen, oli ne lempi-ihmisiä tai ei.
Jos mun lapsi pitäis jotai mykkäkoulua mun miehelle (vuosia!?) niin toki siihen puuttuisin jo hyvissä ajoin. En pakottaisi tykkäämään tai hengailemaan yhtenään jos ei siltä lapsesta tuntuisi. Mutta ketään ei syrjitä edes kotioloissa. Aikaa ei tarvi viettää yhdessä, mutta perus syömiset jne niin kyllä yhdessä täytyy pystyä toimimaan. Se, että vältellään niin pitkälti, että kurkitaan milloin mies on lähtenyt ja sitten vasta hiivitään käymään vessassa tms. Hyvin oudolta kuulostaisi meidän perheessä tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Minä tein noin 12 vuotiaana. Koulun käynnin ohella kaiken muun ajan istuin huoneessani ja kuuntelin musiikkia. Isä oli etäinen, veljeäni pelkäsin ja äiti oli koko ajan töissä. Kavereita oli, mutta ei yhtäkään sellaista jonka kanssa oikeasti halusin viettää aikaa. Nyt jos koskaan kannattaa yrittää korjata suuntaa! Osaltani tuo päättyi masennukseen ja ahdistukseen, kun ei ollut ketään jolle puhua, kuin vasta psykologi-käynneillä. Ap, vaikka lapsi ei ole sinun omasi, yritä osallistaa häntä yhteisiin juttuihin. Älä pakota tai yritä tungetella nuoren suojapaikkaan, eli omaan huoneeseen, vaan pyydä mukaan ruuanlaittoon yms. mukavaa pientä puuhaa, jossa ei mene paljon aikaa. Samalla kun touhuatte yhdessä ihan tavallisia juttuja, tutustut nuoren pään sisäiseen maailmaan, kun jutustelette. Olisi auttanut minulle, uskon, että auttaa AP:n tytärpuolelle! Ehkä kotoanne puuttuu juuri avoimuuden tunne. Kokee olevansa ulkopuolinen isän ja äitipuolen elämästä ja kodista.
"tytärpuolelle"
Missä sanottiin, että lapsi on tyttö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tuo on sen tapa sanoa, että haluaisi olla isänsä kans ku isälleen on tullu.
Vierailija kirjoitti:
Tältä palstalta on ihan turha kysyä neuvoa. Jos kerrot yrittäväsi kommunikoida mörököllin kanssa, käsketään painella v*ttuun palstalaisten toimesta koska olet ahdistava varmaan lapsen mielestä. Jos annat muksulle tilaa, olet m*lkku koska pitäisi yrittää enemmän ja selvästi olet ilkeä ihminen joka vihaa lapsipuolta. Kyselin samanmoista asiaa jokin aika sitten ja summa summarum: äitipuolen vika kaikki, ihan sama mitä teet. :)
Itse ainakin kommentoin vain sen perusteella, mikä tilanne oli omalla kohdallani nuorena. Olin juurikin tuollainen huoneeseensa vetäytynyt mörökölli, ja jos joku äiti- tai isäpuoli olisi minut sieltä yrittänyt ulos raahata kesken mangan lukemisen tai pleikkarin pelaamisen . . .
Ap:han on jo yrittänyt näyttää välittämistään – ja lapsi on näyttänyt, ettei häntä sosialisointi kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Liika yrittäminenkin on pahasta. En itse teininä olisi voinut sietää äitipuolen keskustelu-ja lähestymisyrityksiä.
Sama täällä. Nyt aikuisena siedän kyllä. Ihan mukava hän on, en vaan teininä ollut kiinnostunut tulemaan toimeen aikuisten kanssa.
Marssi sinne huoneeseen ja päästä oikein pitkä ja haiseva pieru niin eiköhän se huoneesta poistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein noin 12 vuotiaana. Koulun käynnin ohella kaiken muun ajan istuin huoneessani ja kuuntelin musiikkia. Isä oli etäinen, veljeäni pelkäsin ja äiti oli koko ajan töissä. Kavereita oli, mutta ei yhtäkään sellaista jonka kanssa oikeasti halusin viettää aikaa. Nyt jos koskaan kannattaa yrittää korjata suuntaa! Osaltani tuo päättyi masennukseen ja ahdistukseen, kun ei ollut ketään jolle puhua, kuin vasta psykologi-käynneillä. Ap, vaikka lapsi ei ole sinun omasi, yritä osallistaa häntä yhteisiin juttuihin. Älä pakota tai yritä tungetella nuoren suojapaikkaan, eli omaan huoneeseen, vaan pyydä mukaan ruuanlaittoon yms. mukavaa pientä puuhaa, jossa ei mene paljon aikaa. Samalla kun touhuatte yhdessä ihan tavallisia juttuja, tutustut nuoren pään sisäiseen maailmaan, kun jutustelette. Olisi auttanut minulle, uskon, että auttaa AP:n tytärpuolelle! Ehkä kotoanne puuttuu juuri avoimuuden tunne. Kokee olevansa ulkopuolinen isän ja äitipuolen elämästä ja kodista.
"tytärpuolelle"
Missä sanottiin, että lapsi on tyttö?
Harvemmin pojat tuollaisia oikuttelijoita on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oletko jutellut pojan kanssa?
...
Missä muka mainittiin, että lapsi on poika?
Av:n rasittavinta porukkaa ovat nämä idiootit, jotka olettavat lapsen aina olevan poika. Todella vaikea käsittää sitä ajatuksenjuoksua.
Ei joudu olemaan yhtään vaan itse haluaa olla joka toinen viikonloppu. Ei pakoteta missään nimessä mutta toivotaan että käy myös toisessa kodissaan. Alkaa vaan olla ahdistavaa lapsen kuin myös itseni puolesta kun on mennyt tuollaiseksi välttelyksi.