Kyssäri uraäideille.

ihan nakkihelppoa.

Kysymys nro kaksi: En saa mitään kontaktia lapsiini. Eivät välillä edes tunnista minua kun tulen pitkän työpäivän jälkeen kotiin. Ovat emotionaalisesti ihan hukassa, kärsivät ja pissaavat housuun vielä alaluokillakin. Matkalla narsisteiksi ja/tai narkkareiksi.



(tämänkö halusit kuulla?)

- Lapset kokopäivähoitoon taaperoiässä (nuorin).



Ap

koska mun on pakko palata töihin ennenkuin lapseni menee kouluun? No voi anteeksi kamalasti ap.

Onpa hyvä että on sinunlaisiasi kotiäitejä jotka eivät ole ollenkaan tuomitsevia toisten ihmisten elämänvalintojen suhteen, toivottavasti opetat lapsellesi samaa suvaitsevaisuutta.

1. Osaan kuvitella. Kun nuorimmaisemme syntyivät, minulla oli kolme alle 2,5 vuotiasta lasta. Ja hoidin kotona, kunnes nuorimmat olivat 3v



2. Yhteys löytyy kyllä hyvin iltaisin ja viikonloppuisin.

hoidankin heitä yötä päivää. Epäilenkin etten pystyisi samaan jos lähtisin kokopäivätöihin. Lasten hoidossa ja puutarhan hoidossa on jotain yhtäläisyyksiä. Nyt ei esim minun viherkasvini kukoista, koska keskityn lapsiin ja unohdan seurata kasvieni tarpeita, mutta ennen lapsia minulla oli hyvinvoivat kasvit.



Ap

Minulla on hyvä virka odottamassa, korkea koulutus ja ammatilliset tavoitteet korkealla.



Ja silti: tiedän, mitä on hoitaa kolmea pientä kotona. Teen sitä parhaillani. Tällä kertaa olen ollut kotona kohta puolitoista vuotta ja olen vielä yli puoli vuotta. Kaikki lapset ovat alle 5-vuotiaita ja KUKAAN ei ole virikehoidossa...Urani ei tästä kärsi, koska teen ohessa palkatta tutkimustyötä, joka pitää minut urakartalla. Se vaatii vain vähän jaksamista ;).



Tiedän myös, miten ikävää työssäkäydessä on se, että näkee lapsia vain iltaisin. En kuitenkaan usko, että lapseni olisivat sen terveempiä tai onnellisempia, jos hoitaisin heitä 7-vuotiaaksi kotona. Uskon, että päiväkodissa he oppivat monia elämässä tärkeitä taitoja, kuten toimimaan ryhmässä ja pärjäämään myös ilman äitiä ja isää. Se ei tarkoita sitä, että lapsi pitäisi viedä päiväkotiin 9 kk:n iässä...Aikanaan mennessäni itse kouluun, surkeimmin siellä pärjäsivät kotiäitien lapset. He itkivät viikkotolkulla ikäväänsä.

Jutellaan paljon ja mulla ei juuri ole iltamenoja enkä katso telkkaria, joten ilta-aika on aika aidosti lapselle. Teen uraa, mutta kevyesti eli yrittäjänä, voin itse päättää työajoistani eli ei lapsi joudu olemaan kovin pitkiä päiviä tarhassa.



Että silleen. Minunkin kasvini ovat muuten kuolleet.



t. 3-vuotiaan 1-vuotiaana hoidon aloittaneen äiti

Sinulle siis olisi varmasti todella vaikeaa pitää asiat hallussa, jos olisit töissä, mutta onneksi sama ei päde kaikkiin.



Minä en ainakaan ole kotona ollessani ollut pihalla lasten tekemisistä enkä sitten myöhemminkään. Olen nimittäin ollut oikeasti kiinnostunut heidän tekemisistään ja puhunut heidän kanssaan.

Tämä oli minun kyssärini ja sinä yrität pistää leikiksi...



Ap

Ja kysymys kaksi: ei mun lapset ole enää vuosiin tiennyt kuka niiden äiti on, kun en ole niiden kanssa 24/7, kuten kunnon äidin tulisi olla.

jo kolmessa lapsessa. Vaikeuksia tuottaa välillä pitää miestäni ajantasalla lasten kehitysvaiheista.



Mitä lapsi milloinkin tarkoittaa? Miten joku tilanne ratkaistaan? Asioden tärkeysjärjestys? Pyrin pitämään huolen siitä, että mies olisi usein lasten kanssa, niin että minä olisin muualla, mutta aina sen huomaa lapsista, että nyt on ollut liian pitkä tauko (miehen työkiireiden vuoksi). Huomaa nimenomaan siitä, että minä olisin ratkaisssut jonkun tilanteen leikiten, kun hän on jo siinä pulassa. Saa tehdä ihan omalla tyylillään, että en minä sitä tässä arvostele...



Ap

Kuullostaa surulliselta, en ikinä haluaisi olla noin ahtaalla.

Mutta siksi olenkin halunnut " vain" kaksi lasta: ehdin viettää molempien lastan kanssa aikaa yhdessä ja erikseen, päivittäin. Jopa työpäivän jälkeen.

Itseasiassa lapsilla on juuri nyt hyvä leikki käynnissä, pitäisikö minun syöksyä mukaan vai antaa lasten leikkiä rauhassa?

Vierailija:

hoidankin heitä yötä päivää. Epäilenkin etten pystyisi samaan jos lähtisin kokopäivätöihin. Lasten hoidossa ja puutarhan hoidossa on jotain yhtäläisyyksiä. Nyt ei esim minun viherkasvini kukoista, koska keskityn lapsiin ja unohdan seurata kasvieni tarpeita, mutta ennen lapsia minulla oli hyvinvoivat kasvit.

Ap

t. vain kahden lapsen " uraäiti"

mutta en myöskään kotiäitinä osannut kuvitella, miten paljon paukkuja vaatii työssäkäynnin ja hyvän vanhemmuuden yhdistäminen.



Uraäiti on tosi vaikea määritelmä. Lapsen taaperoiässä hoitoon joutuvat viemään hyvin usein myös tavalliset duunarit, joita ei uranluonti kiinnosta vähääkään.



Minä en tiedä, mihin sijoitun tässä mustavalkoisessa ajattelussa kun olen hoitanut lapsen 2,5-vuotiaaksi kotona ja tehnyt sen jälkeen julmetusti töitä, mutta paljon iltaisin ja viikonloppuisin ja siten, että lapsen hoitoaika päivähoidossa on lyhyt. Olenko sitten uraäiti vai työäiti vai mikä kun annan isälle yhtä paljon tilaa vanhemmuuteen? Sekin on mielenkiintoinen kysymys, että miksei isän tarvitse pohtia vastaavia asioita tai miksei lapsi kärsisi isän paljosta työnteosta.

Mutta pakko kommentoida tuota osiota, että miten hyvin tuntee lapsensa: Minä ainakin tunnen lapseni tätä nykyä paljon paremmin kuin kotona ollessani, koska jaksan lapsiani paremmin kuin kotona ollessani.



Kotiäitinä olin niiiiiiin kyllästynyt kotiäidin elämään, että yritin vain selvitä mieleltäni terveenä. Nyt mieleni pysyy kasassa ja jaksan olla lapsilleni läsnä ihan toisella tavalla. Haen lapset klo 16 ja kyllä siinä neljässä tunnissa ja viikonloppuisin lapset oppii tuntemaan.

vaikka olisi paikalla 24h. Paikalla oleminen kun ei ole synonyymi läsnäololle.

Vastauksena ap:lle: kyllä, osaan kuvitella. Ja juu: saan hyvin yhteyden lapsiini, koska vietän kaiken liikenevän vapaa-aikani heidän kanssaan. Menin töihin takaisin, kun nuorempi oli melkein 3-vuotias, joten siinä ehti saada lapsiinsa aika hyvän otteen.



Eivät kaikki uraäidit ole niitä, jotka viskaavat lapsensa kodin ulkopuoliseen hoitoon heti vanhempainloman jälkeen. Osa meistä on aika pitkään hoitovapaalla ja rakentaa sitä uraa vasta sen JÄLKEEN.

mutta ei mulla lapset ole kokopäivähoidossa, iltapäivät vain. Ja ikää heillä on jo reilusti yli kolme.

Ap tuskin on sitä mitä väittää, koska hänhän ihan selvästi haluaa saada kaikki hyökkäämään itseään vastaan. Itse asiassa kirjoituksesta tuli mieleen, että äh, taas joku yrittää provosoida ihmiset haukkumaan meitä " lapsissaan liian kiinni olevia" ja miehelleen tilaa antamattomia naisia :-/ Eli kyllä, minä todellakin ymmärrän, koska elän sellaista arkea parhaillaankin. Mutta ei, en silti kuvittele lastemme kärsivän sitten, kun palaan joskus takaisin töihin. Meillä minut on kotiäidiksi ajanut ennemminkin se, että vuorottelemme urasuunnitelmissa: nyt mieheni panostaa työelämään, sitten on minun vuoroni. Silti miehenikin on paljon lasten kanssa ja mitä ihanin isä heille!

olen opiskeleva kotiäiti, eli hoidan pieniä lapsiani kotona ja opiskelen samalla maisteriksi. Eli tämä kysymys nyt ei aivan minua koske, mutta halusin kommentoida mieheni osalta asiaa. Mieheni on siis kokopäivätöissä, 8h joka päivä, viikonloput kotona. Hän on aina ollut tasavertainen vanhempi, joka vastaa usein myös öistä, vaikka töissä käykin... Hän on aina ollut kärryillä lastensa elämästä siinä missä minäkin. Minun ei ole koskaan, siis koskaan, tarvinnut opastaa miestäni millään muotoa lasten hoidossa. Kyllä hän lapsensa osaa hoitaa siinä missä minäkin, vaikka töissä käykin.



Ja kyllä, minäkin kannatan kotiohoitoa alle kolmivuotiaille. Silti en missään nimessä koe olevani kelpoinen edes koulutukseni (opiskelen kasvatustiedettä) turvin arvostelemaan muiden valintoja. Kukin tekee miten heille sopii. Toki vanhemmat voisivat miettiä kaksi kertaa voisiko pienimmille, eli alle kaksivuotiaille, järjestää hoitajan kotiin päiväkodin sijasta. Tällöin perheessä toteutuisi kaikkien paras, niin lasten kuin aikuistenkin.