Mies toivoo meidän olevan perhe
Olemme enimmäkseen kahdestaan ja miehen lapset ovat viikon kuukaudessa meillä. Välimme ovat hyvät ja lapset viihtyvät kanssani, myös minä heidän.
Mies haluaisi meidän olevan perhe, mutta tähän en ihan pysty. Tunnen myös oloni kurjaksi, jos mies vie lapset ilman minua matkoille tms ja en pääse mukaan.
Olisiko minulla tämä tunne, jos lapsemme olisivat myös minun? Oletan, että arvostaisin isän ja lasten yhteistä aikaa.
Heillä on myös yhteisiä harrastuksia ja käyvät näitten takia viikonloppuja muualla.
Onko nämä yksinäisyystunteet sairaita ja saako niistä edes puhua? Aihe on minulle arka ja mies ei ihan ymmärrä sisintäni.
Kommentit (28)
"Olisiko minulla tämä tunne, jos lapsemme olisivat myös minun?" Tuliko tähän typo?
Jos kotona sujuu hyvin , se on tärkeintä. Reissut ja harrastukset vieraitten lasten kanssa on rankkoja, joten helpommalla pääsee kotona. Mieskin stressaa, kun joutuu etenemään lasten ehdoilla ja pitäisi nainenkin pitää tyytyväisenä. Mahdoton yhtälö.
No, ne lapset ei kuitenkasn ikinä ole sun. Ja ne kaipaa huomiota isältä, hyvä että antaa ja menee muiden kanssa. Voithan sä joskus kokeilla mennä mukaan reissuun. Mutta ette ole ydinperhe koskaan, hyväksy se suosiolla.
Vierailija kirjoitti:
No, ne lapset ei kuitenkasn ikinä ole sun. Ja ne kaipaa huomiota isältä, hyvä että antaa ja menee muiden kanssa. Voithan sä joskus kokeilla mennä mukaan reissuun. Mutta ette ole ydinperhe koskaan, hyväksy se suosiolla.
Mistäs sä sen tiedät? On myös tapauksia missä uusi puoliso on adoptoinut uuden kumppanin lapset. Mehän emme tiedä millainen tilanne on.
Jos miehen naisystävänä lähtee yhteisille matkoille MIEHEN lasten kanssa, niin mitä se on. Pahimmillaan toimit lastenvahtina tai olet koko loman omassa seurassasi. Haloo! Omien lasten kanssa matkat menee hyvin yksin tai molempien vanhempien kanssa, mutta ei-äitinä tilanne on katastrofi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ne lapset ei kuitenkasn ikinä ole sun. Ja ne kaipaa huomiota isältä, hyvä että antaa ja menee muiden kanssa. Voithan sä joskus kokeilla mennä mukaan reissuun. Mutta ette ole ydinperhe koskaan, hyväksy se suosiolla.
Mistäs sä sen tiedät? On myös tapauksia missä uusi puoliso on adoptoinut uuden kumppanin lapset. Mehän emme tiedä millainen tilanne on.
Kyllä, läheltä olen nähnyt, kuinka sinkkumies otti naisen kolme lasta omikseen sukunimeä myöten. Ja kyllä, ovat perhe.
Tilanne on toki erilainen, kun ei olla jatkuvasti yhdessä. Silloin jo arkielämä alkaa joka kerralla alusta lasten tullessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehen naisystävänä lähtee yhteisille matkoille MIEHEN lasten kanssa, niin mitä se on. Pahimmillaan toimit lastenvahtina tai olet koko loman omassa seurassasi. Haloo! Omien lasten kanssa matkat menee hyvin yksin tai molempien vanhempien kanssa, mutta ei-äitinä tilanne on katastrofi.
Kaikissa mulle läheisissä uusperheissä se äiti- tai isäpuoli on myös lasten kanssa läheinen, ei mikään ulkopuolinen.
Siis mies haluaa, mutta lapset ei välttämättä halua! He eivät tule isän perheeseen, he tulevat isän luokse olemaan isän kanssa, joten on jotenkin outoa olettaa, että lasten tunteet pitää ohittaa. Etenkään kun ap itsekään ei tunne oloaan kovin kotoisaksi miehen lasten kanssa.
Miehelle perhe voi olla sitä, että nainen huolehtii arjen asiat ja mies saa viettää aikaansa lasten kanssa niin kauan kun se on hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos kotona sujuu hyvin , se on tärkeintä. Reissut ja harrastukset vieraitten lasten kanssa on rankkoja, joten helpommalla pääsee kotona. Mieskin stressaa, kun joutuu etenemään lasten ehdoilla ja pitäisi nainenkin pitää tyytyväisenä. Mahdoton yhtälö.
Miten esim.majoitus ulkomaan matkalla; yhteinen hotellihuone miehen lapsen kanssa > seksitön loma.
Ateriat aamulla ja päivällä > lapsen ehdoilla.
Nähtävyydet > yksin
Ehei. Ystävät ovat olemassa ja matkat heidän kanssaan ,ellei miehen kanssa kahdestaan pysty.
Vierailija kirjoitti:
Siis mies haluaa, mutta lapset ei välttämättä halua! He eivät tule isän perheeseen, he tulevat isän luokse olemaan isän kanssa, joten on jotenkin outoa olettaa, että lasten tunteet pitää ohittaa. Etenkään kun ap itsekään ei tunne oloaan kovin kotoisaksi miehen lasten kanssa.
Miehelle perhe voi olla sitä, että nainen huolehtii arjen asiat ja mies saa viettää aikaansa lasten kanssa niin kauan kun se on hauskaa.
Juuri noin. Mies olettaa naisen hoitavan kodin ja itse on olemassa leikkikaverina lapsille. Mihin unohtuu se puolisona oleminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehen naisystävänä lähtee yhteisille matkoille MIEHEN lasten kanssa, niin mitä se on. Pahimmillaan toimit lastenvahtina tai olet koko loman omassa seurassasi. Haloo! Omien lasten kanssa matkat menee hyvin yksin tai molempien vanhempien kanssa, mutta ei-äitinä tilanne on katastrofi.
Kaikissa mulle läheisissä uusperheissä se äiti- tai isäpuoli on myös lasten kanssa läheinen, ei mikään ulkopuolinen.
Aloituksessa ei kai ollut uusperhe, jossa asutaan koko ajan yhdessä. Silloin tietenkin tehdään yhdessä kaikkea ja elämä muotoutuu tyyliin meidän perhe.
Hiukan nyt vaikuttaa minkä ikäisiä lapset on. On vähän eri onko ne vaikka 3v ja 5v vai 13v ja 15v.
Jos on vaikka jo isot teinipojat, niin ehkä ne reissut on sellaisia poikia kiinnostavia tms. ?
Ap, avaa vähän tarkemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies haluaa, mutta lapset ei välttämättä halua! He eivät tule isän perheeseen, he tulevat isän luokse olemaan isän kanssa, joten on jotenkin outoa olettaa, että lasten tunteet pitää ohittaa. Etenkään kun ap itsekään ei tunne oloaan kovin kotoisaksi miehen lasten kanssa.
Miehelle perhe voi olla sitä, että nainen huolehtii arjen asiat ja mies saa viettää aikaansa lasten kanssa niin kauan kun se on hauskaa.
Juuri noin. Mies olettaa naisen hoitavan kodin ja itse on olemassa leikkikaverina lapsille. Mihin unohtuu se puolisona oleminen?
Kuinkahan moni liitto on hajonnut tuohon, kun miehestä ja naisesta tuleekin pelkkä isä tai äiti ja se kahden ihmisen välinen suhde hautautuu ihan muuhun rooliin kuin alkujaan piti. Osa onnistuu, osa ei. Mikähän se salaisuus on näitten onnistujien kohdalla?
Olet mustasukkainen miehen lapsista, kun pitää mieli pahoittaa jos keskenään menevät jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
Jos on vaikka jo isot teinipojat, niin ehkä ne reissut on sellaisia poikia kiinnostavia tms. ?
Ap, avaa vähän tarkemmin.
6 v ja 7 v
Vierailija kirjoitti:
Olet mustasukkainen miehen lapsista, kun pitää mieli pahoittaa jos keskenään menevät jonnekin.
Minuakin alkuun vaivasi tuo, mutta aloin järkätä biletystä ym. aina miehen lasten tullessa meille. Asettui sitten omiin uomiinsa nuo miehen ja lasten jutut. Miehen naamasta näin, ettei oikein miellyttänyt, mutta tässä ajattelin omaa jaksamistani.
Tästäkin on hyviä kirjoituksia ammattilaisilta ja on totta, että mustasukkaisuus kuuluu myös uusperheen elämään. Ajankäyttö, rahan käyttö ja moni muu asia on erilaista kuin ydinperheessä. Vielä jos hankalia exiä sotkee elämää, niin vaikeaa on. Kuitenkin puolisoitten välinen rakkaus on se, joka pitää koossa ja lupa puhua kaikesta.
Hyvää kevättä kaikille!
Jos olisitte perhe, niin kait lähtisit niille matkoille mukaan?