Lue keskustelun säännöt.
Mies toivoo meidän olevan perhe
12.04.2019 |
Olemme enimmäkseen kahdestaan ja miehen lapset ovat viikon kuukaudessa meillä. Välimme ovat hyvät ja lapset viihtyvät kanssani, myös minä heidän.
Mies haluaisi meidän olevan perhe, mutta tähän en ihan pysty. Tunnen myös oloni kurjaksi, jos mies vie lapset ilman minua matkoille tms ja en pääse mukaan.
Olisiko minulla tämä tunne, jos lapsemme olisivat myös minun? Oletan, että arvostaisin isän ja lasten yhteistä aikaa.
Heillä on myös yhteisiä harrastuksia ja käyvät näitten takia viikonloppuja muualla.
Onko nämä yksinäisyystunteet sairaita ja saako niistä edes puhua? Aihe on minulle arka ja mies ei ihan ymmärrä sisintäni.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies haluaa, mutta lapset ei välttämättä halua! He eivät tule isän perheeseen, he tulevat isän luokse olemaan isän kanssa, joten on jotenkin outoa olettaa, että lasten tunteet pitää ohittaa. Etenkään kun ap itsekään ei tunne oloaan kovin kotoisaksi miehen lasten kanssa.
Miehelle perhe voi olla sitä, että nainen huolehtii arjen asiat ja mies saa viettää aikaansa lasten kanssa niin kauan kun se on hauskaa.
Juuri noin. Mies olettaa naisen hoitavan kodin ja itse on olemassa leikkikaverina lapsille. Mihin unohtuu se puolisona oleminen?
Kuinkahan moni liitto on hajonnut tuohon, kun miehestä ja naisesta tuleekin pelkkä isä tai äiti ja se kahden ihmisen välinen suhde hautautuu ihan muuhun rooliin kuin alkujaan piti. Osa onnistuu, osa ei. Mikähän se salaisuus on näitten onnistujien kohdalla?
Se, että tietää pikkulapsiajan olevan vain tilapäinen ja ohimenevä aika, jolloin suurin osa huomiosta suunnataan lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies toivoo meidän olevan perhe - mitä tämä konkreettisesti tarkoittaa? Mitä mies konkreettisesti toivoo? Mitä tarkoittaa "tähän en ihan pysty"?
Ykkönen on parisuhde, ei kukaan ala muodostaa suhdetta alkuun toisen lapsiin. Ne tulee siinä ohessa. Mustasukkainen voi olla se vanhempikin, kun näkee lasten viihtyvän uuden kumppanin kansaa. Myös lapset kokevat mustasukkaisuutta, kun aika ja huomio on heiltäkin pois. Mihin sitten perheenä panostaa, ollaanko yhdessä vai erikseen. Toisten puolesta ei voi sanoa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ne lapset ei kuitenkasn ikinä ole sun. Ja ne kaipaa huomiota isältä, hyvä että antaa ja menee muiden kanssa. Voithan sä joskus kokeilla mennä mukaan reissuun. Mutta ette ole ydinperhe koskaan, hyväksy se suosiolla.
Mistäs sä sen tiedät? On myös tapauksia missä uusi puoliso on adoptoinut uuden kumppanin lapset. Mehän emme tiedä millainen tilanne on.
No jos kersat on vain viikon kuukaudesta isällään, niin oletettavasti heillä on myös äiti, jonka luona ovat muun ajan. Eli kyllä tuosta tilanne aika hyvin selviää.
(Tietty lapset voi olla muuallakin kuin äidillään loppuajan kuukaudesta, mutta kirjoituksen perusteella isä on suht normaali/varakas, kun on varaa reissatakin lasten kanssa, joten voitaneen myös olettaa että lapset olisivat isällään koko ajan jos ei olisi toista huoltajaa olemassa.)
Ensin mies on hoidattanut lapset entisellä puolisolla ja unohtanut parisuhteen > ero.
Nyt haluaa että sinä hoidat lapset vaikka olet heille vieras ihminen.
Älä ala tuohon. Sinä ja lapset muodostatte suhteenne omalla tahdilla ja tyylillä, ja se muodostuu sellaiseksi kuin muodostuu. Miehellä ei ole siihen mitään muuta valtaa kuin mahdollisuus valita oma toimintansa.
Jos mies olisi täällä kehottaisin häntä keskittymään siihen hyvään isyyteen: sitä on puolisonkin kuva katsella vierestä. Lämmin suhde omiin läheisiin on viehättävä piirre puolisossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, jos miehellä suhde lapsiin kunnossa. Mikä sitten mennyt pieleen aiemmin.
.Uusi nainen on nimenomaan miehen puoliso, lapsille parhaimmillaan hyvä aikuinen vailla velvollisuuksia. Ei tarvitse tehdä mitään, mitä ei halua. Toki arki pitäisi miehen kanssa jakaa kotona samoin kuin ilman lapsia, mutta mitään velvoitetta ei ole kasvattaa, rahoittaa tai osallistua harrastuksiin tai matkoille, ellei aidosti tahdo. Miehelle varmaan sopisi, että kumppani mukana jakamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehen naisystävänä lähtee yhteisille matkoille MIEHEN lasten kanssa, niin mitä se on. Pahimmillaan toimit lastenvahtina tai olet koko loman omassa seurassasi. Haloo! Omien lasten kanssa matkat menee hyvin yksin tai molempien vanhempien kanssa, mutta ei-äitinä tilanne on katastrofi.
Kaikissa mulle läheisissä uusperheissä se äiti- tai isäpuoli on myös lasten kanssa läheinen, ei mikään ulkopuolinen.
Minä olin ulkopuolinen äitipuolena. eipä kyllä parisuhde kestänytkään. Uskon, että tilanne olisi ollut eri, jos lapset olisivat olleet omia.
Tuo ulkopuolisuuden tunne kuuluu uusperheen alkumetreille. Kaikki osapuolet kokevat sitä.
Sen jälkeen kun sen tunnistaa, niin se pitää vaan hyväksyä. Kyllä se siitä sitten ajan myötä rauhoittuu.
T. Uusperheellinen