Lue keskustelun säännöt.
Miten neuvoisit omia vanhempiasi kasvatuksessa, näin jälkikäteen!
09.04.2019 |
Minun vanhempani ovat päässeet aikoinaan helpolla, koska minä ja siskoni olimme tosi kilttejä lapsia ja nuoria.
Koska olimme kilttejä, antoivat vanhemmat meidän tehdä mitä haluttiin ja ostivat meille kaiken mitä haluttiin (harvoin kyllä mitään pyydettiin).
Nyt huomaan, että näin aikuisena minua ärsyttää suunnattomasti jos mieheni ei halua samoja asioita eikä esim suostu ostamaan meille jotain (edelleen kyllä todella harvoin mitään haluan). Sisäinen lapsi nostaa päätään; minähän haluan nyt heti!!
Toinen missä vanhempani mokasivat, oli se että minua ei pakotettu mihinkään harrastukseen. En itse halunnut mennä mihinkään ja vanhemmat antoi harrastusten olla. Olin aina vain kavereiden kanssa ulkona ja leikin. Nyt aikuisena ärsyttää kun en oikein missään ole keskivertoa parempi. Tykkäsin pienenä piirtää, soittaa, laulaa ja uida. He eivät yrittäneet etsiä mitään minun juttua johon olisivat kannustaneet. Ainoa mihin olisivat vieneet oli ratsastus. En halunnut joten sitten jäin koluamaan lähileikkipuistoja koko nuoruuteni ajan.
Kertokaapa omat huomionne!
Kommentit (124)
Mun vanhemmat ovat eittämättä tehneet kaikenlaisia virheitä, mutta ainakin omalla kohdallani vanhemmuus tuntuu välillä niin hankalalta, että suhtaudun heidänkin virheisiinsä armeliaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskaan ei kehuttu. Mistään.
Tai saatettiin joskus sanoa että "hyvähän se on", mutta useimmiten kyllä "olisi se voinut paremminkin mennä".
Tästä syystä olen ollut töissä ihan hoomoilasena kun on sanottu kiitosta ja kehua tehdystä työstä. En vaan osaa ottaa niitä kehuja mitenkään vastaan. Olen äärimmäisen vaatimaton. Sitten vaivaannun ihan hirvittävästi jos joku kehuu. Kun mielestäni en ole tehnyt mitään erikoista tai kehumisen arvoista.
Neuvoisin kannustamaan lapsia enemmän itsenäiseen päätöksentekoon ja ratkaisuihin. Neuvoisin rohkaisemaan enemmän sosiaalisiin kontakteihin ja kertomaan ettei konfliktejakaan tarvitse pelätä.
Kasvattakaa ne lapsenne ja hakekaa apua ongelmiinne. Vapaa kasvatus, vanhempien huonot hermot ja mielenterveysongelmat olivat katastrofaalinen yhdistelmä.
Dokatkaa vähemmän. Aina ei tarvi ostaa halvinta. Stressatkaa vähemmän.
Sinccis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin äidilleni, että ei ole minun vika, että synnyin tähän maailmaan. Pahoittelisin, että abortti ei silloin ollut saatavilla kaikille sitä haluaville.
Sanoisin, että koettaisi hyväksyä minut. Koettais rakastaa. No, tuo viimeinen toivomus on varmaankin liikaa.
Minä toivoisin että minua olisi viety harrastuksiin mihin olisin halunnut mennä. Vanhempieni mielestä harrastukset olivat turhia sillä en koskaan tulisi olemaan missään maailman huippu. He ovat sellaisia ihmisiä etteivät kaipaa oikein mitään erikoista elämäänsä, se perus työpäivä-kauppaan-ruoka-telkkari-nukkumaan riittää heille mainiosti. Itselläni oli kuitenkin paljon kiinnostuksenaiheita ja energiaa jolla olisi pitänyt päästä tekemään jotakin.
Ja noista kiinnostuksista, minua ei oikein ymmärretty lapsuudenperheessä. Olin ainut kirjoista kiinnostunut hiljainen nörtti, kaikki muut perheenjäseneni ovat käytännön ihmisiä. Koin paljon yksinäisyyttä kun tuntui ettei ketään kiinnosta mitä puuhaan, vaikka olisin halunnut esitellä ylpeänä keksimiäni juttuja vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää kertoko että olin vahinko, muistakaa etten ole tahallani olemassa. Älkää jättäkö mua aina yksin. Kehukaa mua joskus.
Neuvoisin, että jos hänellä olisi ollut sitä kypsyyttä silloin kun minut sai miettimään vakavasti pystyykö huolehtimaan minusta. En tiedä kävikö hän mitenkään vanhemmuutta koskaan läpi vaan alkoi hoitaa kun nyytin sai sen kummenpia miettimättä. Toiseksi neuvoisin, että kun asiat menivät nopeasti aika pieleen, jos hänellä olisi ollut sitä kypsyyttä hän olisi kertonut avoimesti jollekin tilanteestaan pienen lapsen vanhempana ja pyytänyt apua tilanteeseen. Jos hänellä olisi ollut kypsyyttä hän olisi vakavasti miettinyt minun antamistani sijaisperheeseen /tukimuotoja vanhemmuuteensa. Näin hän ei kypsymättömyyttään osannut tehdä ja minä maksan laskun. Kiitä silti sydämestäni hänen yrityksestään olla minulle fantasia vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää huutako niin paljon vaan koittakaa keskustella neutraaliin sävyyn. Myöntäkää virheenne, älkääkä syyttäkö omista virheistänne muita. Yrittäkää ymmärtää myös muidenkin näkökulmia.
Vierailija kirjoitti:
Älkää kertoko että olin vahinko, muistakaa etten ole tahallani olemassa. Älkää jättäkö mua aina yksin. Kehukaa mua joskus.
Minulle kerrottiin aikuisena sekin ja vielä että ilmaistiin että aika epätoivottukin. sanoin: " niin, älä itseäsi mistään syytä, kun ethän sä mitään sille voinut että synnyit."
Senkin kestää kun saa apua tukea ja rakkautta esim terapiassa. Ja onneksi tuli sieltä kotoakin onnenmuruja ja annettiin käsitys että eihän muhun voinut olla ihastumatta kun taloon sitten vahinkona tulin. että näin. Saa nauraa ja saa itkeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää valehdelko. Lapset ei ole niin tyhmiä kuin vanhemmat kuvittelevat. Totuus voi ahdistaa, mutta todennäköisesti vähemmän kuin pienessä päässä kehitetyt selitykset, joissa lapsi on itse usein syyllinen.
Vierailija kirjoitti:
Älkää kertoko että olin vahinko, muistakaa etten ole tahallani olemassa. Älkää jättäkö mua aina yksin. Kehukaa mua joskus.
En ole vanhempasi, mutta minä voin sanoa, että olet Ihana et jää yksin ja olet rakas. Sano ne itsellesikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se lohduttaa jotenkin, että parhaansa hyvin vähällä osaamisella tekivät. Vaikka meni päin sanonko mitä niin parasta annettiin urakalla. Ironista, ja täysin absurdi on minun kokemukseni perheestä. Onneksi on paljon terveempiä perheitä joita ihailla ja joista ottaa mallia. Onnea kaikille.
Lapsi ei ole täällä toteuttaakseen vanhempien toteutumattomat haaveet. Hänellä on omat unelmat.
Sanokaa lapselle usein, että hän on ihana ja rakas. Ei pelkästään silloin, kun hän tuo kiitettävän koepaperin.
Opettakaa lapsi sanomaan EI ja puolustamaan itseään.
Hyväksykää lapsen tunteet, älkääkä kieltäkö niitä.
Älkää nolatko ja häpäiskö lastanne.
Vierailija kirjoitti:
Älkää valehdelko. Lapset ei ole niin tyhmiä kuin vanhemmat kuvittelevat. Totuus voi ahdistaa, mutta todennäköisesti vähemmän kuin pienessä päässä kehitetyt selitykset, joissa lapsi on itse usein syyllinen.
Hyvä neuvo. Mutta pakko sanoa, että kun mulle 20 esitettiin että olen hyväksytty ja toivottu mmikä meni toisaalta läpikin mulle, miksipä ei?? niin ehkä mieluummin olisin elänyt siinä "valheessa" kuin kuullut isältäni totuuden mistä edellä puhuinkin, että "en mä sua edes halunnut". millainen ihminen sanoo niin aikuiselle "lapselleen" ? täysin sairas ihminen. joka kosti jotain minulle, mutta kukaan ei kyllä tiedä että mitä. kiitos kun sain avautua ja tämän häpeän pois.
Eronneille vanhemmille sanoisin, etteivät mustamaalaisi toista vanhempaa (vaikka hänessä paljon virheitä parisuhteessa olisi ollutkin) ja antaisi lasten ymmärtää, että pitää valita puolensa. Äitini ei tenhnyt isäsuhteestani helppoa ja koetti etäännyttää minut isästä ja isänpuoleisesta suvusta ajattelematta katkeruudessaan lainkaan onko se hyväksi minulle
- Lempeyttä, sylissäpitämistä enemmän.
- Meillä oli hyvin tiukat säännöt, joita ei selitetty. "Teet näin, koska minä sanon." Ei ole paras idea, tärkeää olisi että lapsi ymmärtää miksi asia on tärkeää.
- Lasta ei saa pitää liian vanhana ja itsenäisenä. Auttaminen ja kannustaminen on hedelmällisempää, kuin huutaminen kun lapsi ei olekkaan pieni aikuinen.
- Tasapuolisuus, jos on monta sisarusta.
- Maailman, vanhempien tai ylipäätään minkään murheiden ei tarvitse liikaa kuulua pienen lapsen elämään. Varsinkaan omien vanhempien lohduttamisen.
" Rakas äiti ja isä" Kasvakaa ensin itse riittävän aikuisiksi, ennenkuin annatte lapsen tulla elämäänne. Ja älkää tehkö enempää lapsia. Kiitos :)
No mun luonnevikainen isä hakkasi meitä lapsia satoja, ellei tuhansia kertoja ja väkivaöta oli sekä mielivaltaista (sitä ei voinut mitenkään ennakoida) ja aivan liian kovaa (luitakin murtui).
Sanoisin heille ohjeeksi että persoonallisuushäiriöisen EI PIDÄ tehdä lapsia ollenkaan.
Ja joo en todellakaan ole väleissä vanhempiini.