Lue keskustelun säännöt.
Mies petti työkaverin kanssa ja minusta ei tunnu oikein miltään - what??
08.04.2019 |
Otsikko tiivistikin tilanteen - mies jäi kiinni pettämisestä työkaverinsa kanssa ja muutama viikko on asiaa sulateltu. Olemme kolmekymppinen avopari, ei lapsia, yhteistä elämää takana vajaa 4 vuotta. Kyseessä ei ollut ainoastaan kertahairahdus, vaan olivat kuulemma pikkujouluissa ekaa kertaa suudelleet ja nyt tammi-helmikuussa olivat viettäneet useita öitä yhdessä. Mies väitti aluksi, että eivät olleet harrastaneet seksiä ollenkaan, mutta asiasta kun on jauhettu, niin lopulta myönsi että pantu myös on, monta kertaa. Minusta tässä on pahinta se, että mies ja tämä toinen nainen (joka on varattu myös) ovat ruokkineet ihastustaan kuukausitolkulla ja lopulta päätyneet ihan kunnon sivusuhteeseen, ei niinkään se seksi. Näin järjellä ajatellen.
Mutta sitten tuleekin se erikoinen kohta - minusta ei tunnu tällä hetkellä juuri miltään. En ole erityisen vihainen, mies ei ällötä, minulla on jopa helliä tunteita häntä kohtaan ja olemme käyneet treffeillä. Tietysti asian tultua ilmi riideltiin kovasti, itkettiin, huusin, uhkasin jättää miehen. Olen toki ollut asiasta todella surullinen muutamana päivänä ja kun mies aluksi sanoi, että ehkä olisi tässä tilanteessa helpompaa erota, niin minulla tuli voimakas vastareaktio ja en halunnut erota. Nyt tilanne on ajautunut suht normaaleihin uomiin - käymme töissä, illalla minä tosin piikittelen asiasta ja kyselen yksityiskohtaisia kysymyksiä heidän yhdessä vietetystä ajasta, mutta siitä huolimatta tämä ei tunnu juuri miltään. Tai pikemminkin tuntuu joltain peliltä, tai jonkun toisen elämältä. Ja tosissaan en ole kovin vihainen, mies tai läheisyys ei ällötä jne.
Onko kellään kokemuksia vastaavasta reaktiosta pettämistilanteessa? Kauanko se kesti, tuliko tunteet tai viha pintaan myöhemmin? Tiedostan kyllä, että mies on tehnyt niin hirveän tempun, että ero olisi varmaan järkevin ratkaisu, mutta kaikki tuntuu niin turralta ja arki taas pyörii normaalisti.
Kommentit (28)
Jos ei tuntuisi miltään, et piikittelisi ja kysyisi (miehestä kiusallisia) yksityiskohtia. Olet luultavasti ainakin vähän vihainen ja katkerakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä valitsit jäädä. Elämä on valintoja.
Shokkivaihe, tunteet tulee viiveellä. Ja hyväkin, että tulevat. Toimi niiden mukaan.
Pyydä miehesi kanssa se nainen kolmen kimppaan? Luulen, että miehesi pitäisi ajatuksesta.
Ap, googlaa käsite dissosiaatio. Kuulostat olevan siinä tilassa. Minäkin olen ollut traumaattisen tapahtuman takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muuten käydä sp-taudit testauttamassa. Valitettavastihan kaikki ei edes testeissä näy.
Teidän on helppo erota koska tahansa. Jätä se sika.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tuntuisi miltään, et piikittelisi ja kysyisi (miehestä kiusallisia) yksityiskohtia. Olet luultavasti ainakin vähän vihainen ja katkerakin.
Joo, hieman väärin sanottu tuo että minusta ei tunnu "miltään", kyllä tämä jonkinlainen reaktio on. Mutta luulisi, että tässä tilanteessa olisi joko niin surullinen tai vihainen, että normaali elo miehen kanssa ei onnistuisi. Pelkään, että en pysty käsittelemään asiaa kunnolla ja tekemään päätöstä siitä, jatkanko suhdetta, kun tunnereaktio on niin laimea.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salaa ihailet sisimmässi tätä alffamaista tekoa. Sun miehen on hyväksynyt toinenkin nainen joten tunnet itsesi onnekkaaksi kun sinulla on tuollainen kultakimpale. Jos sulla olisi ollut kiltti ja lojaali mies kotona kaiket illat niin sättisit ja halveksuisit häntä. Eli ei hätää et ole yksin tunteides kanssa, koska 90% naisista pitää sun miehesi kaltaisista uroksista joilla on monia uittoja ja etenkin niitä salauittoja.
Miehesi lienee alfa. Ehkä yksi niistä kanttileukaisista lentäjäkirurgeista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin jostakin, etta viha ei ole rakkauden vastakohta. Itse asiassa ymmarran sen nyt taysin, se on niin. Sama kirjoittaja mainitsi, etta rakkauden vastakohta on:
Valinpitamattomyys.
Ymmarran sen. Hyvaksyn sen. Niin se on. En koskaan vihannut vanhempiani, mutta kun aitini sairastui haimasyopaan en tuntenut oikeastaan mitaan. En surua. En mitaan. Kavin hanta katsomassa terveyskeskuksen vuodeosastolla. Ja sitten han kuoli. Siskoni oli silloin hanen vierellaan.....
Hyvaksyn sen. Tunsin niin: En tuntenut oikeastaan juuri mitaan.
Ja tiedan syyn. Mutta en kerro. Paljon saa vetta virrata, ennen kuin tarvitsee. Ja jos sitten tarvitsee, niin hyva niin.
Vierailija kirjoitti:
Sinä valitsit jäädä. Elämä on valintoja.
En ole vielä tehnyt lopullista päätöstä siitä, että haluanko erota vai en. Toki miehen mielipide vaikuttaa myös tähän. Mutta tosiaan epäilen, että pystynkö käsittelemään ja ymmärtämään asiaa kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi käsittää mikä tänne kommentoineita trolleja vaivaa. Jätä sairaiden ihmisten sairaat kommentit omaan arvoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä valitsit jäädä. Elämä on valintoja.
En ole vielä tehnyt lopullista päätöstä siitä, että haluanko erota vai en. Toki miehen mielipide vaikuttaa myös tähän. Mutta tosiaan epäilen, että pystynkö käsittelemään ja ymmärtämään asiaa kunnolla.
Varmasti pystyt, mutta siihen voi mennä jonkin aikaa, kun tällainen juttu on niin vaikea käsitellä. Viha on tulossa. Samoin muutkin tunteet. Todennäköisesti tämä asia tuntuu sinusta vaikealta vielä vuosien päästäkin, kun jokin palauttaa tämän mieleesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olit aluksi järkyttynyt koska kulttuurimme on opettanut, että tuollaisessa tilanteessa tulee toimia noin. Tämän jälkeen osasit ajatella omilla aivoillasi ja ymmärrät mikä on miehelle hyvästä on myös sinulle hyvästä. Niin hyvän ja rakastavan parisuhteen kuuluu toimia, molemmat toivovat toisilleen mahdollisimman paljon onnellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, googlaa käsite dissosiaatio. Kuulostat olevan siinä tilassa. Minäkin olen ollut traumaattisen tapahtuman takia.
KIITOS! Pitää perehtyä tähän, kuulostaa jossain määrin osuvalta, vaikka en haluaisikaan ajatella, että miehen uskottomuus olisi mulle niin traumaattinen kokemus.. Mutta en tietystikään halua, että tästä jää jotain psyykkisiä ongelmia, jotka saattavat tulla pintaan myöhemmin elämässä..
Kamalaa. Halaus. :(
Kannattaa miettiä, että voitko luottaa mieheen (tai siis "mieheen") enää tuon jälkeen. Itse en voisi ja eroaisin. Mitäpä sitä tekee suhteella, jossa toiseen ei voi luottaa. Joutuisit aina miehen ollessa pikkujouluissa/työmatkoilla miettimään, että uittaako se munaansa jossain tautisessa naisessa... Tuommoiset tapauksethan ovat ihan järkeä vailla, henkikökohtaisen avustajan tarpeessa.
Minulla ei ole tuollaisesta onneksi kokemusta, mutta tiedän kyllä, että lähden, jos joskus tulee tuollaista ilmi.
Vierailija kirjoitti:
Olit aluksi järkyttynyt koska kulttuurimme on opettanut, että tuollaisessa tilanteessa tulee toimia noin. Tämän jälkeen osasit ajatella omilla aivoillasi ja ymmärrät mikä on miehelle hyvästä on myös sinulle hyvästä. Niin hyvän ja rakastavan parisuhteen kuuluu toimia, molemmat toivovat toisilleen mahdollisimman paljon onnellisuutta.
Ja tämä onnellisuus toteutuu parhaiten jättämällä sika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, googlaa käsite dissosiaatio. Kuulostat olevan siinä tilassa. Minäkin olen ollut traumaattisen tapahtuman takia.
KIITOS! Pitää perehtyä tähän, kuulostaa jossain määrin osuvalta, vaikka en haluaisikaan ajatella, että miehen uskottomuus olisi mulle niin traumaattinen kokemus.. Mutta en tietystikään halua, että tästä jää jotain psyykkisiä ongelmia, jotka saattavat tulla pintaan myöhemmin elämässä..
Olen pahoillani, mutta monelle tuollaiset ovat traumaattisia kokemuksia, koska ne järkyttävät perusturvallisuuden tunnetta ja luottamusta omaan kumppaniin. Jotkut hakeutuvat tuossa tilanteessa esimerkiksi kriisikeskukseen puhumaan asioista tai parisuhdeterapiaan, jos olo menee kovin vaikeaksi.
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää mikä tänne kommentoineita trolleja vaivaa. Jätä sairaiden ihmisten sairaat kommentit omaan arvoonsa.
Kiitos, niin teen enkä aio kommentoida trolleille mitenkään. Onneksi on fiksujakin vastauksia. :)
-AP
No, sinä nyt vaan ymmärrät, että ei se nakin jemmailu hodarisämpylään nyt sen kummoisempaa jumppaa ole kuin kevyt salitreeni. Ei ukkosi kanki siitä ole kulunut mihinkään. Ehkä jopa tilanne hieman haastaa sinuakin kilpailemaan, kun vientiä näemmä olisi.