Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi vai ei?
08.04.2019 |
Kaipaan mielipiteitänne ja kokemuksianne ikuisuusaiheesta: yrittääkö saada lapsi vai ei?
Taustaksi. Olemme reilu kolmikymppinen pari, yhdessä ollaan oltu vuosia ja suhde on onnellinen & vakiintunut. Molemmilla on töitä ja talous kunnossa. Pitkään olimme sitä mieltä, että meille ei tule lapsia. Mies oli tässä ehdottomampi ja itsekin olin tyytyväinen siihen, millaista elämämme on. Töiden takia asuimme usein viikot erillään, mutta reilun vuoden koti on ollut pysyvästi yhdellä paikkakunnalla.
Yksi läheltäpiti-tilanne meillä on ehkäisyn kanssa ollut, joka nosti lapsiasian enemmän pinnalle. Mies yllätti minut sillä, että ei ollutkaan ehdottomasti lasta vastaan, jos sellainen olisi ollut tulossa. Yllätyin siitä todella.
Nyt huomaan itse miettiväni, pitäisikö kuitenkin yrittää saada lapsi. Minulla on sen verran ikää, että päätöksiä pitää tehdä lähiaikoina. Lapsiluku jäisi kuitenkin yhteen.
Kummallekin meistä on tärkeää, että lapsi on molemmista haluttu, eikä mikään äidin oma projekti. En ryhdy edes yrittämään, ellei mies ole samaa mieltä. Hän ymmärtää hyvin sen, että perheellisenä esimerkiksi omat harrastukset pitää miettiä uusiksi. Toisaalta arkemme on jo nyt aika parisuhdekeskeistä ja monet harrastuksemme esimerkiksi ovat sellaisia, että lapsi ei niitä suuresti muuttaisi.
Miehellä ei ole kokemusta lapsista juurikaan, minulla taas on. Hän miettii kovasti sitä, millaista lapsiperheen arki on, jääkö aikaa itselle ja omaa rauhaa myös. Samoin hän tuumailee lapsenhoitoa ihan käytännössä, kun kokemusta ei ole. Miehen suhtautuminen lapsiin on muuttunut todella paljon vuosien varrella, kun hän on nähnyt edes vähän lapsiperheiden elämää. Mutta koska hän on tyytyväinen elämäänsä näin, hän miettii miksi muuttaisimme sitä. Minullakin ajatukset heittelee: välillä ajatus lapsesta tuntuu hyvin luonnolliselta. Toisaalta elämä on onnellista näinkin. Toisaalta katko työelämästä ja vielä suurempi vastapaino töistä tulisi minulle tarpeeseen. Toisaalta ja toisaalta...
Kaikki ajatukset ja kommentit ovat tervetulleita tähän pohdiskeluun.
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei missään nimessä, miehesi todennäköisesti taantuu miesvauvaksi ja sinä hoidat sekä vauvaa, että miestä, katkeroidut ja lopulta eroatte.
Jos on aito halu olla vanhempi ja saada lapsi sitä ei tarvitse miettiä ja kysyä.
Jos vähänkin mietityttää silloin ei lapsia tehdä.
Kiitos kaikille jo kommentoineille.
Mietin ihan samaa. Aiemmin ajattelin niin, että vauvaan pitää olla ihan todella palava halu ja vauvakuume. Minulla sellaista ei ole. Ehkä sellainen varovainen toive voi olla, että lapsi tulisi. En koe minkäänlaista ympäristön tai yhteiskunnan painetta, joka on ihan hyvä. Lisäksi olen aina ajatellut, että elämässä mikään ei ole itsestäänselvyys ja että onnelliseen elämään tarvittaisiin esimerkiksi juuri se lapsi tai avioliitto. Olen jo saanut elämässä ihan valtavasti, kun on esimerkiksi hyvä puoliso ja työ, josta pidän.
Mutta mietin sitä, että onko meillä syynä lapsettomuuteen tietyllä tavalla vain mukavuudenhalu ja tottumus? Nyt on vapaa-aikaa, mahdollisuuksia reissata ja olla kahdestaan. Onhan aina helpompi pitää tilanne ennallaan kuin muuttaa sitä, ja onhan lapsi iso muutos. Mutta miten iso? Sehän on hankalaa lapsettoman tietää, ennen kuin kokeilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti naimisiin ja lapsi, saat elämääsi todellista sisältöä.
Alat tylsistyä nykyiseen elämänmenoosi joka ei selvästikkään tyydytä sinua eikä miestäsikään.
Lapsi tottakai, mitä tuota enää mietit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vähänkin mietityttää silloin ei lapsia tehdä.
Minusta tälläset kommentit on vähän pimeitä...
Lapsi on iso asia. Järkevä ihminen miettii kaikkia isoja päätöksiä. Eikä ole mitenkään väärin miettiä sitä jaksaako todella / haluaako todella, ei ole vääriä kysymyksiä kun puhutaan näin suurista asioista.
Suomalaisten ylikulutuspäivä meni jo. Olisipa meitä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heti naimisiin ja lapsi, saat elämääsi todellista sisältöä.
Alat tylsistyä nykyiseen elämänmenoosi joka ei selvästikkään tyydytä sinua eikä miestäsikään.
Niin. Tee uusi yksilö kuolemaan tänne omaksi viihdykkeeksesi.
Oman lapsen kanssa on niin ihanaa ja ah niin perseestä.
Se muuttaa paljon ja sitä ei käsitäkään kuinka paljon se muuttaa. Eniten muuttaa elämää väsymys. Meillä vauva nukkui ekan vuoden aivan täydellisesti. Kuukauden ikäisenä veteli jo 8-10 tuntia heräämättä.
Nyt on päälle vuoden ikäinen ja heräilee 3-5 kertaa yön aikana.
Ja tämä väsymys. Jos saat päättää, otatko 30 minuuttia lisää unta vai siivoatko keittiön niin arvaa kumpi jää seuraavalle päivälle? Pitkään jatkuva väsymys aiheuttaa aivosumua. Ajatukset ovat kuin tervaa ja päätökset sen mukaisia. Mielessä on noin kilometrin mittainen lista tekemättömiä asioita ja mies torkkuu sohvalla. Perheriitahan siitä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen kanssa on niin ihanaa ja ah niin perseestä.
Se muuttaa paljon ja sitä ei käsitäkään kuinka paljon se muuttaa. Eniten muuttaa elämää väsymys. Meillä vauva nukkui ekan vuoden aivan täydellisesti. Kuukauden ikäisenä veteli jo 8-10 tuntia heräämättä.
Nyt on päälle vuoden ikäinen ja heräilee 3-5 kertaa yön aikana.
Ja tämä väsymys. Jos saat päättää, otatko 30 minuuttia lisää unta vai siivoatko keittiön niin arvaa kumpi jää seuraavalle päivälle? Pitkään jatkuva väsymys aiheuttaa aivosumua. Ajatukset ovat kuin tervaa ja päätökset sen mukaisia. Mielessä on noin kilometrin mittainen lista tekemättömiä asioita ja mies torkkuu sohvalla. Perheriitahan siitä tulee.
Kuulostaa tutulta, mutta syynä on opiskelu. Monesti toitotetaan että nuorena jaksaa hyysätä lasta ja opiskella voi myöhemminkin, unohtaen että vanha koira ei opi enää uusia temppuja. Ohis.
Elämä on niin paljon antoisampaa, kun lasta ei ole. Voi elää joka päivän täysillä ja seurata unelmiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko Antti Holman podcast tuttu? Siinä oli hieno tiivistys siitä, millaista lasten hankkiminen on. Ensimmäisen tuotantokauden muistaakseni ensimmäinen jakso. Googlaa.
Se on moneksi vuodeksi hyvästit omalle ajalle ja rauhalle kun lapsen tekee .
Vierailija kirjoitti:
Elämä on niin paljon antoisampaa, kun lasta ei ole. Voi elää joka päivän täysillä ja seurata unelmiaan.
Mun mielestä taas just lasten kanssa elämä on antoisaa. Ja mulla on mihin verrata, kun olen kuitenkin vasta yli kolmekymppisenä tehnyt lapset.
Jos noin paljon epäröitte niin ei kannata. Molempien pitää tietää mitä odottaa ja olla varma. Sitten kun lapsi on maailmassa on liian myöhäistä. Lisäksi on väärin pakottaa toinen lisääntymään, tapahtuu se sitten puolin tai toisin.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on niin paljon antoisampaa, kun lasta ei ole. Voi elää joka päivän täysillä ja seurata unelmiaan.
Tai sitten voi viettää aikaansa kommentoimalla vauvapalstalle... Vai tämäkö on sinulle sitä täysillä elämistä?
Vierailija kirjoitti:
Mutta mietin sitä, että onko meillä syynä lapsettomuuteen tietyllä tavalla vain mukavuudenhalu ja tottumus? Nyt on vapaa-aikaa, mahdollisuuksia reissata ja olla kahdestaan. Onhan aina helpompi pitää tilanne ennallaan kuin muuttaa sitä, ja onhan lapsi iso muutos. Mutta miten iso? Sehän on hankalaa lapsettoman tietää, ennen kuin kokeilee.
Olen itse kolmekymppinen lapseton nainen, myös iso osa samanikäisistä ystävistäni elää lapsettomassa parisuhteessa. Olemme jutelleet tosi paljon juuri tuosta, että tavallaan ei ole mitään lapsia vastaan, mutta koska elämä on mukavaa ja helppoa, niin ei tee nieli hypätä tuntemattomaan. Toisaalta lapsen tehneet ystävät taas sanovat, että eivät ole koskaan ennen olleet niin onnellisia kuin nyt lapsen kanssa. Että vaikka vauvavuosi on väsyttävä ja raskas, niin vauva on parasta mitä heille on käynyt. Alan itse kallistua siihen, että haluaisin ehkä kokea vanhemmuuden ja perhe-elämän, eiköhän biologia pidä huolta, että oma lapsi on rakas ja ihana. En oikein näe, että esim. työ olisi antoisa elämän sisältö vaikka 30 vuoden päästä, perhe varmasti antaisi paljon.
Alue: Aihe vapaa
Samankaltaisia ajatuksia ollut.
Mikään tulenpalava tarve ja "pakko saada" lapsi ei ole koskaan ollut, ei ole nytkään. Sitä miettii tekeekö virheen kun hankkii lapsen? Jos se ei olekaan oma juttu. Tai tekeekö virheen kun ei hanki? Tosin sellaista ei osaa kaivata mistä ei ole kokemusta, että sinänsä helpompi homma.
Vaikea tilanne.