Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi vai ei?
08.04.2019 |
Kaipaan mielipiteitänne ja kokemuksianne ikuisuusaiheesta: yrittääkö saada lapsi vai ei?
Taustaksi. Olemme reilu kolmikymppinen pari, yhdessä ollaan oltu vuosia ja suhde on onnellinen & vakiintunut. Molemmilla on töitä ja talous kunnossa. Pitkään olimme sitä mieltä, että meille ei tule lapsia. Mies oli tässä ehdottomampi ja itsekin olin tyytyväinen siihen, millaista elämämme on. Töiden takia asuimme usein viikot erillään, mutta reilun vuoden koti on ollut pysyvästi yhdellä paikkakunnalla.
Yksi läheltäpiti-tilanne meillä on ehkäisyn kanssa ollut, joka nosti lapsiasian enemmän pinnalle. Mies yllätti minut sillä, että ei ollutkaan ehdottomasti lasta vastaan, jos sellainen olisi ollut tulossa. Yllätyin siitä todella.
Nyt huomaan itse miettiväni, pitäisikö kuitenkin yrittää saada lapsi. Minulla on sen verran ikää, että päätöksiä pitää tehdä lähiaikoina. Lapsiluku jäisi kuitenkin yhteen.
Kummallekin meistä on tärkeää, että lapsi on molemmista haluttu, eikä mikään äidin oma projekti. En ryhdy edes yrittämään, ellei mies ole samaa mieltä. Hän ymmärtää hyvin sen, että perheellisenä esimerkiksi omat harrastukset pitää miettiä uusiksi. Toisaalta arkemme on jo nyt aika parisuhdekeskeistä ja monet harrastuksemme esimerkiksi ovat sellaisia, että lapsi ei niitä suuresti muuttaisi.
Miehellä ei ole kokemusta lapsista juurikaan, minulla taas on. Hän miettii kovasti sitä, millaista lapsiperheen arki on, jääkö aikaa itselle ja omaa rauhaa myös. Samoin hän tuumailee lapsenhoitoa ihan käytännössä, kun kokemusta ei ole. Miehen suhtautuminen lapsiin on muuttunut todella paljon vuosien varrella, kun hän on nähnyt edes vähän lapsiperheiden elämää. Mutta koska hän on tyytyväinen elämäänsä näin, hän miettii miksi muuttaisimme sitä. Minullakin ajatukset heittelee: välillä ajatus lapsesta tuntuu hyvin luonnolliselta. Toisaalta elämä on onnellista näinkin. Toisaalta katko työelämästä ja vielä suurempi vastapaino töistä tulisi minulle tarpeeseen. Toisaalta ja toisaalta...
Kaikki ajatukset ja kommentit ovat tervetulleita tähän pohdiskeluun.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mietin sitä, että onko meillä syynä lapsettomuuteen tietyllä tavalla vain mukavuudenhalu ja tottumus? Nyt on vapaa-aikaa, mahdollisuuksia reissata ja olla kahdestaan. Onhan aina helpompi pitää tilanne ennallaan kuin muuttaa sitä, ja onhan lapsi iso muutos. Mutta miten iso? Sehän on hankalaa lapsettoman tietää, ennen kuin kokeilee.
Olen itse kolmekymppinen lapseton nainen, myös iso osa samanikäisistä ystävistäni elää lapsettomassa parisuhteessa. Olemme jutelleet tosi paljon juuri tuosta, että tavallaan ei ole mitään lapsia vastaan, mutta koska elämä on mukavaa ja helppoa, niin ei tee nieli hypätä tuntemattomaan. Toisaalta lapsen tehneet ystävät taas sanovat, että eivät ole koskaan ennen olleet niin onnellisia kuin nyt lapsen kanssa. Että vaikka vauvavuosi on väsyttävä ja raskas, niin vauva on parasta mitä heille on käynyt. Alan itse kallistua siihen, että haluaisin ehkä kokea vanhemmuuden ja perhe-elämän, eiköhän biologia pidä huolta, että oma lapsi on rakas ja ihana. En oikein näe, että esim. työ olisi antoisa elämän sisältö vaikka 30 vuoden päästä, perhe varmasti antaisi paljon.
Pitää myös muistaa että lapsi on laina.
Toivottavasti lapsen tehneet ystäväsi osaavat olla onnellisia senkin jälkeen, kun heidän merkityksensä lapsen elämässä vähenee eivätkä ripustaudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen syntyvyys laskee ja lapsettomien määrä nousee. Tulevaisuudessa tulee lapsille ja perheille kurjat oltavat kun lapsettomat päättävät yhteiskunnallisista asioista. Julkisia palveluja lapsille leikatan kuten myös lapsiperheille osositetut tuet tai niitä poistetaan kokonaan. Ei kannata hankkia lapsia kun heitä aletaan syrjimään.
Vierailija kirjoitti:
Suomen syntyvyys laskee ja lapsettomien määrä nousee. Tulevaisuudessa tulee lapsille ja perheille kurjat oltavat kun lapsettomat päättävät yhteiskunnallisista asioista. Julkisia palveluja lapsille leikatan kuten myös lapsiperheille osositetut tuet tai niitä poistetaan kokonaan. Ei kannata hankkia lapsia kun heitä aletaan syrjimään.
Ei kannata hankkia lapsia kun heiltä tuhotaan elinympäristö.
Jos sinulla ei ole todella palava halu ja jos olet omaa rauhaa, aikaa ja tilaa kaipaava, niin kokemuksesta en suosittele.
En tiedä onko yksi lapsi hyvä idea. Mielestäni lapsella pitää olla sisar-kaveri. On leikkikaveri ja koko elämän joku lähisukulainen kun vanhemmat kuolevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mietin sitä, että onko meillä syynä lapsettomuuteen tietyllä tavalla vain mukavuudenhalu ja tottumus? Nyt on vapaa-aikaa, mahdollisuuksia reissata ja olla kahdestaan. Onhan aina helpompi pitää tilanne ennallaan kuin muuttaa sitä, ja onhan lapsi iso muutos. Mutta miten iso? Sehän on hankalaa lapsettoman tietää, ennen kuin kokeilee.
Olen itse kolmekymppinen lapseton nainen, myös iso osa samanikäisistä ystävistäni elää lapsettomassa parisuhteessa. Olemme jutelleet tosi paljon juuri tuosta, että tavallaan ei ole mitään lapsia vastaan, mutta koska elämä on mukavaa ja helppoa, niin ei tee nieli hypätä tuntemattomaan. Toisaalta lapsen tehneet ystävät taas sanovat, että eivät ole koskaan ennen olleet niin onnellisia kuin nyt lapsen kanssa. Että vaikka vauvavuosi on väsyttävä ja raskas, niin vauva on parasta mitä heille on käynyt. Alan itse kallistua siihen, että haluaisin ehkä kokea vanhemmuuden ja perhe-elämän, eiköhän biologia pidä huolta, että oma lapsi on rakas ja ihana. En oikein näe, että esim. työ olisi antoisa elämän sisältö vaikka 30 vuoden päästä, perhe varmasti antaisi paljon.
Pitää myös muistaa että lapsi on laina.
Toivottavasti lapsen tehneet ystäväsi osaavat olla onnellisia senkin jälkeen, kun heidän merkityksensä lapsen elämässä vähenee eivätkä ripustaudu.
En usko heidän olevan ripustautujia, konteksti oli lähinnä se, että sitä lapsen saamiseen liittyvää onnea ei voi ymmärtää, ennen kuin kokee sen. Ovat tietääkseni ihan perus onnellisia ja elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä. T:sama
Me teimme lapsen ihan tarkoituksella ja ilman vauvakuumetta.
Kumpikaan meistä ei ole luonteeltaan "kuumeilijoita", vaan asiat mietitään ja sitten toteutetaan, tosin vauvoja ei välttämättä noin vain "tekaista".
Nyt vauva on sitten teini, ei kaduta vieläkään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomen syntyvyys laskee ja lapsettomien määrä nousee. Tulevaisuudessa tulee lapsille ja perheille kurjat oltavat kun lapsettomat päättävät yhteiskunnallisista asioista. Julkisia palveluja lapsille leikatan kuten myös lapsiperheille osositetut tuet tai niitä poistetaan kokonaan. Ei kannata hankkia lapsia kun heitä aletaan syrjimään.
Vauva ei ole ikuisesti vauva, eikä lapsi ole ikuisesti lapsi... vai oletko itse jäänyt jotenkin lapsen asteelle?
Meillä oli ajatuksena ettei yhtään lasta tule, sitten kävi vahinko ja tulin raskaaksi ja nyt toinen tulossa ihan suunnitellusti. Missääm vaiheessa ei ole ollut mitään vauvakuumetta tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos taas kaikille vastanneille.
Nykyistä elämääni en pidä tylsänä millään tavalla. Ehkä turhan työorientoituneena vain. Mietin lapsenhankintaa myös ekologiselta kannalta, siinä mielessä ylikulutuspäivä oli tarpeellinen lisä keskusteluun. Mutta ajattelen, että lapsen kautta saisi elämään uuden ulottuvuuden. Tai ulottuvuus on huono sana, mutta ymmärrätte varmaan.
Ehkä se on tuo oma aika ja rauha, joka mietityttää. Ymmärrän, että elämä muuttuu sen suhteen paljon ja sitähän ei voi ennustaa millainen tapaus lapsi olisi, mutta ehkä vielä jotain konkretiaa kaipaisin keskusteluun. Onkohan täällä yhden lapsen perheitä tai haluaisitteko jakaa kokemuksia esikoistenne vauva-ajoista?
Taisin sanoakin jo, että pakottamista tai edes painostamista ei meillä ole. En usko siihen itsekään. Mies tosin miettii, että jos hän ei lasta halua, pilaako hän jollain tavalla minun elämän. Meillä on kaikki tähän liittyvät keskustelut vielä ihan alussa. Olen tietyllä tavalla iloinen jo niistä, koska niissä on tullut esiin uusia puolia miehestä.
Miestä mietityttää myös se, että jaksaako hän perhe-elämää. Lapsen itkua, juuri sitä väsymystä. Toisaalta olisihan meitä kaksi hoitamassa.
-ap
Alue: Aihe vapaa
Täällä sinä porsijakin olet. Ei lisääntyminen elämää muuta jos se tylsä olisi joka tapauksessa.
-eri