Te jotka työssänne kohtaatte ammattivalittajia, miten pystytte olemaan räjähtämättä takaisin?

Tuossa tilanteessa minulle iskee jostain päälle se "lehmän hermo". Jaksan ja jaksan vaikka kuinka kauan.

Pystyn olemaan räjähtämättä olemalla aikuinen.

Kerran haukuin asiakkaan niin pystyyn kuin taisin. Sen jälkeen ääni muuttui kellossa ja asiointi on nyt sujuvaa.

Otan sen leikkinä. Kuvittelen, että olemme molemmat näytelmäkerhon harjoituksissa. Silloin jaksaa vetää sen roolin, että muka kiinnostaisi ja olemme todella pahoillamme ja muuta shaibaa.

Joskus asiakkaat ovat niin naurettavia palautteissaan, että oikeastaan en tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Sitten nauran mielessäni ja ylinäyttelen oikein kuinka pahoillani olen kaikesta pahasta mitä olemme asiakkaalle aiheuttaneet.

Minulle tullaan hyvin harvoin valittamaan, mutta työkaverilleni tullaan usein. Työkaverini ottaa kaikki valittajat ja heidän valituksensa jotenkin niin henkilökohtaisest, että se on vain ajan kysymys koska hän lähtee sairikselle niiden takia tai sitten hän pimahtaa täysillä asiakkaalle. Se on mielestäni täysin ammattitaidoton asenne ja olen yrittänyt neuvoa häntä ottamaan valitukset eri tavoin.

Ehkä asiakkaat ovat myös huomanneet työkaverini asenteen ja menevät ihan ärsyttääkseen hänen luokseen? Itse olen oppinut hoitamaan valitustilanteet nopeasti ja asiallisesti halki, poikki ja pinoon -tyylisesti niin, että asiakas tuntee tulleensa kuulluksi, mutta myös ymmärtää, että en meinaa jutella asiasta yhtään enempää kuin mitä minä juttelen. Minä päätän missä menee rajat ja ammattivalittajan on tyytyminen niihin.

En ole normaalissa elämässäkään mikään nössö myötäilijä, vaan asiallinen ja asiat eteenpäin vievä.

Kyllähän niitä aina välillä tulee, mutta hoidan tilanteen nopeasti. En liioittele, en hepuloi ja en pelkää ammattivalittajia.