Noniin nolasin taas itseni saamalla paniikkikohtauksen kaupassa :(
Eräs vanhatuttu (ei kaverini) oli kassalla töissä ja huomasin hänet jo sisään tullessa.
Minua rupesi ahdistamaan, mutta tein ostokset.
Lopussa viivyttelin kassalle menoa ja yritin koota itseni.
Lopulta sitten astuin hylyjen takaa kassalle ja jäin tarkotuksella mahdollisimman kauas hänestä (useita kassoja auki)
Kuitenkin hän oli naama minuun päin noin alle 10 metrin päässä joten näkyvyys oli kohtuu hyvä.
Ja minä olin tosiaan selkä häneen päin..
Aloin laitella tavaroita kassalle ja olo oli tosikankea ja tönkkö jännityksen takia.
Ladoin ostokset kassalle ja maksuvaiheessa yritin jotenkin vaikuttaa normaalilta ja hermostuksissani sanoin vain kassalle, että olihan tämä kassa vissiin auki, kun en ollut ihan varma.. hän vain vastasi joo ja varmaan ihmetteli puheitani.
Sydän takoi rinnassa lujaa ja käteni tuntui hieman tärisevän, kun laitoin kortin koneeseen. (En tiedä näkyikö ulospäin)
Lopulta sitten nappasin tavarat käsiini ja painelin ulos kaupasta.
Huomasin, että tämä tuttu vilkaisi minua kun kävelin hänen kassansa ohi mutta hänellä oli asiakas siinä..
En tajua, että mikä minuun meni jotenkin vain pelkäsin nolaavani itseni ja niin varmaan tein.
Hermostuneisuuteni varmaan näkyi ulospäin!! :0.
Nyt olen ahdistunut siitä! En ilmeisesti kykene edes kaupassa asioimaan
Kommentit (13)
Siis missä se paniikkikohtaus oli?
Olit hieman jännittynyt, mutta ei tuossa mitään kohtausta ollut! Mä oon saannu semmosen paniikkikohtauksen, että tavarat jäivät kassalle ja huusin, että anteeksi pakko mennä ja juoksin ulos.
Koko kauppa kyyläsi minua poistuessani.
.t. paniikikohtauksia saava
No höps. Se oli vain paniikkikohtaus eikä siitä kannata sen enempää murehtia. Miksi kyseinen tuttu sinua ahdisti?
Mäkin olen saanut paniikkikohtauksen kassalla. En juossut ulos, mutta kassa katsoi, että apua oksentaako toi nyt tähän...(tai näin musta tuntui ainakin).
Todennäköisesti ei näkynyt mitenkään. Ainakaan sille toiselle kassalle.
Usein ihminen itse yliarvioi asioiden näkyvyyttä.
Todellisuudessa kuitenkin vaikea huomata jännitystä ihmisestä joka on naama pois päin useamman metrin päässä
Hyvänä puolena monet pelkää ittensä nolaamista niin paljon ettei pysty tekemään mitään. Sulla ei oo tota.
Sun on hyväksyttävä että sinulla on tollanen vaiva eikä se siitä häpeämällä muuksi muutu. Kun hyväksyt asian etkä syytä siitä enää itseäsi ahdistaa kerta kerralta vähemmän.
Ei se haittaa, etkä nolannut. Kun koskaan ei voi kenenkään oloja ja ongelmia ihan täysin tietää niin välillä ihmiset vaan käyttäytyy vähän kummasti muiden silmään. Mitään noloa siinä ei oo. :)
Onko tuollainen paniikkikohtaus?
Luulin, että kyseessä on vaan jännittäminen. Minäkin saan tuollaisia usein, en välitä enkä mieti niitä.
Hei ei mitään hätää. Todellisuudessa hermostuneisuutesi ja ahdistuneisuutesi tuskin näkyi päällepäin joko lainkaan tai ainakin huomattavasti vähäisemmässä määrin mitä itse ajattelet. Todella hienoa on, että lukenut kuitenkin pitämään itsesi noin hienosti kasassa ja selvisit tilanteesta enemmän kuin hyvin.
Itsekin samanlaisista asioista kärsineenä voin todeta kokemuksen palleasta kumpuavalla rintaäänellä, että sitä on itse aina tarpeettoman kohtuuton ja ankara itseään kohtaa. Tämä voi kuulostaa vähän tylyltä, mutta ei niitä kassahenkilöitä tai muita asiakkaita kiinnosta tuollaiset huomaamattomat tilanteet. Eivät he ajattele sinusta mitään ikävää, tuskin edes huomasivat.
Kaikki on ihan hyvin, tilanne on ohi. Hengittelet ja teet nyt olosi vain mahdollisimman mukavaksi.
Ja mitä välii! Sinä et ole toisten silmätikkuna. Jokaisella on omat huolensa ja murheensa,eivät he seuraa sinun tekemisiäsi. Ja jos seuraavat,mitä välii!! Kukaan ei ole täydellinen ja jos olisi,tämä maailma olisi tosi tylsä.
Vierailija kirjoitti:
Hei ei mitään hätää. Todellisuudessa hermostuneisuutesi ja ahdistuneisuutesi tuskin näkyi päällepäin joko lainkaan tai ainakin huomattavasti vähäisemmässä määrin mitä itse ajattelet. Todella hienoa on, että lukenut kuitenkin pitämään itsesi noin hienosti kasassa ja selvisit tilanteesta enemmän kuin hyvin.
Itsekin samanlaisista asioista kärsineenä voin todeta kokemuksen palleasta kumpuavalla rintaäänellä, että sitä on itse aina tarpeettoman kohtuuton ja ankara itseään kohtaa. Tämä voi kuulostaa vähän tylyltä, mutta ei niitä kassahenkilöitä tai muita asiakkaita kiinnosta tuollaiset huomaamattomat tilanteet. Eivät he ajattele sinusta mitään ikävää, tuskin edes huomasivat.
Kaikki on ihan hyvin, tilanne on ohi. Hengittelet ja teet nyt olosi vain mahdollisimman mukavaksi.
Pahuksen ennakoiva syöttö, lukenut = kykenit.
Eihän tuossa mitään kauheaa tapahtunut. Kokemuksena saattoi olla paha, mutta ulospäin tuskin sen kummempaa pystyi havaitsemaan.
Minusta sekin on han ymmärrettävää, että ei mene sille kassalle, jossa on joku etäisempi tuttu töissä. Ei kaupassa käydessään välttämättä halua kertoa edes pikakuulumisia. Jos kassatyöntekijä olisi läheisempi tuttu, niin sitten välttely olisi ehkä vähän omituista.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
No minä nolasin itseni oksentamalla kaupan pihalle (paha raskauspahoinvointi). Elämä on.