Lue keskustelun säännöt.
Olen niin väsynyt miehen raivareihin...
07.04.2019 |
Miehellä on selkeitä vaikeuksia tunteiden käsittelyn ja ilmaisun kanssa sekä taipumusta aggressiivisuuteen. Suuttuessaan tai turhautuessaan hän purkaa pahan olonsa minuun sanomalla todella rumia asioita, syyttää minua sellaisesta mikä ei ole minun syyni ja haukkuu. Riidan jälkeen pyytää aina anteeksi ja sanoo ettei tarkoita niitä ikäviä asioita joita tunnekuohussa sanoo. Katuu todella ja on itsekin mieli maassa useammankin päivän, tuntee selkeästi morkkista.
Mies ei ole väkivaltainen, vaikkakin toisinaan hänen todella rumat sanansa liippaavat läheltä henkistä väkivaltaa. On itsekin myöntänyt, että suuttuessaan purkaa kohtuuttomasti pahaa oloaan ja tarkoituksena on vain saada kaikki paha olo ulos. Olemme keskustelleet asiasta ja hän ymmärtää tämän itsekin olevan ongelma eikä todellakaan hyväksy omaa käytöstään. Hän myös tiedostaa mistä ongelmansa johtuu; hänellä on aina ollut todella vaikea isäsuhde. Isänsä ei koskaan ymmärtänyt tai hyväksynyt häntä, vaan haukkui ja löi maahan ja kohdisti mieheen myös fyysistä väkivaltaa. Uskomme molemmat, että hänen tapansa käsitellä tunteita tulee lapsuudesta, kun hän ei ole koskaan oppinut muutakaan keinoa tunteiden käsittelyyn ja purkamiseen.
Olemme molemmat (etenkin minä) todella väsyneitä miehen raivareihin. Hän on hakenut apua, mutta pelkää että en jaksa koska prosessi on pitkä ja ottaa aikaa että hän oppii muita tapoja käsitellä ja ilmaista tunteitaan. En halua erota, sillä mies on oikeasti muuten ihana aina silloin, kun ei suutu. Suhteemme on kaikilla muilla tavoin hyvä ja toimiva. Rakastan miestä ja hän selvästi minua. Alan vain olla todella väsynyt kuulemaan haukkuja ja rumia asioita riitojen aikana, sillä ne kieltämättä jäävät pyörimään mieleeni pitkäksi aikaa ja syövät itseluottamustani. Haluan kyllä olla miehen kanssa ja saada ongelman ratkaistua sillä suhde on muuten hyvä ja koen olevani oikean ihmisen kanssa. Hänessä on niin paljon hyvää ja sellaista, mitä en ole muista miehistä löytänyt ja arvostan hänessä monia piirteitä. Onko tässä mitään tehtävissä, onko miehen mahdollista vielä oppia uusia tapoja käsitellä tunteitaan loukkaamatta aina minua? Onko tässä toivoa vai tuleeko ero väkisin eteen jossain vaiheessa? :(
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
jätä se sika
:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä te ette sovi yhteen tai olisiko mahdollista ajatella muuttavansa omaa käytöstään myös?
Minulla lapsuustraumat ja huonossa suhteessa tulen epävakaaksi. Hyvässä suhteessa olen tyyni ja fiksu.
Jokin sinussa ahdistaa miestä tai hän ei saa sinulta riittävää tunnevastetta. Voi selvitä puhumallakin, jos olette kypsiä ja motivoituneita.
Lähde pois heti kun raivoaminen alkaa. Älä jää hetkeksikään kuuntelemaan sitä. Jos voit mennä jonkun läheisen ihmisen luo niin ole poissa ainakin vuorokausi. Muuten lähde vaikka ajelulle ja mene jonnekin edes muutamaksi tunniksi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä te ette sovi yhteen tai olisiko mahdollista ajatella muuttavansa omaa käytöstään myös?
Minulla lapsuustraumat ja huonossa suhteessa tulen epävakaaksi. Hyvässä suhteessa olen tyyni ja fiksu.
Jokin sinussa ahdistaa miestä tai hän ei saa sinulta riittävää tunnevastetta. Voi selvitä puhumallakin, jos olette kypsiä ja motivoituneita.
Minä olen tehnyt aivan kaikkeni auttaakseni ja ymmärtääkseni häntä. Annan kaiken rakkauteni ja tukeni, kuuntelen ja tsemppaan. Se, että toisella on aggressio-ongelmia ei ole koskaan toisen syy tai hänen vastuullaan. Hän on aina ollut tuollainen, samat ongelmat olivat jo aikaisemmissa parisuhteissa. Muut vain eivät jaksaneet ja jättivät heti ongelmien ilmettyä, minä olen edelleen tässä koska oikeasti välitän hänestä ja haluan saada suhteemme toimimaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä te ette sovi yhteen tai olisiko mahdollista ajatella muuttavansa omaa käytöstään myös?
Minulla lapsuustraumat ja huonossa suhteessa tulen epävakaaksi. Hyvässä suhteessa olen tyyni ja fiksu.
Jokin sinussa ahdistaa miestä tai hän ei saa sinulta riittävää tunnevastetta. Voi selvitä puhumallakin, jos olette kypsiä ja motivoituneita.
Mitä AP voi tehdä asialle, jos toisella on selkeitä vaikeuksia oman tunne-elämänsä kanssa. Toki sinä, jolla itselläsi on traumoja ja vaikeuksia, puolustelet sitä jolla myös on niitä. Ei ole koskaan toisen syy tai vastuu, jos sinulla ei ole pääkopassa kaikki kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä te ette sovi yhteen tai olisiko mahdollista ajatella muuttavansa omaa käytöstään myös?
Minulla lapsuustraumat ja huonossa suhteessa tulen epävakaaksi. Hyvässä suhteessa olen tyyni ja fiksu.
Jokin sinussa ahdistaa miestä tai hän ei saa sinulta riittävää tunnevastetta. Voi selvitä puhumallakin, jos olette kypsiä ja motivoituneita.
Minä olen tehnyt aivan kaikkeni auttaakseni ja ymmärtääkseni häntä. Annan kaiken rakkauteni ja tukeni, kuuntelen ja tsemppaan. Se, että toisella on aggressio-ongelmia ei ole koskaan toisen syy tai hänen vastuullaan. Hän on aina ollut tuollainen, samat ongelmat olivat jo aikaisemmissa parisuhteissa. Muut vain eivät jaksaneet ja jättivät heti ongelmien ilmettyä, minä olen edelleen tässä koska oikeasti välitän hänestä ja haluan saada suhteemme toimimaan. Ap
No olisiko sitten parempi vaan erota.
En tarkoittanut, ettet olisi tehnyt paljon ja enemmän ja ylikin, miehenhän se työ on tehtävä. Mutta olisiko mahdollista, että olisit tarjonnut väärää asiaa. Jos on nälkä, vesi ei auta ja janoinen ei tokene pihvillä. Eli muuttamalla jotain kohtaa teidän kanssakäymisessä, teillä molemmilla voisi olla parempi olla. Tai sitten tosiaan erillään.
Vierailija kirjoitti:
Lähde pois heti kun raivoaminen alkaa. Älä jää hetkeksikään kuuntelemaan sitä. Jos voit mennä jonkun läheisen ihmisen luo niin ole poissa ainakin vuorokausi. Muuten lähde vaikka ajelulle ja mene jonnekin edes muutamaksi tunniksi.
Autoa ei valitettavasti ole, että ainoastaan bussilla paikasta toiseen ajelu onnistuu. Onneksi perhe kuitenkin asuu lähellä niin että voin mennä sinne jos tilanne lähtee käsistä. Eihän sekään kai ole lopullinen ratkaisu, emme voi ikuisesti toimia sillä tavalla? :( Monesti olen yrittänyt lähteä tilanteesta rauhoittaakseni sen; esimerkiksi toiseen huoneeseen tai pienelle kävelylle mutta se ei aina auta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä te ette sovi yhteen tai olisiko mahdollista ajatella muuttavansa omaa käytöstään myös?
Minulla lapsuustraumat ja huonossa suhteessa tulen epävakaaksi. Hyvässä suhteessa olen tyyni ja fiksu.
Jokin sinussa ahdistaa miestä tai hän ei saa sinulta riittävää tunnevastetta. Voi selvitä puhumallakin, jos olette kypsiä ja motivoituneita.
Mitä AP voi tehdä asialle, jos toisella on selkeitä vaikeuksia oman tunne-elämänsä kanssa. Toki sinä, jolla itselläsi on traumoja ja vaikeuksia, puolustelet sitä jolla myös on niitä. Ei ole koskaan toisen syy tai vastuu, jos sinulla ei ole pääkopassa kaikki kunnossa.
No en puolustanut vaan olin sitä mieltä, että jonkin on muututtava. Joko suhde muuttuu tai suhde loppuu, nykytilaan hullua jäädä. Vahingollista myös vaatia muutosta yksin mieheltä, koska silloin ero on parempi.
Hei ap
Miehelläni on nar sistinen ja ilkeä äiti. Hän käyttäytyy riitojen aikana aivan samoin kuin teillä. Olemme saaneet terapiassa ohjeeksi katkaista riidan käyttämällä turvasanaa seis, aikalisä tai stop jolloin minä poistun tilanteesta ja mies purkaa raivon yksin. Tämä on vähentänyt ongelmia todella huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olet nyt reagoinut tukien ja rakastaen, miehen käytös ei ole muuttunut. Vain hölmö kuvittelee, että kun toimii aina samalla tavalla, lopputulos onkin joku kerta erilainen.
Kokeile muuttaa omaa reagointiasi raivoamiseen. Tuossa yllä ehdotettiin että lähdet kylmän viileästi pois koko tilanteesta. Voithan kokeilla muutakin.
- totea: ”lopeta heti! En siedä tuollaista!” Toista vaikka sata kertaa, älä sano mitään muuta niin kauan kuin toinen räyhää.”
- vetäydy, älä reagoi lainkaan
- puhalla pilliin
- mene toiseen huoneeseen ja soita ystävälle
Tai oikeastaan tee ihan mitä tahansa muuta kuin miten nyt olet toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä te ette sovi yhteen tai olisiko mahdollista ajatella muuttavansa omaa käytöstään myös?
Minulla lapsuustraumat ja huonossa suhteessa tulen epävakaaksi. Hyvässä suhteessa olen tyyni ja fiksu.
Jokin sinussa ahdistaa miestä tai hän ei saa sinulta riittävää tunnevastetta. Voi selvitä puhumallakin, jos olette kypsiä ja motivoituneita.
Minä olen tehnyt aivan kaikkeni auttaakseni ja ymmärtääkseni häntä. Annan kaiken rakkauteni ja tukeni, kuuntelen ja tsemppaan. Se, että toisella on aggressio-ongelmia ei ole koskaan toisen syy tai hänen vastuullaan. Hän on aina ollut tuollainen, samat ongelmat olivat jo aikaisemmissa parisuhteissa. Muut vain eivät jaksaneet ja jättivät heti ongelmien ilmettyä, minä olen edelleen tässä koska oikeasti välitän hänestä ja haluan saada suhteemme toimimaan. Ap
No olisiko sitten parempi vaan erota.
En tarkoittanut, ettet olisi tehnyt paljon ja enemmän ja ylikin, miehenhän se työ on tehtävä. Mutta olisiko mahdollista, että olisit tarjonnut väärää asiaa. Jos on nälkä, vesi ei auta ja janoinen ei tokene pihvillä. Eli muuttamalla jotain kohtaa teidän kanssakäymisessä, teillä molemmilla voisi olla parempi olla. Tai sitten tosiaan erillään.
No kun sehän tässä onkin, kun olemme asiasta keskustelleet rauhallisessa hengessä ja kumpikaan ei halua erota eikä näe sitä vaihtoehtona. Kummatkin ovat kaikin puolin muuten tyytyväisiä suhteeseen ja mies on myöntänyt monesti, että raivarit ovat vain ja ainoastaan hänen oma ongelmansa jotka eivät liity minuun mitenkään. Vaikka eroaisimme, seuraisivat nuo ongelmat häntä taas seuraavaan suhteeseen. Haluaisimme saada tämän toimimaan ja mietinkin nyt tässä, että onko miehen mahdollista oppia vanhasta tavasta eroon ja opetella käsittelemään tunteitaan fiksummin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä te ette sovi yhteen tai olisiko mahdollista ajatella muuttavansa omaa käytöstään myös?
Minulla lapsuustraumat ja huonossa suhteessa tulen epävakaaksi. Hyvässä suhteessa olen tyyni ja fiksu.
Jokin sinussa ahdistaa miestä tai hän ei saa sinulta riittävää tunnevastetta. Voi selvitä puhumallakin, jos olette kypsiä ja motivoituneita.
Minä olen tehnyt aivan kaikkeni auttaakseni ja ymmärtääkseni häntä. Annan kaiken rakkauteni ja tukeni, kuuntelen ja tsemppaan. Se, että toisella on aggressio-ongelmia ei ole koskaan toisen syy tai hänen vastuullaan. Hän on aina ollut tuollainen, samat ongelmat olivat jo aikaisemmissa parisuhteissa. Muut vain eivät jaksaneet ja jättivät heti ongelmien ilmettyä, minä olen edelleen tässä koska oikeasti välitän hänestä ja haluan saada suhteemme toimimaan. Ap
No olisiko sitten parempi vaan erota.
En tarkoittanut, ettet olisi tehnyt paljon ja enemmän ja ylikin, miehenhän se työ on tehtävä. Mutta olisiko mahdollista, että olisit tarjonnut väärää asiaa. Jos on nälkä, vesi ei auta ja janoinen ei tokene pihvillä. Eli muuttamalla jotain kohtaa teidän kanssakäymisessä, teillä molemmilla voisi olla parempi olla. Tai sitten tosiaan erillään.
Ja siis tosiaan mies tekee töistä 80-90 %, en tarkoittanut tätä ap:n urakaksi.
Varmasti on mahdollista muuttua, jos ja kun mies tosissaan sitä haluaa ja yrittää. Kuten sanoitkin, kysymys kuuluu että kuinka jaksat sitä odotellessa.
Mielestäni se kuulosti hyvältä neuvolta kun joku sanoi, että älä jää kuuntelemaan raivoamista, vaan mene muualle ja jätä mies raivoamaan yksin.
Yritä myös muistaa, että se raivoaminen ei johdu sinusta, ja jos vaan pystyt niin älä anna sen loukata ja jäädä kaivelemaan.
Tsemppiä molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä te ette sovi yhteen tai olisiko mahdollista ajatella muuttavansa omaa käytöstään myös?
Minulla lapsuustraumat ja huonossa suhteessa tulen epävakaaksi. Hyvässä suhteessa olen tyyni ja fiksu.
Jokin sinussa ahdistaa miestä tai hän ei saa sinulta riittävää tunnevastetta. Voi selvitä puhumallakin, jos olette kypsiä ja motivoituneita.
Mitä AP voi tehdä asialle, jos toisella on selkeitä vaikeuksia oman tunne-elämänsä kanssa. Toki sinä, jolla itselläsi on traumoja ja vaikeuksia, puolustelet sitä jolla myös on niitä. Ei ole koskaan toisen syy tai vastuu, jos sinulla ei ole pääkopassa kaikki kunnossa.
No en puolustanut vaan olin sitä mieltä, että jonkin on muututtava. Joko suhde muuttuu tai suhde loppuu, nykytilaan hullua jäädä. Vahingollista myös vaatia muutosta yksin mieheltä, koska silloin ero on parempi.
Ei, vaan miehen pitää muuttua. Kerran suhde toimii muuten ja miehen raivarit ovat ongelma, on raivareiden silloin jäätävä pois. Mitä AP voi itse tehdä sen enempää kuin ymmärtää ja tukea miestä? Ei kenenkään tarvitse kestää kohtuutonta haukkua jatkuvasti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä te ette sovi yhteen tai olisiko mahdollista ajatella muuttavansa omaa käytöstään myös?
Minulla lapsuustraumat ja huonossa suhteessa tulen epävakaaksi. Hyvässä suhteessa olen tyyni ja fiksu.
Jokin sinussa ahdistaa miestä tai hän ei saa sinulta riittävää tunnevastetta. Voi selvitä puhumallakin, jos olette kypsiä ja motivoituneita.
Minä olen tehnyt aivan kaikkeni auttaakseni ja ymmärtääkseni häntä. Annan kaiken rakkauteni ja tukeni, kuuntelen ja tsemppaan. Se, että toisella on aggressio-ongelmia ei ole koskaan toisen syy tai hänen vastuullaan. Hän on aina ollut tuollainen, samat ongelmat olivat jo aikaisemmissa parisuhteissa. Muut vain eivät jaksaneet ja jättivät heti ongelmien ilmettyä, minä olen edelleen tässä koska oikeasti välitän hänestä ja haluan saada suhteemme toimimaan. Ap
No olisiko sitten parempi vaan erota.
En tarkoittanut, ettet olisi tehnyt paljon ja enemmän ja ylikin, miehenhän se työ on tehtävä. Mutta olisiko mahdollista, että olisit tarjonnut väärää asiaa. Jos on nälkä, vesi ei auta ja janoinen ei tokene pihvillä. Eli muuttamalla jotain kohtaa teidän kanssakäymisessä, teillä molemmilla voisi olla parempi olla. Tai sitten tosiaan erillään.Ja siis tosiaan mies tekee töistä 80-90 %, en tarkoittanut tätä ap:n urakaksi.
No pakkohan sen miehen onkin tehdä se valtaosa töistä, sillä ongelma on hänen. Toinen voi vaan tukea ja pysyä rinnalla, tsempata ja auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde pois heti kun raivoaminen alkaa. Älä jää hetkeksikään kuuntelemaan sitä. Jos voit mennä jonkun läheisen ihmisen luo niin ole poissa ainakin vuorokausi. Muuten lähde vaikka ajelulle ja mene jonnekin edes muutamaksi tunniksi.
Autoa ei valitettavasti ole, että ainoastaan bussilla paikasta toiseen ajelu onnistuu. Onneksi perhe kuitenkin asuu lähellä niin että voin mennä sinne jos tilanne lähtee käsistä. Eihän sekään kai ole lopullinen ratkaisu, emme voi ikuisesti toimia sillä tavalla? :( Monesti olen yrittänyt lähteä tilanteesta rauhoittaakseni sen; esimerkiksi toiseen huoneeseen tai pienelle kävelylle mutta se ei aina auta. Ap
Nyt et ihan ymmärtänyt neuvoa. Tarkoitus on, että lähdet AINA ja ennen kuin tilanne on kunnolla edes alkanut. Mikset sitten vain kävelisi, jos lähellä on kerran mukava paikka. Mies ei saa riehumista edes käyntiin kun olet ko poissa, joten seuraavalla kerralla hän saattaa jopa miettiä hetken ennen kuin aloittaa.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on mahdollista muuttua, jos ja kun mies tosissaan sitä haluaa ja yrittää. Kuten sanoitkin, kysymys kuuluu että kuinka jaksat sitä odotellessa.
Mielestäni se kuulosti hyvältä neuvolta kun joku sanoi, että älä jää kuuntelemaan raivoamista, vaan mene muualle ja jätä mies raivoamaan yksin.
Yritä myös muistaa, että se raivoaminen ei johdu sinusta, ja jos vaan pystyt niin älä anna sen loukata ja jäädä kaivelemaan.
Tsemppiä molemmille.
Kiitos. Yritän päästää haukut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta se on välillä todella vaikeaa varsinkin jos haukut toistavat itseään useammassa riidassa. Sitä väkisinkin pelkää, että tarkoittaako toinen sittenkin niitä. Ap
Pitäkää tauko tai ainakin asumusero. Kun mies on prosessinsa käynyt, miettikää voitteko palata saman katon alle.
Alatte keskustella sen anabolisten käytöstä rehellisesti? Finnit aikuisella miehellä eivät ole normaalia.
jätä se sika