Tytär vihaa äitiään

Mun tytär ainakin vihaa mua. Huusi sen taas pari päivää sitten päin naamaa ja sen jälkeen pitänyt mykkäkoulua.

T. Huono äiti

Riippuu äidistä, toiset on sen vihan ansainneet, toisaalta sellaiselle äidille tuskin kerrotaan muuta kuin yhdentekevät koulukuulumiset.

Olisin huolisaani jos ei vihaisi.😂

Minä vihasin vanhempiani koko teini-iän (tosin aihettakin taisi hieman olla), mutta en heille sitä olisi ikinä uskaltanut sanoa.

Teinin on tarkoitus irrota vanhemmistaan. Siksi niitä usein myös vihaa, jotta ne olisi sellaiset, että niistä haluaa eroon. Yleensä se on just äiti joka saa suurimman kakkamyrskym. Ihan kuten uhmaikinäkin.

Hyvin yleistähän tuo on. Tytärhän nimenomaan pyrkii kasvamaan eroon äidistään roolimallina tuossa iässä, joten "vihaaminen" on normaali äärireaktio teineillä. Äidin auktoriteetin vastustaminen on se teinien juttu.

Jollei oikeasti äiti ole narisisti-sadisti-juoppo, teinin reaktiolle ei ole syytä, se menee ohi ajan myötä.

Mun lapseton sisko kyselee just samaa ja väittää että olen äitinä tehnyt jotain kamalaa kun teini kiukkuaa minulle.

Ihan normaalia..

terveisin: entinen kapinoiva teini

Se on hyvä merkki, kun teini huutaa vihaansa ulos.

Kyllä se on huolestuttavampaa, jos oma vanhempi ei joko teini-iässä suututa ollenkaan tai sitten sitä suuttumusta ei uskalla näyttää.

Viha ei poissulje rakkautta, muistakaa se.

Kiitos, nämä kommentit lohduttavat

ap, joka on varmaan aika normaali, mutta tiukka äiti

Olen itse nykyään 18-vuotias, mutta en muista koskaan teininä vihanneeni äitiäni. Hän on aina ollut minulle elämäni tärkein ihminen.

Näin venäläisenä minusta tuntuu siltä, että suuri osa suomalaisista lapsista ei vain osaa kunnioitaa vanhempiaan.

Vihasin äitiäni. Toki ymmärsin hänen kantaneen minut tähän maailmaan ja hänen tehneen parhaansa lastensa hyväksi. Itselleni viha teininä taisi olla juuri se irtaantuminen. Jollain konstilla se irtaantuminen täytyy tehdä, viha on se "helpoin" väylä. Kyllä sitä rakastaa, mutta vihalla sen kasvun saa ohitse. Olin lapsena äärimmäisen takertuva, siksi kai vihani oli myös äärettömän voimakas.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse nykyään 18-vuotias, mutta en muista koskaan teininä vihanneeni äitiäni. Hän on aina ollut minulle elämäni tärkein ihminen.

Näin venäläisenä minusta tuntuu siltä, että suuri osa suomalaisista lapsista ei vain osaa kunnioitaa vanhempiaan.

Venäläisten kasvatusmetodeissa ei kyllä ole mitään kadehdittavaa. Eikä 18-vuotiaassa joka on kiinni vanhemmissaan.

Enemmän olisin huolissaan jos lapsi ei kokisi turvalliseksi purkaa kiukkuaan vanhempiin.

Toki joskus se kiukku on ihan aiheellinen ja vanhemmankin on hyvä kuunnella mitä lapsi sanoo eikä vedota vain murrosikään.

Liian kiltti lapsi joka ei koskaan kiukkua tai pura vihaansa on siisäänpäin kääntynyt ja usein pelkää vanhemman menettämistä, kuritusta, yrittää suojella vanhempaa eli on ns. ottanut vanhemman roolin jne.

Satunnainen suuttumus on terveen lapsen merkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse nykyään 18-vuotias, mutta en muista koskaan teininä vihanneeni äitiäni. Hän on aina ollut minulle elämäni tärkein ihminen.

Näin venäläisenä minusta tuntuu siltä, että suuri osa suomalaisista lapsista ei vain osaa kunnioitaa vanhempiaan.

Venäläisten kasvatusmetodeissa ei kyllä ole mitään kadehdittavaa. Eikä 18-vuotiaassa joka on kiinni vanhemmissaan.

Samaa mieltä venäläistä kasvatustyyliä sivusta seuranneena. Kuria ja kunnioitusta, dominoimalla ja uhkailulla. Asioista ei puhuta, aikuinen on aina oikeassa metodi, voin kertoa ettei sillä tavalla niitä tasapainoisempia lapsia kasva. Yleensä vanhemmat pyrkii vaikuttamaan lapseen jopa lapsen jo kasvettua aikuiseksi, toki tätä esiintyy myös muissa kulttuureissa, mutta pelolla ansaittu kunnioitus ja rakkaudella saatu kunnioitus on kaksi aivan eri asiaa.

Moni lapsi on katkera vanhemmilleen, jos esim. perheessä on yritetty lytätä lapsen omaa tahtoa ja pidetty "koirakoulua" kurituksineen ja muine kurinpitoineen. Teini-iässä tämä katkeruus herkästi purkautuu täydeksi vihaksi, varsinkin jos myös kehitykselle välttämätöntä teini-iän uhmaa yritetään kitkeä lapsesta pois. Yleisesti nämä kurinpitoon uskovat perheet ovat sisäisesti kyräileviä ja ihmisten välinen luottamus ja kiintymys on vajavaista tai jopa puuttuu lähes kokonaan.

Mun tytär varmastikin vihasi mua teinivuosinaan, mutta harvemmin toi sitä kuitenkaan ilmi niin suoraan kuin olisi voinut. Meillä oli sitä ennen erittäin hyvät välit, mutta molempien kipuillessa yhtäaikaa ei ollut hyväksi hänelle. Valitettavasti en enää voi mitenkään muuttaa menneitä, mutta toivon, että tulevaisuus lähentää meitä sopivasti. Rakkautta välillämme siis edelleen on. Eikä tytär enää vihaa mua, vaan on pettynyt minuun. Katkeruuskin taitaa olla kuvassa mukana.

t. oikeasti paskamutsi

Yksi aikuisista lapsistani vihaa minua,ei halunnut lapsensa ristiäisiin, toinen aikuinen tytär vasta nyt lähes kolmikymppisenä lähestynyt ja poika on aika läheinen edelleen. Murkkuikäinen kyllä haukkuu paljon. Olen pian viisikymppinen. Joskus toivoin,että elän vain noin 50vuotiaaksi. Silloin olisi tää nuorin jo lähes 18. Kyllähän tämä elämä on ollut vuoristorataa.

Jotkut teinit voi noinkin rajusti sanoa.

Mutta, ei ole yleistä huutaa äidilleen vihaavansa häntä.

Teineillä on myrskyisä ikä menossa, silti teini iässäkin ( tässä iässä nimenomaan) näkyy ja kuuluu kasvatus.

Kuohua saa ja pitää, mutta kaikella on rajansa.

Ei vihahuudot ole edes tunteiden myrskyissä sallittua, ainakaan usein.

Ensin tulee mieleen onko liian rajaton kasvatus kyseessä ?

Lapsi joka saa alle kouluikäisenä hurjat raivarit , eikä vanhemmat tee selväksi lapselleen että tuo on väärin. Ja rankaise tuollaisesta käytöksestä .

Tottakai teini iässä raivarit tuplaantuvat, se on varmaa.

Toki voi olla muitakin syitä, mutta tuo voi olla yksi niistä.

Vihaan äitiäni joka päivä enemmän ja enemmän. N 39