Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä järkeä seurustella, jos se loppuu kuitenkin?
04.04.2019 |
Mietin usein, että en viitsi alkaa seurustella, kun se voi kumminkin loppua ja useimmilla loppuukin jossain vaiheessa.
Kommentit (32)
oletko masentunut? aika usein se seurustelu kestää koko elämän ja sehän vasta onkin hienoa se :) että kyllä sun mun mielestä vaan kannattaa alkaa seurustelemaan kun sopiva löytyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin käy elämällekin. Ainoa asia mikä on varmaa on, että me kaikki kuollaan.
Täällä ois mies sulle jolle parisuhde on ikuinen liitto. Tää meidän juttu on for life.
Miksi sen pitäisi jatkua ikuisesti? Elämä nyt on sellaista, ettei mikään kestä ikuisesti. Eikä tarvitsekaan. Tylsäähän se olisi, jos mikään ei koskaan muuttuisi, eikä olisi yllätyksiä ja vaihtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäkin loppuu joskus.
Kysyin naapurin mummolta, jonka koira oli hiljattain kuollut (ja mummo itki kun kertoi siitä), tuntuuko hänestä ettei pysty enää ottamaan uutta koiraa. Vastasi, että oman ikänsä takia ei enää ota, mutta muuten ottaisi kyllä. ”Mitä sitä semmoisella elämällä tekee, ettei uskalla mihinkään kiintyä!” mummo tuhahti.
Siinä on minusta sopiva ohje sullekin. Pitää uskaltaa elää ja kiintyä ja surra silloin kun on sen aika, ei etukäteen. Elämä on elämistä varten!
On mulla ollut hienoja hetkiäkin aiemmissa suhteissa, mutta toisaalta paremmin se aika olisi käytetty vaikka opiskeluun, ja syviä pettymyksiäkin ne suhteet ovat tuoneet. Enemmän lopulta miinusta kuin plussaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sitten douppi on laitonta kun kumminkin joskus kuolee?
You're mine kirjoitti:
Täällä ois mies sulle jolle parisuhde on ikuinen liitto. Tää meidän juttu on for life.
Kuinka pitkän tutustumisen eli seurustelun jälkeen on mielestäsi kyse parisuhteesta? Päätetään ensitapaamisella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elät liikaa tunteella. Seurusteluun on taloudellisia ja muita mukavuudenhaluisia syitä. Romantiikka on illuusio.
Sama kuin rakkaus. Nopea kiihkeä parittelu jonka lopputuloksena nainen on tiineenä ja mammuttimetsästäjäuros siirtyy eteenpäin siittämään satoja muita lapsia.
Ihmiset ei vain ole rakennettu monogamiaan. Sen sijaan pitäisi elää suursukuperheissä serkkuineen joista se tuki ja kumppaniuus.
Sovitut avioliitot sitten erikseen joista nainen ei pääse pois koska jäisi huonoksi naiseksi myymään itseään pennejä vastaan ja vastaavasti mies potkittaisiin loosesitsa kun loukkasi loosimestarin (eli tytön iskän) kunnian. Tai vähintään niin että tämä loosimestaru toimii avioliiton takajana. Jolloin kaikki muut kysyneet häneltä lupaa liittoon.
Tää uusin malli jossa naisetn annetaan tehdä päästöksiä sälyttäen kaiken vastuun miehelle jolta riisuttu valta ei vaan toimi millään tavalla. ja lopputulos onkin nähtävissä : miehet eivär suostu liittoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
oletko masentunut? aika usein se seurustelu kestää koko elämän ja sehän vasta onkin hienoa se :) että kyllä sun mun mielestä vaan kannattaa alkaa seurustelemaan kun sopiva löytyy
Taitaa puolet avioliitoista nykyään päättyä eroon. Ai niin, mutta sähän puhuit seurustelusta. Ehkä ne suhteet sit kestääkin pidempään kuin avioliitot.
No nauttii niistä hyvistä päivistä kuitenkin. Jos loppuu, sitten loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
oletko masentunut? aika usein se seurustelu kestää koko elämän ja sehän vasta onkin hienoa se :) että kyllä sun mun mielestä vaan kannattaa alkaa seurustelemaan kun sopiva löytyy
Joo kestäähän se, ainakin sarjaseukkaajilla. Väittäisin, että harvemmalla nykyään koko elämää kestää sama suhde, jatkuvasti erotaan siellä täällä.
Vierailija kirjoitti:
You're mine kirjoitti:
Täällä ois mies sulle jolle parisuhde on ikuinen liitto. Tää meidän juttu on for life.
Kuinka pitkän tutustumisen eli seurustelun jälkeen on mielestäsi kyse parisuhteesta? Päätetään ensitapaamisella?
Ensitapaamisella kyllä. Muutto yhteen seuraavalla viikolla ja lapsia tekemään. Monta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko masentunut? aika usein se seurustelu kestää koko elämän ja sehän vasta onkin hienoa se :) että kyllä sun mun mielestä vaan kannattaa alkaa seurustelemaan kun sopiva löytyy
Taitaa puolet avioliitoista nykyään päättyä eroon. Ai niin, mutta sähän puhuit seurustelusta. Ehkä ne suhteet sit kestääkin pidempään kuin avioliitot.
Aivan, ap miettii tuossa aloituksessa seurustelua ja siitä oli puhe tässä. itse olen huomannut että monet seurustelusuhteet kestävät pitempään kuin avioliitot, joista tosiaan noin iso päättyy eroon mitä mainitsitkin
Vierailija kirjoitti:
Elät liikaa tunteella. Seurusteluun on taloudellisia ja muita mukavuudenhaluisia syitä. Romantiikka on illuusio.
Aika järkevä vastaus :) asumiskustannukset puolittuu, säännöllinen seksi (teoriassa) ja seuraa joka paikkaan.
Koska mulla on yksinäisiä harrastuksia enkä välitä yhdessäasumisesta, niin syitä ei kauheasti jää. Seksiäkin saa muualta jos välttämättä tahtoo. Ja voihan kämppiksen ottaa, jos tulee joskus yksinäistä tai liian kallista asua. Ap
Yhtä hyvin voi kysyä mitä järkeä elää jos se loppuu kuitenkin. Kai sitä voi saada onnea myös väliaikaisista asioista. Vaihtoehto on että elät tällä lailla:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3433526/mita-teille-tapahtunut-tallaise…
Eli jos haluat jotain hyvää elämääsi niin ehkä kuitenkin tapailet muita ihmisiä silläkin riskillä että et enää koskaan myöhemmin näe heitä.
Jokaisessa seurustelusuhteessa tutustuu uuteen ihmiseen ja oppii samalla jotain itsestäänkin.
Yksi kumppani voi olla riidanhaluinen ja siinä oppii luovimaan ristiriitatilanteissa (kunnes ehkä lopulta kyllästyy riitelyyn).
Toinen voi olla lapsellinen tai kovin laiska, ja silloin oppii kantapään kautta asettamaan omat rajansa ja huomaa myös, pystyykö itse ottamaan vastuuta vai ei.
Joku voi olla todella ihana mutta hän kyllästyykin sinuun. Silloin joudut miettimään, miten itse voisit tehdä toisen ihmisen olon suhteessa paremmaksi - ainakin mietit väistämättä, mitä olisi kannattanut tehdä toisin. Ja ehkä seuraavassa suhteessa teetkin. Olet surullinen mutta taas yhtä kokemusta rikkaampi.
Ja jos hyvin käy, ennen pitkää tulee joku, joka ei ole liian hankala tai vastuuton (tai jos on, muut ominaisuudet ovat aivan ylivertaisia niin ettei se haittaa) ja hänkin pitää sinusta ja olette kumpikin oppineet aiemmissa suhteissa, mitä ainakaan ei kannata tehdä jos haluaa elää sovussa hyvää elämää, joten sitten te vain elätte elämäänne yhdessä. Päivä kerrallaan.
Alue: Aihe vapaa
ok