Mistä apua narsismiin?

Hävittämällä itsensä häviää myös narsismi.

Tulemalla uskoon.

Itselläni on auttanut seuraava meditaatio https://www.orindaben.com/catalog/prodno/DS101/

ja Kimmo Takasen kirjat mm. Tunne lukkosi. 

Kiitos myös asiallisesta vastauksesta. Olen tosiaan teini ja minulla on jonkinasteista narsismia, mutta pyrin siitä itse eroon ja tarvitsen oikeasti siihen apua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos myös asiallisesta vastauksesta. Olen tosiaan teini ja minulla on jonkinasteista narsismia, mutta pyrin siitä itse eroon ja tarvitsen oikeasti siihen apua.

Ap

Kaikilla ihmisillä on jonkin verran narsistisia piirteitä. Tämä ei tee ihmisestä narsistia.

Tämän viestin perusteella väittäisin, että et ole narsisti. Narsisteilla pääsääntöisesti ei ole halua päästä ominaisuudestaan eroon, vaan vahvistavat sitä. Jotkut jopa hakeutuvat terapiaan motivaationaan kehittää esim. manipulointitaitojaan.

Siitä ei voi parantua, mutta jollain tavalla sen kanssa voi elää.....parempi pysyä sinkkuna, ettei tuhoa muiden elämiä. 

t: eräs joka eli narsistin kanssa 10v

Ainakin perhe pitää minua narsistisena ja tiedostan tämän kyllä itsekin. En varsinaisesti satuta ketään tai manipuloi ainakaan onnistuneesti, mutta koen äärimmäisen itsekkään asenteeni olevan ikävä kaikille perheenjäsenilleni ja lähipiirilleni. Haluaisin muuttaa sitä, mutta se on äärimmäisen hankalaa ja tarvitsisin siihen apua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ainakin perhe pitää minua narsistisena ja tiedostan tämän kyllä itsekin. En varsinaisesti satuta ketään tai manipuloi ainakaan onnistuneesti, mutta koen äärimmäisen itsekkään asenteeni olevan ikävä kaikille perheenjäsenilleni ja lähipiirilleni. Haluaisin muuttaa sitä, mutta se on äärimmäisen hankalaa ja tarvitsisin siihen apua.

Ap

Hetkinen, millaisessa perheessä syytellään teiniä tuollaisesta? Ei kuulosta normaalilta.

Ap, oletkohan jonkun narsistin projektion kohde? Kaikki vanhemmat eivät osaa kovin hyvin käsitellä lapsiaan ja saattavat purkaa turhautumistaan syyttelemällä heitä tuolla tavoin. Millaisissa tilanteissa sinua on väitetty narsistiksi?

No esimerkiksi tänään sain kuulla olevani narsisti, koska halusin mennä koululle erääseen tapahtumaan, vaikka ukkini kuoli viime yönä. Minulle paras keino käsitellä surua on nimenomaan se, että teen jotain muuta ja saan siirrettyä ajatuksiani muualle. Samaa olen kuullut kun olen halunnut olla kavereiden kanssa tai muuten poistua kotoa.

Äidilläni on kaksisuuntainen, masennus ja paniikkihäiriö ja suurimmaksi osaksi haukut tulevatkin nimenomaan häneltä. Narsistina minua pidetään siis siksi, että haluan omaa aikaa ja haluan olla kavereiden kanssa koska se helpottaa oloani. Olen myös sen takia narsisti, että reagoin suruun usein olemalla huonotuulinen, en osaa itkeä ja suru näkyy enemmän ärtyisyytenä. Kaikkien perheenjäsenteni mukaan minä ajattelen aina vain ja ainoastaan itseäni. Mielestäni tämä on kyllä osittain totta, mutta toisaalta se kuuluu murrosikään ja luulen, että jokaisen ihmisen suosikkiaihe on joka tapauksessa Minä Itse.

Olen tietysti surullinen ukkini kuolemasta, mutta minulla on oma tapani käsitellä surua ja olen ehtinyt prosessoida ajatusta ukin kuolemasta jo pitkään ja surutyö on minun osaltani jo lähes tehty. Ukki oli sairaalassa viimeiset pari kuukautta ja sairasti syöpää, minulla on ollut siitä asti aikaa surra ja käsitellä asiaa. Uskoisin, että ukkikin haluaisi elämäni jatkuvan entisellään enkä jäisi märehtimään liian pitkäksi aikaa.

Ap

Enemmän kuulostat varsin empaattiselta kuin narsistilta.

Minulle on myös kotona sanottu, että tuon kotiin "myrkyllisen ilmapiirin", vaikka pyrin olemaan kotoa pois niin paljon kuin mahdollista ja olen aina hiljaa omassa huoneessani. Muuttaakaan en saa, koska "äidille tulee niiin kova ikävä". Koen, ettei minun paikkani ole kotona enkä ole tervetullut kotiin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

No esimerkiksi tänään sain kuulla olevani narsisti, koska halusin mennä koululle erääseen tapahtumaan, vaikka ukkini kuoli viime yönä. Minulle paras keino käsitellä surua on nimenomaan se, että teen jotain muuta ja saan siirrettyä ajatuksiani muualle. Samaa olen kuullut kun olen halunnut olla kavereiden kanssa tai muuten poistua kotoa.

Äidilläni on kaksisuuntainen, masennus ja paniikkihäiriö ja suurimmaksi osaksi haukut tulevatkin nimenomaan häneltä. Narsistina minua pidetään siis siksi, että haluan omaa aikaa ja haluan olla kavereiden kanssa koska se helpottaa oloani. Olen myös sen takia narsisti, että reagoin suruun usein olemalla huonotuulinen, en osaa itkeä ja suru näkyy enemmän ärtyisyytenä. Kaikkien perheenjäsenteni mukaan minä ajattelen aina vain ja ainoastaan itseäni. Mielestäni tämä on kyllä osittain totta, mutta toisaalta se kuuluu murrosikään ja luulen, että jokaisen ihmisen suosikkiaihe on joka tapauksessa Minä Itse.

Olen tietysti surullinen ukkini kuolemasta, mutta minulla on oma tapani käsitellä surua ja olen ehtinyt prosessoida ajatusta ukin kuolemasta jo pitkään ja surutyö on minun osaltani jo lähes tehty. Ukki oli sairaalassa viimeiset pari kuukautta ja sairasti syöpää, minulla on ollut siitä asti aikaa surra ja käsitellä asiaa. Uskoisin, että ukkikin haluaisi elämäni jatkuvan entisellään enkä jäisi märehtimään liian pitkäksi aikaa.

Ap

Okei. Minullakin on vanhemmat, joilla on paljon ongelmia. Tuollainen puhetapa on heillekin tyypillinen. Sinä vaikutat normaalilta, mutta ymmärrettävästi tuollainen perhe-elämä kuormittaa sinua. Voisitko ottaa yhteyttä koulusi terveydenhoitajaan tai terveyskeskuksen kautta nuorisopsykiatrian poliklinikalle? Olisi hyvä, että pääsisit keskustelemaan tilanteestasi jonkun perheen ulkopuolisen aikuisen kanssa. Paljon voimia sinulle!

Et kuulosta narsistilta, mutta perhetilanteesi kuulostaa sen verran tulehtuneelta että hyötyisit terapiasta aivan varmasti. Olet vielä myös sen verran nuori, että ammattiapu voisi antaa sinulle perspektiiviä ja auttaa sinua kehittämään terveellisiä selviytymiskeinoja itsenäistymisen tueksi. Perhettäsi et voi muuttaa, mutta voit yrittää suojella itseäsi sen tuhoisilta vaikutuksilta, etenkin jos olet huolissasi "myrkyllisyyspotentiaalistasi" (meillä kaikilla on sitä).

Minustakaan et kuulosta yhtään narsistilta.

Psyykeltään sairaalle vanhemmalle epävarma teini voi olla erinomainen kohde, johon siirtää oma paha olo. Luonnollisesti tuollaisen kasvuympäristön takia kun saatat olla aika ahdistunut ja mietit onko sinussa jotain vikana, kun voit huonosti. Ei ole, reaktiosi ovat täysin normaaleja vanhempasi erikoinen toiminta huomioon ottaen.

Vierailija kirjoitti:

Psyykeltään sairaalle vanhemmalle epävarma teini voi olla erinomainen kohde, johon siirtää oma paha olo. Luonnollisesti tuollaisen kasvuympäristön takia kun saatat olla aika ahdistunut ja mietit onko sinussa jotain vikana, kun voit huonosti. Ei ole, reaktiosi ovat täysin normaaleja vanhempasi erikoinen toiminta huomioon ottaen.

Voin sanoa näin kokemusasiantuntijana, koska olen itse kokenut tuon saman.

Osanottoni isoisänäsi kuoleman johdosta, toivottavasti joku jaksaisi olla sinun tukenasi.