Kuvaile unelmaelämäsi ja sen jälkeen kerro millaista elämäsi on todellisuudessa?

Minä unelmoin omakotitalosta isolla pihalla järven rannalla. Oisin voittanut lotossa tai tekisin työtä josta tykkään. Varakas mies ja muutama lapsi.

Asun kerrostalossa lähiössä. Olen tehnyt koko ikäni paskaa työtä, mut nyt opiskelen alaa josta tykkään. Mies tienaa ihan hyvin, mutta varallisuutta ei ole. Yksi lapsi on eikä enempää tule. Mahdollisuus omakotitaloon on sitten kun valmistun, mutta tälläkin hetkellä elämä on oikein mukavaa ja onnellista

Unelmoin isosta valoisasta asunnosta keskustan liepeillä vanhassa kivitalossa. Ratikalla tai kävellen pääsisi keskustaan. Mulla olisi oma yritys, pieni kukkakauppa tai kahvila-lahjatavaramyymälä, mutta ei taloudellista pakkoa menestyä. Mulla olisi muutamia hyviä kavereita, joiden kanssa nähtäisiin kerran viikossa ja muuten harrastaisin vaan lukemista, taidetta, joogaa ja muuta rauhallista.

Todellisuudessa asun huonomaineisessa lähiössä mahdollisimman halvasa ja pienessä luukussa, mutta silti palkkani menee lähes kokonaan vuokraan. Työ vie vuorokaudesta kymmenen tuntia enkä harrasta mitään, vapaa-aika menee yksin netflixin parissa. Säälittävä elämä.

Unelma:

En tarvitsisi miljoonia, mutta voisinpa tehdä oman alani työtä omassa yrityksessä ja palkata muutaman hyvän ja luotettavan henkilön niin, ettei minun olisi ihan pakko edes joka päivä käydä töissä, jotta voisin pitää huolta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistani, mikä heijastuu myös lapseeni.

Asuntoni olisi ateljé-ikkunainen 3 h + keittiö.

***

Todellisuus:

Lähden aamuisin viimeistään klo 8.30 bussilla sarvet päässä ja hampaat irvessä tekemään rakastamaani työtä firmaan, jossa kärsin, koska minua ei siellä arvosteta.

Asun lapseni kanssa oikein viihtyisässä vuokra-asunnossa, mutta ei tämä oma ole.

Aurinko paistaa ihan väärin eikä ole pohjoisvaloa.

p

Halusin perheen ja uran ja molemmat sain, ensin ulkomailla ympäriinsä sitten lapset. Haaveilin omasta talosta ja kivasta puutarhasta, niitäkin on ollut jo useampia eri paikkakunnilla. Se rakastava ja turvallinen parisuhde josta haaveilin antoi odotuttaa, sain sen vasta erottuani ja itseni löydettyä. Jo lapsesta olin tottunut viettämään kesät järven rannalla, nyt pari vuotta sitten löysimme uuden mieheni kanssa vastaavan järkevän ajomatkan päästä kotikaupunkia. Vielä haaveilen aktiivisista ja terveistä eläkepäivistä sekä lapsenlapsista - saa nähdä. Aika lailla elän unelmaelämääni, muttei se tullut noin vain, on pitänyt tehdä töitä sen eteen, niin fyysisesti kuin henkisesti.

Unelma voisi olla kiva työpaikka, töitten jälkeen käväistä jossain kaverien kanssa.  

Rikkauksista en ikinä haaveillut.

Vain että ongelmat olisivat koskeneet työn kehittämistä, eikä ihmissuhdepeliä.

Mulla ei ole mitään tiettyä unelmaelämää. Ehkä monta erilaista, mutta mikään ei tarpeeksi realistinen. Yksi "unelmaelämä" voisi olla joku tällainen:

- mieluisa työ, johon ei tarvitse kituherätä aikaisin aamulla

- sellainen palkka, että on varaa matkustella

- näkisin eri maita

Todellisuudessa olen pitkäaikaistyötön, sosiaalisten tilanteiden pelkoinen. Unirytmi ja kaikki rutiinit kusee enkä saa niitä millään yrittämisellä sujumaan täysin hyvin. En näe tulevaisuudelleni mitään suuntaa. Mikään ei kiinnosta, toisaalta "kaikki" kiinnostaa vähän. En tiedä mitä haluan. Pelkään päätöksiä ja elämää, ahdistuminen lamauttaa aivot ja tekee tyhmäksi. Muisti huononee. Kolmen kympin ikä lähestyy, ei ammattia, asun paikassa jossa en halua, koska muuttaminen on liian vaikeaa.

Vaikka kaikki mahdollisuudet on teoriassa ja asiat ulkoa säädetysti aivan hemmetin hyvin.

Unelmani ovat muuttuneet monia, monia kertoja elämäni (55 v) aikana. Tällä hetkellä unelmoin siitä, että voisin jo asua jossain lämpimämmässä, minulla olisi pieni talo ja paljon eläimiä. Saisin toimeentulon jostain, vaatimatonkin riittäisi. Eläkeikään on kuitenkin vielä 10 vuotta :(

Elämäni on todellisuudessa sitä, että työskentelen asiantuntija-ammatissa ja päivät ovat pitkiä. Siksi en voi ottaa edes koiria, muista lemmikeistä puhumattakaan.

Jos ei unelma, niin ainakin hyvä elämä olisi asua lähempänä keskustaa, tilavassa arvoasunnossa. Tekisin korkeapalkkaista työtä, josta nauttisin, jossa ei olisi stressiä, mutta josta aiheutuisi koukuttavaa intohimoa. Olisi kaunis ja ystävällinen vaimo, pari lasta ja monta pitkää lomaa vuodessa.

Todellisuudessa asun lähiössä, olen eronnut, minulla on ne pari lasta. Työkin on ihan ok ja keskipalkkainen, mutta stressaavaa. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen nykytilanteeseen.

Unelma olisi liikaa rahaa, loputtomasti ruohoa ja tarpeeksi halukkaita naisia. Oikea elämäni on todella pepusta.

Unelma oli iso valkoinen huvila vesistön lähellä jossain kaupungin ja maaseudun puolivälissä. Kaunis puutarha. Varallisuutta niin paljon, että ei tarvitse tehdä palkkatyötä. Puoliso ja lapsia. Muutama hyvä ystävä, vapaa-aikana vapaaehtoistyötätai jotain pientä kivaa huonekalujen entisöintiä tms.

Todellisuudessa on iso keltainen huvila (huvila siksi, että tämä on rakennettu 1800-luvun lopussa kesäasunnoksi, silloin "mökki" tehtiin talviasuttavaksi ja kesästä muistuttaa lähinnä rannan uimahuone.) ja iso puutarha, joka ei välttämättä ole kovin kaunis. Palkkatöitä en tee, mutta yritys vie ison osan ajasta. Puoliso on ja lapsia, mutta he ovat jo melkein muuttaneet omilleen. Vapaa-aikana entisöin kaikenlaista ja ompelen.

Unelma: Asuisin Helsingin kantakaupungissa vanhassa talossa isossa kolmiossa, jossa olisi ihana parveke/terassi ja sauna. Olisi oma menestyvä yritys missä voisin tehdä hauskoja projekteja.  Olisi paljon kavereita sekä hyviä ystäviä lähellä. Oma mies olisi järkevä ja urheilullinen ja sillä olisi hauskat jutut. Tulisin raskaaksi ja saisin terveet kaksoset. Kaikki menisi vain tosi mukavasti! Rahaa olisi niin paljon kuin  milloinkin tarvis, sitä ei koskaan puuttuisi.

Todellisuus: asun isossa kaupungissa vuokralla ja teen palkkatyötä joka ei säväytä millään tapaa tällä hetkellä. Rahat riittää koska suunnittelen sen käytön. Olen sinkku.

Unelma: kodikas, maalaistyylinen ja hyvin lämminhenkinen tila, jossa olisi varjoisa puutarha ja sopivasti eläimiä ja elämää (ei kuitenkaan lapsia, niitä en haluaisi). Kissoja, pari koiraa, kanoja, vuohia, pari lehmääkin olisi. Kenties myös hevonen, koska rakastan ratsastamista. Möyrisin kädet mullassa ympäri vuoden ja latoisin p*skaa. :D Näkisin, kuinka puutarha herää henkiin keväisin; kokkailisin ihania aterioita maan antimista. Tämän työn ohella myös kirjoittaisin - mitä, sitä en tiedä - ja niinä päivinä söisinkin vain ramen-nuudeleita, heh heh. Osallistuisin myös aktiivisesti jonkin hyväntekeväisyysjärjestön toimintaan. Pari kertaa kuukaudessa kävisin illastamassa ystävieni kanssa kaupungissa. Muuten en kaupunkia kaipaa. 

Todellisuus: vuokra-asunto (ei Suomessa), eläimiä, avopuoliso, ja jopa työpaikka jonka koen mielekkääksi, mutta jolla en tule mitään rahaa tahkoamaan koskaan. Säästöjä ei ole enkä tiedä tuleeko edes, joten talon (saati tilan) hankkiminen jää kaukaiseksi unelmaksi, joka tuntuu pahalta kirjoittaakin, vaikka tiedän elämän realiteetit. Lotossakaan tuskin tulen voittamaan, koska en sitä juurikaan pelaa. 

Unelmia on silti hyvä olla. :) Ehkä joku päivä... ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Unelma: kodikas, maalaistyylinen ja hyvin lämminhenkinen tila, jossa olisi varjoisa puutarha ja sopivasti eläimiä ja elämää (ei kuitenkaan lapsia, niitä en haluaisi). Kissoja, pari koiraa, kanoja, vuohia, pari lehmääkin olisi. Kenties myös hevonen, koska rakastan ratsastamista. Möyrisin kädet mullassa ympäri vuoden ja latoisin p*skaa. :D Näkisin, kuinka puutarha herää henkiin keväisin; kokkailisin ihania aterioita maan antimista. Tämän työn ohella myös kirjoittaisin - mitä, sitä en tiedä - ja niinä päivinä söisinkin vain ramen-nuudeleita, heh heh. Osallistuisin myös aktiivisesti jonkin hyväntekeväisyysjärjestön toimintaan. Pari kertaa kuukaudessa kävisin illastamassa ystävieni kanssa kaupungissa. Muuten en kaupunkia kaipaa. 

Todellisuus: vuokra-asunto (ei Suomessa), eläimiä, avopuoliso, ja jopa työpaikka jonka koen mielekkääksi, mutta jolla en tule mitään rahaa tahkoamaan koskaan. Säästöjä ei ole enkä tiedä tuleeko edes, joten talon (saati tilan) hankkiminen jää kaukaiseksi unelmaksi, joka tuntuu pahalta kirjoittaakin, vaikka tiedän elämän realiteetit. Lotossakaan tuskin tulen voittamaan, koska en sitä juurikaan pelaa. 

Unelmia on silti hyvä olla. :) Ehkä joku päivä... ehkä.

Mennäänkö naimisiin?

t. 8 (heteronainen :-D)

Unelmoin mieluisasta työstä jossa olen hyvä ja josta tienaan reippaasti. Upeasta, helposti siistinä pidettävästä, kivalla paikalla olevasta talosta joka tarjoaa mahdollisuudet myös harrastaa kodin pihapiirissä. Harmonisesta perhe-elämästä, jossa parisuhde kukoistaa ja lapset ovat terveitä, kunnollisia ja ennen kaikkea onnellisia sekä hyvissä väleissä kanssamme.

Elämästä, jossa ei ole suuria murheita ja arki on vaivatonta.

Teen koko ajan töitä tämän unelman eteen mutta toistaiseksi vielä elämä on melko stressaavaa rämpimistä, aika on aina tiukilla ja talous vielä tiukemmalla, hermoista puhumattakaan. Suunta on koko ajan ylöspäin, toivottavasti sinne tavoitteeseen vielä päästään!

Mul ei oo ollu mitään sellasta...

asiat joista oon haaveillu ja osan toteuttanut jo elämässä aiemmin:

-ulkonäkö (on aikalailla ollut, tein paljon töitä sen eteen ja ylläpitoon - ei tuonut onnellisuutta itsessään, tällä hetkellä ei ole)

-varakas ja mukava avomieskumppani (en oo tehny asian eteen mitään, mutta uskoisin että on saavutettavissa, kattoo sitten joskus jos viel mahdollista, ei ole mikään tosi tosi iso unelma nimittäin. :D)

-työ joka vastaa omia arvoja yms ja sopii itelle, - oon kouluttautunut alalle jo :)

-matkustelu kumppanin kanssa (oon toteuttanut exän kanssa, tykkään matkustelusta)

-turvallinen olo elämässä yleisesti (oon elänyt niin, enää en tiedä onko mahdollista)

-arki ihanan ihmisen kanssa jonka jakaa ja tehdä asioita yhdessä (en oo tehnyt mitään asian eteen)

-ei oo mitään et bmw, iso vene ja huvila ranskassa. mulle kävis ihan tyylii köyhempikin matkustelu. ehkä matkustelu on isoin, ja niin, ettei mun tarvii uhrata itteäni sen rahan eteen.

Unelma:

Asuisin Lontoossa hyvällä alueella isossa Viktorianaikaisessa talossa, miehen ja kolmen lapsen kanssa. Minulla olisi oma taidegalleria ja paljon aikaa perheelle.  

Todellisuus: 

Asun Lontoossa, hyvällä alueella, kerrostaloasunnossa miehen ja lapsen kanssa (ei koskaan saatu enempää lapsia vaikka haluttiin). Paiskin hullun pitkiä päiviä miehen ja mun yhteisessä yrityksessä eikä vapaa-aikaa juuri ole. 

Taidegalleriaa ja kolmea lasta en taida saada mutta muuten unelmat on toivottavasti saavutettavissa. 

Haaveilin sairaanhoitajan urasta. Omakotitalosta. Kahdesta lapsesta, tyttö ja poika. Toteutui: minusta tuli johtaja yhteen suurimmista pörssiyhtiöistä. Asumme tilavassa rivitalossa Vantaalla. Lapsia on kaksi tyttö ja poika. Haaveilin tasokkaita ystävistä, joiden kanssa voisi keskustella vaikeista maailman asioista. Sellaisia ystäviä on yksi. Vähän enemmän voisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unelma: kodikas, maalaistyylinen ja hyvin lämminhenkinen tila, jossa olisi varjoisa puutarha ja sopivasti eläimiä ja elämää (ei kuitenkaan lapsia, niitä en haluaisi). Kissoja, pari koiraa, kanoja, vuohia, pari lehmääkin olisi. Kenties myös hevonen, koska rakastan ratsastamista. Möyrisin kädet mullassa ympäri vuoden ja latoisin p*skaa. :D Näkisin, kuinka puutarha herää henkiin keväisin; kokkailisin ihania aterioita maan antimista. Tämän työn ohella myös kirjoittaisin - mitä, sitä en tiedä - ja niinä päivinä söisinkin vain ramen-nuudeleita, heh heh. Osallistuisin myös aktiivisesti jonkin hyväntekeväisyysjärjestön toimintaan. Pari kertaa kuukaudessa kävisin illastamassa ystävieni kanssa kaupungissa. Muuten en kaupunkia kaipaa. 

Todellisuus: vuokra-asunto (ei Suomessa), eläimiä, avopuoliso, ja jopa työpaikka jonka koen mielekkääksi, mutta jolla en tule mitään rahaa tahkoamaan koskaan. Säästöjä ei ole enkä tiedä tuleeko edes, joten talon (saati tilan) hankkiminen jää kaukaiseksi unelmaksi, joka tuntuu pahalta kirjoittaakin, vaikka tiedän elämän realiteetit. Lotossakaan tuskin tulen voittamaan, koska en sitä juurikaan pelaa. 

Unelmia on silti hyvä olla. :) Ehkä joku päivä... ehkä.

Mennäänkö naimisiin?

t. 8 (heteronainen :-D)

Mennään oitis! 

T: 13 - myös heteronainen :D