Hyviä poliisikokemuksianne -ketju!

Aika vaikea aihe.

No, ainoa positiivinen kokemus poliiseista. Sain turpiini nuorena kaupungilla, ja nenä vuoti verta. Tapahtuman jälkeen kohdalle sattui poliisiauto, sain heiltä paperia verenvuodon tyrehdyttämiseksi. Thats it...

Mut pidätettiin epäiltynä rikoksesta ja vietiin poliisiasemalle. Siellä oli muitakin pidätettyjä, heitä epäiltiin joistain muista rikoksista, en tuntenut heitä. Meidät käskettiin keskelle suurta huonetta, istumaan lattialle. Suuri joukko poliiseja ympäröi meidät ja alkoi hakata meitä. He löivät ja potkivat meitä parin minuutin ajan. Minua hakattiin vähemmän kuin joitain muita pidätettyjä - se oli mun mielestä hyvä asia.

TOSITARINA

Vierailija kirjoitti:

Mut pidätettiin epäiltynä rikoksesta ja vietiin poliisiasemalle. Siellä oli muitakin pidätettyjä, heitä epäiltiin joistain muista rikoksista, en tuntenut heitä. Meidät käskettiin keskelle suurta huonetta, istumaan lattialle. Suuri joukko poliiseja ympäröi meidät ja alkoi hakata meitä. He löivät ja potkivat meitä parin minuutin ajan. Minua hakattiin vähemmän kuin joitain muita pidätettyjä - se oli mun mielestä hyvä asia.

TOSITARINA

No huh huh! Onko ihan aikuisen totta? Kuulostaa synkältä....

Pohjois-Savon reinikaistyyppinen poliisi joka jo eläkkeellä, oli kiva poliisi. Ei heikoimmasta päästä vink vink.

Mun laukku varastettiin puistossa. Olin juonut pullon viiniä ja laukku lähti pyöräilevän pitkäkyntisen matkaan parin metrin päästä, kaverin laukku samaten. Siellä meni kaikki; puhelin, kaikki kortit ja käteinen, kotiavaimet, työavaimet... Kaverini katosi tässä vaiheessa kuin tuhka tuuleen. Lainasin ohikulkijan puhelinta ja soitin pankin sulkupalveluun. Toisen ohikulkijan luurista soitin poikaystävälle ja kerroin tulevani hänen luokseen yöksi, koska ne avaimet. Marssin taksijonoon, kerroin tilanteen ja sanoin että poikaystävä on rahan kanssa odottamassa alaovella. Ei käynyt, eikä monelle seuraavallekaan taksille.

Aloin olla aika epätoivoinen, päässä pyöri kaikenlaista, lähinnä että mikä rumba onkaan vielä edessä. Istuin kadun reunassa ilmeisen masentuneen oloisena kun poliisi tuli kertomaan että taksikuski oli soittanut poliisin. Kuulemma yksinäinen, ryöstetty ja humalainen nainen pyörii keskustassa. Toinen poliisesta oli sitä mieltä että mitään hätää ei ole, jatketaan matkaa. Toinen poliisi, nainen ärähti sille että tässä on nyt menetetty vain rahaa, jos jätetään yksinäinen, hätääntynyt nainen pyörimään yöksi keskustaan niin edessä voi olla ihan toisenlainen murhenäytelmä.

Poliisit sitten heittivät mut kotiin ja soittivat vielä isännöitsijän avaamaan oven. Minähän en olisi saanut sitä tehtyä millään. Kiittelin vuolaasti ja poliisit vaikuttivat ihan tyytyväisiltä että pääsin sentään rappikseen asti turvaan.

Kamala romaani tulikin, mutta siis jäi vahvasti mieleen sen naispoliisin ymmärrys, lohtu ja apu siinä vaiheessa kun oma pää ei toiminut ja hätä oli suuri. Mahtava tyyppi.

Kyylien hyvät työt ovat kovin vähissä.

Onko positiivista että valehtelevat suojellakseen toisiaan? Joskin kansalaista vastaan.

Yksi tyyppi huijasi minua Huutonetissä. Tein rikosilmoituksen ja poliisi sai sen maksamaan rahani takaisin.  

Toisen kerran autoni hajosi keskelle risteystä. Poliisi yritti ensin siirtää sitä, mutta kun ei onnistunut, vahtivat hinurin tuloon saakka, ettei kukaan ajanut päälle. Sitten vielä heittivät minut kotiin.

Ei ole mitään huonoja kokemuksia poliisista, mutte ei mainitsemisen arvoisia hyviäkään. Asiallista on aina ollut kun olen niiden kanssa ollut tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Mun laukku varastettiin puistossa. Olin juonut pullon viiniä ja laukku lähti pyöräilevän pitkäkyntisen matkaan parin metrin päästä, kaverin laukku samaten. Siellä meni kaikki; puhelin, kaikki kortit ja käteinen, kotiavaimet, työavaimet... Kaverini katosi tässä vaiheessa kuin tuhka tuuleen. Lainasin ohikulkijan puhelinta ja soitin pankin sulkupalveluun. Toisen ohikulkijan luurista soitin poikaystävälle ja kerroin tulevani hänen luokseen yöksi, koska ne avaimet. Marssin taksijonoon, kerroin tilanteen ja sanoin että poikaystävä on rahan kanssa odottamassa alaovella. Ei käynyt, eikä monelle seuraavallekaan taksille.

Aloin olla aika epätoivoinen, päässä pyöri kaikenlaista, lähinnä että mikä rumba onkaan vielä edessä. Istuin kadun reunassa ilmeisen masentuneen oloisena kun poliisi tuli kertomaan että taksikuski oli soittanut poliisin. Kuulemma yksinäinen, ryöstetty ja humalainen nainen pyörii keskustassa. Toinen poliisesta oli sitä mieltä että mitään hätää ei ole, jatketaan matkaa. Toinen poliisi, nainen ärähti sille että tässä on nyt menetetty vain rahaa, jos jätetään yksinäinen, hätääntynyt nainen pyörimään yöksi keskustaan niin edessä voi olla ihan toisenlainen murhenäytelmä.

Poliisit sitten heittivät mut kotiin ja soittivat vielä isännöitsijän avaamaan oven. Minähän en olisi saanut sitä tehtyä millään. Kiittelin vuolaasti ja poliisit vaikuttivat ihan tyytyväisiltä että pääsin sentään rappikseen asti turvaan.

Kamala romaani tulikin, mutta siis jäi vahvasti mieleen sen naispoliisin ymmärrys, lohtu ja apu siinä vaiheessa kun oma pää ei toiminut ja hätä oli suuri. Mahtava tyyppi.

Hieno homma, naispoliiseille terkkuja että jatkakaa ! Ihminen muistaa poliisin hyvän työn loppuelämänsä ajan.

up

Mulla on oikeastaan vain hyviä kokemuksia. Työn puolesta olen poliisien kanssa tekemisissä oikeastaan viikoittain. Tuovat näet potilaita meille päivystyksen psyk. yksikköön. Monesti ovat vaikkapa puhuneet masentuneen ihmisen lähtemään mukaansa hoitoon tai tuoneet ahdistuneen humalaisen meille sen sijaan että vievät juoppoputkaan kyttikselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun laukku varastettiin puistossa. Olin juonut pullon viiniä ja laukku lähti pyöräilevän pitkäkyntisen matkaan parin metrin päästä, kaverin laukku samaten. Siellä meni kaikki; puhelin, kaikki kortit ja käteinen, kotiavaimet, työavaimet... Kaverini katosi tässä vaiheessa kuin tuhka tuuleen. Lainasin ohikulkijan puhelinta ja soitin pankin sulkupalveluun. Toisen ohikulkijan luurista soitin poikaystävälle ja kerroin tulevani hänen luokseen yöksi, koska ne avaimet. Marssin taksijonoon, kerroin tilanteen ja sanoin että poikaystävä on rahan kanssa odottamassa alaovella. Ei käynyt, eikä monelle seuraavallekaan taksille.

Aloin olla aika epätoivoinen, päässä pyöri kaikenlaista, lähinnä että mikä rumba onkaan vielä edessä. Istuin kadun reunassa ilmeisen masentuneen oloisena kun poliisi tuli kertomaan että taksikuski oli soittanut poliisin. Kuulemma yksinäinen, ryöstetty ja humalainen nainen pyörii keskustassa. Toinen poliisesta oli sitä mieltä että mitään hätää ei ole, jatketaan matkaa. Toinen poliisi, nainen ärähti sille että tässä on nyt menetetty vain rahaa, jos jätetään yksinäinen, hätääntynyt nainen pyörimään yöksi keskustaan niin edessä voi olla ihan toisenlainen murhenäytelmä.

Poliisit sitten heittivät mut kotiin ja soittivat vielä isännöitsijän avaamaan oven. Minähän en olisi saanut sitä tehtyä millään. Kiittelin vuolaasti ja poliisit vaikuttivat ihan tyytyväisiltä että pääsin sentään rappikseen asti turvaan.

Kamala romaani tulikin, mutta siis jäi vahvasti mieleen sen naispoliisin ymmärrys, lohtu ja apu siinä vaiheessa kun oma pää ei toiminut ja hätä oli suuri. Mahtava tyyppi.

Hieno homma, naispoliiseille terkkuja että jatkakaa ! Ihminen muistaa poliisin hyvän työn loppuelämänsä ajan.

Älä muuta sano, se ei unohdu koskaan. :) Eikä se miespoliisikaan mitenkään mul.kku ollut, teki vain työnsä eli tarkisti että olen pelikunnossa ja mitään sen akuutimpaa vaaraa ei ole. Nainen vaan teki hiukan enemmän, niinsanotusti käveli sen kuuluisan ylimääräisen mailin.

/5

Etelä-Pohjanmaalla oli 20 vuotta sitten yksi puuma-poliisi. Muutaman kerran pääsin nuorena poikana ottamaan "rankaisua" vastaan.

Kävelin lämpinänä kesäyönä baarista kotiin Keravalta Järvenpäähän ja matkaa oli jäljellä vielä 5km. Itse pidin sitä hyvänä asiana, että saan pään selväksi kotiin mennessä, mutta ohi ajanut poliisiauto pysähtyi ja kyseli onko kaikki ok. Kerroin, että muuten kyllä, mutta toisesta kengästä oli korko rikki ja käveli paljain jaloin. Katsoivat toisiaan ja toinen sanoi, että eiköhän viedä tuo viehättävä neito kyydillä kotiin? Istuin poliisipakun etupenkillä loppumatkan ja kertoivat samalla, että joku itsensäpaljastelija oli ollut illan aikana liikkeellä. 

Lähetin poliiseille kiiitoskortin jälkeen päin ja poliisi julkaisi kortin kuvan Keski-Uusimaa lehdessä, jossain juttupalstalla. Tämä tapahtui joskus 90-luvun alussa ja silloin ei ollut vielä somea. Tähän toiseen poliisiin törmäsin vuosien päästä Puistobluesissa työtehtävissä ja kysyi, että milloinkas neito on menossa tänään kotiin, että tietää tulla hakemaan portilta :D

Vierailija kirjoitti:

Mut pidätettiin epäiltynä rikoksesta ja vietiin poliisiasemalle. Siellä oli muitakin pidätettyjä, heitä epäiltiin joistain muista rikoksista, en tuntenut heitä. Meidät käskettiin keskelle suurta huonetta, istumaan lattialle. Suuri joukko poliiseja ympäröi meidät ja alkoi hakata meitä. He löivät ja potkivat meitä parin minuutin ajan. Minua hakattiin vähemmän kuin joitain muita pidätettyjä - se oli mun mielestä hyvä asia.

TOSITARINA

Mikä maa?

Teininä olin viikonloppu yönä kävelemässä kotiin noin 5km matkaa kun bussi ei enää mennyt. En ollut pitkälle päässyt kun poliisi pysähtyi viereen. Kysyivät onko kaikki hyvin, olenko juonut, minne menossa yms. Ihan kiva että pitivät tavallaan huolta etten olisi kännissä yksin toikkaroiva teini.

Siinä kerroin että ihan selvänä ja matka kotiin on tuttu vaikkakin pitkä, kävelin sen kuitenkin suunnilleen joka viikonloppu.

Vaikka minä en apua tarvinnut oli kai niillä kiireetön yö kun tarjosivat kyydin kotiin. Ainut miinus oli kun piti äidille selittää aamulla miksi naapuri näki kun nousen poliisiauton kyydistä.

Yhden poliisin pari lohduttavaa sanaa, kun läheinen oli tehnyt mielestäni kauhean rikoksen.