Miksi tahattomasti lapsettomiin naisiin suhtaudutaan niin erikoisesti?

Haluaisiko joku vähän avata, miksi kyselette näitä asioita ihmisiltä joilla ei ole lapsia? Onko se vain huonoa tunne-/tilannetajua vai ihan suoranaista nautintoa toisen kivusta ja epämukavuuden tunteesta?

Eli kaikkien pitäisi olla hiljaa lapsista ja raskauksista sinun kuullesi?

Mielestäni se on tyhmyyttä ja ilkeyttä ei mitään muuta. On olemassa tietty ihmisryhmä joiden kanssa ei voi edes puhua muusta kuin lapsista, heidän omistaan tai sitten kuunnella heidän päivittelyjään siitä kuinka jollakin ei ole lapsia tai on vaan yksi jne loputtomiin. Tämä jatkuu sitten vanhuuteen saakka. Olen itse jo 55v mutta tiedän pari tällaista pyhää äitiä ( on kai niissä joku mieskin). Jos haluaa puhua muista asioista niin on parasta vain liueta paikalta ja etsiä hauskempaa seuraa.

Tuo on vähän sama ilmiö kuin sinkkujen parittaminen, jotkut ovat aina etsimässä kumppania niille jotka ovat yksin ja ajamassa yhteen jonkun kanssa. Pohjimmiltaan on kai kyse ihan vilpittömästä auttamisenhalusta, kun näitä asioita pidetään oleellisina ja hyvinä asioina elämässä ja halutaan että kaikki läheiset pääsevät niihin käsiksi. Se vaan tulee joskus tökerösti ja ajattelemattomasti ulos.

Maailma todella pyörii tahattomasti lapsettomien ympärillä. Kyllä heitäkin tosin on, jotka osaavat käyttäytyä eivätkä kuvittele maailman pyörivän heidän ympärillään. He eivät edes puhu koko asiasta ja elävät elämäänsä. Tällaiset taas sitten...

Vierailija kirjoitti:

Eli kaikkien pitäisi olla hiljaa lapsista ja raskauksista sinun kuullesi?

No ei suinkaan, mutta kunhan nyt eivät kaikki kyselisi milloin teemme lapsia tai miksei niitä ole. Myös tuo muiden raskausuutisten hierominen silmilleni on melkoisen kauhistuttavaa käytöstä, kun niin tekevät tietävät, miten raskas asia minulle on. Yleisesti pidän lapsista ja vietän mielelläni aikaa heidän kanssaan, mutta ikävä kyllä monen vanhemmat ovat alkaneet melkoisen sietämättömiksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Maailma todella pyörii tahattomasti lapsettomien ympärillä. Kyllä heitäkin tosin on, jotka osaavat käyttäytyä eivätkä kuvittele maailman pyörivän heidän ympärillään. He eivät edes puhu koko asiasta ja elävät elämäänsä. Tällaiset taas sitten...

En tiedä oletko huomannut, mutta jokaisen ihmisen elämä pyörii hänen ja hänen läheistensä ympärillä. Miten voit edes väittää että maailma pyörii lapsettomien ympärillä? Olisiko antaa joku esimerkki? Perheet saavat paljon enemmän huomiota, palveluita ym. Lapsettomana pyydän vain, että minut jätetään rauhaan asian kanssa. En kaipaa huomiota sille, en kysymyksiä, en painostusta, en sääliä. En haluaisi edes puhua tästä, mutta ihmiset kyselevät jatkuvasti. Miksi?

Ap

Komppaan tuota, että keneltäkään ei pitäisi ruveta utelemaan milloin aikovat perustaa perheen. Se on aina kuin kääntäisi veistä haavassa. Eikä se sitä paitsi kuulu kenellekään muulle, oli niitä lapsia joskus tulossa tai ei.

Vaikka olenkin lisääntymisiässä niin arvostaisi myös, jos ihmiset kysyisivät mieluummin: ”Onko sinulla/teillä lapsia” kuin ”Minkä ikäisiä lapsia sulla on?” Tietäisittepä kuinka kamalalta tuntuu aina vastata tuohon.

Välillä läheisetkin voivat olla todella ajattelemattomia. Oma äitini, joka tietää että kärsimme lapsettomuudesta, sanoi minulle: ”Kyllä ne sisarusten lapsetkin kaipailisi jo serkkuja. Kyselivät minulta, että koska teille tulee vauva”

Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut. Minäkin saan näitä painostavia ja hyvin pienellä harkinnalla lauottuja kommentteja myös heiltä, kenelle olen kertonut lapsettomuudesta. Luulen, etteivät he pysty edes ymmärtämään sitä, että kaikki eivät voi saada lapsia.

45646 kirjoitti:

Tuo on vähän sama ilmiö kuin sinkkujen parittaminen, jotkut ovat aina etsimässä kumppania niille jotka ovat yksin ja ajamassa yhteen jonkun kanssa. Pohjimmiltaan on kai kyse ihan vilpittömästä auttamisenhalusta, kun näitä asioita pidetään oleellisina ja hyvinä asioina elämässä ja halutaan että kaikki läheiset pääsevät niihin käsiksi. Se vaan tulee joskus tökerösti ja ajattelemattomasti ulos.

Valitettavasti vain nämä vilpittömät auttajat yleensä loukkaantuvat ja suuttuvat siitä, jos heidän naittamisyrityksensä torpataan tai jätetään huomiotta. Pahimmillaan levittelevät sitten paikkansapitämättömiä "sekin ihan varmasti homo/lesbo/traumatisoitunut/impotentti/ped.o.f.iili" -juttuja kohteen selän takana.

Aloittajalle: olen pahoillani siitä, mitä asioita olet joutunut kuulemaan. Ihmiset ovat lähtökohtaisesti yllättävän moukkamaisia ja ilkeitä toisten henkilökohtaisten asioiden ollessa kyseessä. Taustalla voi olla tarve kontrolloida toisia, oma vinksahtanut suhtautuminen seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen/lisääntymättömyyteen, kiukku siitä, että kaikki eivät elä "niin kuin kuuluu", puhdas ilkeys ja halu pahoittaa toisen mieli tai sosiaalinen puusilmäisyys ja tilannetajun puute.

Olen huomannut, että jatkuvasti muista ihmisistä jauhavia kannattaa välttää, niin samalla saa niitettyä suurimman osan näistä töksöistä. Alkuun se oli minulle hankalahkoa, sillä nämä juoruilijat, utelijat ja päsmäröijät osaavat antaa itsestään hyvinkin lämpimän ja miellyttävän kuvan alkuun jutuistaan huolimatta. Muutaman kerran nenilleni saatuani opin viimein erottamaan aidosti mukavat ihmiset näistä korppikotkista. Eli tiivistettynä: jos joku puhuu pääasiassa muiden ihmisten asioista, niin pysy kaukana hänestä. Siitäkin huolimatta, että osaa antaa itsestään hyvän ensivaikutelman.

Lapseton voi elää omanlaista elämää ilman vastuuta ja kalenteria. Lapseton voi mennä ja tulla miten huvittaa, nukkua pitkään ja tehdä paljon enemmän kaikkea mitä lapsellinen ei voi tehdä. Ei tarvi viedä tarhaaan, lääkäriin, olla saikulla lapsen takia, hakea tarhasta, koulut, joulujuhlat, kevätjuhlat, harrastukset, safkat. Lapsettomalla ei ole mitään tollasta. Ei tarvi huolehtia onko lapsi Lissulla yötä vai jossain kämpässä dokailemassa jne. Minä saan kuulla niitä kateellisia itkuja, kun matkustelen ja käyn joka paikassa mieheni kanssa. Ollaan aina jossain menossa ja jos olisi lapsi, niin tämä kaikki loppuisin 97% ja olisin väsyneenä, vttuuntuneena, koskaan ei pääse mihinkään jne.

Monia monia kertoja kuullut, että onhan se helppoa mennä ja tulla kun ei ole vastuuta. Niin ei ole, koska ei kiinnosta sellainen vastuu ja jarru elämässä. Lapsellisten kavereiden kanssa en enää juuri edes käy missään, koska en jaksa kuunnella valitusta kun kaikki on raskasta ja olisi kiva käydä jossain, mutta kun ei ole aikaa eikä rahaa. Minun ymprillä elää niin negatiivinen kokemus perheestä, että olen tehnyt täysin oikean päätöksen. Suurin osa kavereista on yksinhuoltajinakin nykypäivänä.

Mutta en tuomitse, jokainen elää niin kuin haluaa. Minä vaan en ole osallisena siinä.

Vierailija kirjoitti:

Lapseton voi elää omanlaista elämää ilman vastuuta ja kalenteria. Lapseton voi mennä ja tulla miten huvittaa, nukkua pitkään ja tehdä paljon enemmän kaikkea mitä lapsellinen ei voi tehdä. Ei tarvi viedä tarhaaan, lääkäriin, olla saikulla lapsen takia, hakea tarhasta, koulut, joulujuhlat, kevätjuhlat, harrastukset, safkat. Lapsettomalla ei ole mitään tollasta. Ei tarvi huolehtia onko lapsi Lissulla yötä vai jossain kämpässä dokailemassa jne. Minä saan kuulla niitä kateellisia itkuja, kun matkustelen ja käyn joka paikassa mieheni kanssa. Ollaan aina jossain menossa ja jos olisi lapsi, niin tämä kaikki loppuisin 97% ja olisin väsyneenä, vttuuntuneena, koskaan ei pääse mihinkään jne.

Monia monia kertoja kuullut, että onhan se helppoa mennä ja tulla kun ei ole vastuuta. Niin ei ole, koska ei kiinnosta sellainen vastuu ja jarru elämässä. Lapsellisten kavereiden kanssa en enää juuri edes käy missään, koska en jaksa kuunnella valitusta kun kaikki on raskasta ja olisi kiva käydä jossain, mutta kun ei ole aikaa eikä rahaa. Minun ymprillä elää niin negatiivinen kokemus perheestä, että olen tehnyt täysin oikean päätöksen. Suurin osa kavereista on yksinhuoltajinakin nykypäivänä.

Mutta en tuomitse, jokainen elää niin kuin haluaa. Minä vaan en ole osallisena siinä.

Kiva että olet tyytyväinen elämääsi ja sinulla sujuu hyvin, mutta miten viestisi oikeastaan liittyy tähän ketjuun, jonka aiheena on tahaton lapsettomuus?

PS. Minä olen saanut elää kaiken tuon ja se maistuu jo todella puulta. Haluaisin lapsen ja oman perheen, olen aina halunnut. Työskentelen myös lapsialalla. Silti tällä hetkellä elämä tuntuu sisällöttömältä.

Vierailija kirjoitti:

Lapseton voi elää omanlaista elämää ilman vastuuta ja kalenteria. Lapseton voi mennä ja tulla miten huvittaa, nukkua pitkään ja tehdä paljon enemmän kaikkea mitä lapsellinen ei voi tehdä. Ei tarvi viedä tarhaaan, lääkäriin, olla saikulla lapsen takia, hakea tarhasta, koulut, joulujuhlat, kevätjuhlat, harrastukset, safkat. Lapsettomalla ei ole mitään tollasta. Ei tarvi huolehtia onko lapsi Lissulla yötä vai jossain kämpässä dokailemassa jne. Minä saan kuulla niitä kateellisia itkuja, kun matkustelen ja käyn joka paikassa mieheni kanssa. Ollaan aina jossain menossa ja jos olisi lapsi, niin tämä kaikki loppuisin 97% ja olisin väsyneenä, vttuuntuneena, koskaan ei pääse mihinkään jne.

Monia monia kertoja kuullut, että onhan se helppoa mennä ja tulla kun ei ole vastuuta. Niin ei ole, koska ei kiinnosta sellainen vastuu ja jarru elämässä. Lapsellisten kavereiden kanssa en enää juuri edes käy missään, koska en jaksa kuunnella valitusta kun kaikki on raskasta ja olisi kiva käydä jossain, mutta kun ei ole aikaa eikä rahaa. Minun ymprillä elää niin negatiivinen kokemus perheestä, että olen tehnyt täysin oikean päätöksen. Suurin osa kavereista on yksinhuoltajinakin nykypäivänä.

Mutta en tuomitse, jokainen elää niin kuin haluaa. Minä vaan en ole osallisena siinä.

Olen huomannut, että vapaaehtoisesti lapsettomat saavat myös aikalailla törkyä niskaansa, mikä sekin on kovin kummastuttavaa. Ihmisten tarve kommentoida tai puuttua toisten elämään on outoa. En ole koskaan kokenut sellaista tarvetta, joten on vaikea ymmärtää.

Hyvä, että olet saanut karsittua negailevat ihmiset pois elämästäsi. Elä elämää juuri niin kuin haluat (kuten jo teetkin) :)

Ap

Koska osa ihmisistä on tolloja ja suhtautuu kaikkeen omituisesti. Ne vähälah jaiset, joilla on omia pienpuolueitakin, esim. rikollispuolue ja hih hulipuolue.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton voi elää omanlaista elämää ilman vastuuta ja kalenteria. Lapseton voi mennä ja tulla miten huvittaa, nukkua pitkään ja tehdä paljon enemmän kaikkea mitä lapsellinen ei voi tehdä. Ei tarvi viedä tarhaaan, lääkäriin, olla saikulla lapsen takia, hakea tarhasta, koulut, joulujuhlat, kevätjuhlat, harrastukset, safkat. Lapsettomalla ei ole mitään tollasta. Ei tarvi huolehtia onko lapsi Lissulla yötä vai jossain kämpässä dokailemassa jne. Minä saan kuulla niitä kateellisia itkuja, kun matkustelen ja käyn joka paikassa mieheni kanssa. Ollaan aina jossain menossa ja jos olisi lapsi, niin tämä kaikki loppuisin 97% ja olisin väsyneenä, vttuuntuneena, koskaan ei pääse mihinkään jne.

Monia monia kertoja kuullut, että onhan se helppoa mennä ja tulla kun ei ole vastuuta. Niin ei ole, koska ei kiinnosta sellainen vastuu ja jarru elämässä. Lapsellisten kavereiden kanssa en enää juuri edes käy missään, koska en jaksa kuunnella valitusta kun kaikki on raskasta ja olisi kiva käydä jossain, mutta kun ei ole aikaa eikä rahaa. Minun ymprillä elää niin negatiivinen kokemus perheestä, että olen tehnyt täysin oikean päätöksen. Suurin osa kavereista on yksinhuoltajinakin nykypäivänä.

Mutta en tuomitse, jokainen elää niin kuin haluaa. Minä vaan en ole osallisena siinä.

Kiva että olet tyytyväinen elämääsi ja sinulla sujuu hyvin, mutta miten viestisi oikeastaan liittyy tähän ketjuun, jonka aiheena on tahaton lapsettomuus?

PS. Minä olen saanut elää kaiken tuon ja se maistuu jo todella puulta. Haluaisin lapsen ja oman perheen, olen aina halunnut. Työskentelen myös lapsialalla. Silti tällä hetkellä elämä tuntuu sisällöttömältä.

Hän varmaan tarkoitti kertoa syitä, miksi perheelliset saattavat sanoa ikäviä asioita lapsettomille, taustalla voi olla vapaudenkaipuuta ja kateutta siihen liittyen.

Koen samoin kuin sinä. Olen elänyt jo pitkään itsekseni ja nyt haluan muuta. Kaikki eivät näin tietenkään tunne, eikä tarvitsekaan. Minä kuitenkin valitsisin perhe-elämän jos voisin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton voi elää omanlaista elämää ilman vastuuta ja kalenteria. Lapseton voi mennä ja tulla miten huvittaa, nukkua pitkään ja tehdä paljon enemmän kaikkea mitä lapsellinen ei voi tehdä. Ei tarvi viedä tarhaaan, lääkäriin, olla saikulla lapsen takia, hakea tarhasta, koulut, joulujuhlat, kevätjuhlat, harrastukset, safkat. Lapsettomalla ei ole mitään tollasta. Ei tarvi huolehtia onko lapsi Lissulla yötä vai jossain kämpässä dokailemassa jne. Minä saan kuulla niitä kateellisia itkuja, kun matkustelen ja käyn joka paikassa mieheni kanssa. Ollaan aina jossain menossa ja jos olisi lapsi, niin tämä kaikki loppuisin 97% ja olisin väsyneenä, vttuuntuneena, koskaan ei pääse mihinkään jne.

Monia monia kertoja kuullut, että onhan se helppoa mennä ja tulla kun ei ole vastuuta. Niin ei ole, koska ei kiinnosta sellainen vastuu ja jarru elämässä. Lapsellisten kavereiden kanssa en enää juuri edes käy missään, koska en jaksa kuunnella valitusta kun kaikki on raskasta ja olisi kiva käydä jossain, mutta kun ei ole aikaa eikä rahaa. Minun ymprillä elää niin negatiivinen kokemus perheestä, että olen tehnyt täysin oikean päätöksen. Suurin osa kavereista on yksinhuoltajinakin nykypäivänä.

Mutta en tuomitse, jokainen elää niin kuin haluaa. Minä vaan en ole osallisena siinä.

Kiva että olet tyytyväinen elämääsi ja sinulla sujuu hyvin, mutta miten viestisi oikeastaan liittyy tähän ketjuun, jonka aiheena on tahaton lapsettomuus?

PS. Minä olen saanut elää kaiken tuon ja se maistuu jo todella puulta. Haluaisin lapsen ja oman perheen, olen aina halunnut. Työskentelen myös lapsialalla. Silti tällä hetkellä elämä tuntuu sisällöttömältä.

Me lapsettomat saadaan kuulla ennemistöltä aina moittimista siitä miksi perhe ei ole tärkein asia. Olen itse tahattomasti lapseton, mutta sitä kukaan ei ymmärrä. Kenenkään päähän ei mene se, että en saa lapsia. Nyt en edes kaipaa lapsia enää ja olen muuttanut elämän suunnan täysin. Ymmärrän täysin edellistä kirjoittajaa, että kirjoitti tänne. En minäkään jaksa kuunnella väsymystä ja lasten sairastelusta.

Ei älämölöistä tarvitse piitata. Niillä on valtavia vaikeuksia omien ja toisten asioiden erottamisessa, eikä suukaan pysy kiinni. Jokainen ajatus tulee sieltä ulos suodattamattomana.

Niitä on vähemmistö, mutta ne huomaa helposti kun kaikki muut ovat fiksumpia.

Ihmiset puhuvat ja kyselevät asioista mitkä heitä kiinnostaa!

Miksi joku ottaa nokkiinsa uteluista ja toinen ei. Olisi vähintäänkin outoa, ettei lapsista saisi puhua koska joku seurueesta ei ole lasta saanut.

Mielensäpahoittajia on kaikissa piireissä. Kuulutteko heihin?

Lasten hankintaan liittyvistä haasteista kyseleminen on vähintään tökeröä, jos on tiedossa, että pari kärsii tahattomasta lapsettomuudesta.

En itse kysele ikinä mahdollisista lapsenhankintasuunnitelmista, koska lähden oletuksesta, etteivät ihmiset halua puhua yksityisistä asioistaan.

Jos muilla ei ole tiedossa, että pari kärsii tahattomasta lapsettomuudesta, niin kyseleminen ei minusta ole välttämättä yhtä tökeröä. Esim. jos tuttavapiirissä muuten jutellaan paljon yksityisistä asioista ja elämän kuulumisista, lastenhankintakuulumisten kyseleminen kuuluu tavallaan siihen. Jotkut ovat vilpittömän välittömiä.

Tuo voi olla myös sukupolvikysymys. Monet nykyajan nuoret ja keski-ikäiset aikuiset ovat kuulleet mediassa tahattomasti lapsettomien kokemuksia tökeröistä kyselemisistä ja ovat ehkä sen takia varmuuden vuoksi hienotunteisia.

Luku erikseen ovat ihmiset, jotka varta vasten ilkeyttään kyselevät, vaikka heillä on kaikki syyt olettaa, että toinen ei halua puhua asiasta.

Ei kukaan ole kieltänyt lapsista puhumista, mutta onko niistä pakko kysellä ihmisiltä, joilla ei niitä ole? Ja kieltämättä olisi ihan kiva, että myös lapsen saanut ihminen osaisi välillä puhua jostain muustakin, ja onneksi moni osaakin.

Lapsettomuushoitojen aikaan meiltä kyseltiin jatkuvasti, miten hoidot edistyy. No, eihän ne edistyneet. Kyyneleet silmissä aina vastailin, kun puolitutut tiirailivat vatsaani. Vieläkin kammottaa nuo tilanteet.