Lue keskustelun säännöt.
"Saimme x määrän hakemuksia. Valitettavasti valintamme ei kohdistunut juuri sinuun"
25.03.2019 |
Niin lannistavaa tämä työnhaku. Hakemukseni ovat hyviä, koska pääsen haastatteluihin asti. En kuitenkaan koskaan ole se paras vaan aina palkataan joku muu. Parhaani mukaan yritän valmistautua haastatteluun, mutta en voi sille mitään, että jännitän. En jaksa enää edes mennä haastatteluihin, kun aina tulee torjunta.
Kommentit (20)
Satoja kertoja olen jo saanut tuon viestin. Muutaman kerran olen päässyt haastatteluun, mutta siitäkin on jo aikaa. Uskon pystyväni moneen työhön, mutta työnantajat eivät näemmä usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos 1 yli sadasta hakijasta palkataan, monta hyvää jää hakijaa jää ilman työtä kerta toisensa jälkeen. Melkein parempi ettei pääse edes haastatteluun, niin välttyy suuremmilta pettymyksiltä, kun on aikaa ja vaivaa nähnyt haastatteluun valmistautumiseen ja aivan turhaan. Hopeasijat ei näissä kisoissa lämmitä.
Tuttu tunne. Olen aineenopettaja, ikää 27 vuotta. Koulutusleikkauksien jälkeen jonnekin Pihtiputaan koululle (en tiedä, onko siellä koulu:D ) tulee 6 kk sijaisuuteen 35 hakijaa. Niin moni kun sai kenkään ja virat lopetettiin. Vakityöhön helposti yli 100 hakijaa pienillä paikkakunnilla. Yritä siinä sitten saada töitä kahden vuoden kokemuksella kun toisilla hakijoilla voi olla 27 vuotta työkokemusta.
Oletko päässyt haastatteluihin työhakemuksen perusteella, vai soittanut itse perään ja kutsunut itsesi haastatteluun?
Mä en ole montaa työpaikkaa hakenut, mutta soittamalla muutaman päivän päästä perään ja kutsumalla itseni paikalle "tulisin mielelläni henkilökohtaisesti paikan päälle kertomaan lisää itsestäni" olen joka kerta paikan saanut. Jää mieleen ja vaikuttaa aktiiviselta sen sijaan, että odottelee siihen asti kun hakuaika päättyy ja ne alkavat purkamaan hakemuspinoa.
Eri asia toki, jos yhteyden ottaminen on erikseen kielletty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko pyytänyt palautetta hakemuksestasi?
Ei se aina ole se paras edes, joka palkitaan. Se menee usein työnantajan mutu-tuntumalla ja joku hyvin pieni seikka on ratkaiseva. Edellinen asuinpaikkakunta oli pieni paikkakunta ja muutaman valitun tunsin, sekä itseni edeltä, että muiden edeltä. Joskus valinta osui oikeaan, joskus ihmettelin toden teolla, sillä valittu oli sellainen, että en olisi välttämättä edes palkannut, vaikka olisi ollut ainoa hakija. Näissä tapauksissa saattoi olla hyvä koulutodistus tai hyviä suosittelijoita, mutta olin oppinut tuntemaan koulusta tai töistä ja esim. luonne asiakaspalveluun täysin sopimaton. Ehkä jotain kertoo se, kun itse aloitin yrittäjänä ja jouduin soittamaan virastoon, jossa paikalla oli lomien vuoksi yksi tällainen mielestäni huono valinta. Keskus, joka oli itsellenikin tullut tutuksi siinä työpaikassa, kysyi, että haluatko puhua X:n kanssa vai haluatko odottaa ensi viikkoon, kun tulee pätevämpiä paikalle. Siihen aikaa puhelut tosiaan ohjautuivat vielä keskuksen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään sentään on helppoa lähettää se joukkosähköposti, niille joita ei valittu.
Kasari-ysäri taitteessa oli kettumaista, kun ei ilmoteltu mitään. Ymmärrän, että jos hakijoita on satoja, ei lähetetty kirjeitä... mutta olisi edes soitellessa vastanneet. Se vasta kiukuttikin.
Vierailija kirjoitti:
Oletko päässyt haastatteluihin työhakemuksen perusteella, vai soittanut itse perään ja kutsunut itsesi haastatteluun?
Mä en ole montaa työpaikkaa hakenut, mutta soittamalla muutaman päivän päästä perään ja kutsumalla itseni paikalle "tulisin mielelläni henkilökohtaisesti paikan päälle kertomaan lisää itsestäni" olen joka kerta paikan saanut. Jää mieleen ja vaikuttaa aktiiviselta sen sijaan, että odottelee siihen asti kun hakuaika päättyy ja ne alkavat purkamaan hakemuspinoa.
Eri asia toki, jos yhteyden ottaminen on erikseen kielletty.
Öh, luitko aloituksen? Pääsen siis haastatteluun asti, mutta joku muu valitaan hommaan. Kai se valitaan jolla on eniten kokemusta ja osaa vakuuttaa haastattelijat. Parhaani niissä yritän.
Mitä te kysytte, kun soitatte hakemusten perään? Sanotteko vaan, että "moi, olen Laura Lauraluoma ja lähetin teille hakemuksen. Tulisin mielelläni haastatteluun." Olen ymmärtänyt, että kaikki ei tästä tyylistä tykkää, jos ei oikeasti ole asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi harmittaa se, että olen laittanut hakemuksia muille paikkakunnille. Haastatteluissa ollaan kysytty, että mitäs meinasit, kun et asu täällä? Aina vakuutan, että asunto löytyy kyllä. Eli palkataan mieluiten paikkakuntalaisia.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Olen aineenopettaja, ikää 27 vuotta. Koulutusleikkauksien jälkeen jonnekin Pihtiputaan koululle (en tiedä, onko siellä koulu:D ) tulee 6 kk sijaisuuteen 35 hakijaa. Niin moni kun sai kenkään ja virat lopetettiin. Vakityöhön helposti yli 100 hakijaa pienillä paikkakunnilla. Yritä siinä sitten saada töitä kahden vuoden kokemuksella kun toisilla hakijoilla voi olla 27 vuotta työkokemusta.
Minun ensimmäiset aineenopettajan viransijaisuuteni olivat vuosina 1990-1993. Siitä lähtien opetin monessa eri paikassa aina muutaman vuoden kerrallaan ja sain erinomaiset työtodistukset, kunnes vuonna 2014 kaikki loppui kuin seinään. Kokemusta siis 24 vuotta, ja neljän viime vuoden aikana kourallinen haastatteluja, joiden tuloksena joka kerta joku samassa organisaatiossa jo työskentelevä on tullut nimitetyksi. Mitä h****ttiä on tapahtunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen takia mä en ees hae mihinkään, koska miks mua koskaan kukaan valitsisi? Kukaan ei ole koskaan valinnut mua. Koulussa valittiin viimeisten joukossa liikuntatunnilla. Paras on kun jätätte minut rauhaan.
Eläkää te sitä teidän hiton hienoa elämäänne, mutta antakaa munkin pitää edes pieni määrä ylpeyttäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko päässyt haastatteluihin työhakemuksen perusteella, vai soittanut itse perään ja kutsunut itsesi haastatteluun?
Mä en ole montaa työpaikkaa hakenut, mutta soittamalla muutaman päivän päästä perään ja kutsumalla itseni paikalle "tulisin mielelläni henkilökohtaisesti paikan päälle kertomaan lisää itsestäni" olen joka kerta paikan saanut. Jää mieleen ja vaikuttaa aktiiviselta sen sijaan, että odottelee siihen asti kun hakuaika päättyy ja ne alkavat purkamaan hakemuspinoa.
Eri asia toki, jos yhteyden ottaminen on erikseen kielletty.
Öh, luitko aloituksen? Pääsen siis haastatteluun asti, mutta joku muu valitaan hommaan. Kai se valitaan jolla on eniten kokemusta ja osaa vakuuttaa haastattelijat. Parhaani niissä yritän.
Mitä te kysytte, kun soitatte hakemusten perään? Sanotteko vaan, että "moi, olen Laura Lauraluoma ja lähetin teille hakemuksen. Tulisin mielelläni haastatteluun." Olen ymmärtänyt, että kaikki ei tästä tyylistä tykkää, jos ei oikeasti ole asiaa.
Ei. Meillä tulee minun paikkani auki ja ilmoitukseen tulee, että tiedustelut sähköpostilla. Ne, jotka siitä huolimatta soittavat, raakataan pois kyvyttöminä noudattaa ohjeita. Meillä ei ole aikaa vastata kymmeniin "huomasittehan minut" -puheluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi harmittaa se, että olen laittanut hakemuksia muille paikkakunnille. Haastatteluissa ollaan kysytty, että mitäs meinasit, kun et asu täällä? Aina vakuutan, että asunto löytyy kyllä. Eli palkataan mieluiten paikkakuntalaisia.
Minulle sanottiin työhaastattelussa leveästi hymyillen, että juu me haluttiin nähdä, minkä ihmeen vuoksi helsinkiläinen lähtee näin kauas sijaisuutta hakemaan. Ajelin sitten parisataa kilometriä takaisin koti-Helsinkiin odottelemaan päätöstä. Sillä kertaa paikka näkyi menevän sukulaisuuden perusteella.
Nro 12
Mä hain unelmaduuniani. 50 hakijasta 7 pääsi ekalle haastattelukierrokselle jossa mulle sanottiin että mun hakemus oli kirkkaasti paras. Tokalla kierroksella henkilökemiat ei vissiin kohdanneet haastattelijan kanssa ja jäin kakkoseksi. Kyllä vtuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi harmittaa se, että olen laittanut hakemuksia muille paikkakunnille. Haastatteluissa ollaan kysytty, että mitäs meinasit, kun et asu täällä? Aina vakuutan, että asunto löytyy kyllä. Eli palkataan mieluiten paikkakuntalaisia.
Minulle sanottiin työhaastattelussa leveästi hymyillen, että juu me haluttiin nähdä, minkä ihmeen vuoksi helsinkiläinen lähtee näin kauas sijaisuutta hakemaan. Ajelin sitten parisataa kilometriä takaisin koti-Helsinkiin odottelemaan päätöstä. Sillä kertaa paikka näkyi menevän sukulaisuuden perusteella.
Nro 12
Tuo on jo todella törkeää! Työnantajat saavat näköjään leikkiä työnhakijoilla miten tahtovat, kiitos korkeiden työttömyyslukujen.
Vierailija kirjoitti:
Mene opiskelemaan?
Olen suht vasta valmistunut korkeakoulusta. Mitähän mä opiskelisin? Nyt olisi tärkeää kerryttää työkokemusta. Olen sitä toki vähän saanutkin, mutta kiitos määräaikaisten sopimusten, olen nyt työttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko päässyt haastatteluihin työhakemuksen perusteella, vai soittanut itse perään ja kutsunut itsesi haastatteluun?
Mä en ole montaa työpaikkaa hakenut, mutta soittamalla muutaman päivän päästä perään ja kutsumalla itseni paikalle "tulisin mielelläni henkilökohtaisesti paikan päälle kertomaan lisää itsestäni" olen joka kerta paikan saanut. Jää mieleen ja vaikuttaa aktiiviselta sen sijaan, että odottelee siihen asti kun hakuaika päättyy ja ne alkavat purkamaan hakemuspinoa.
Eri asia toki, jos yhteyden ottaminen on erikseen kielletty.
Öh, luitko aloituksen? Pääsen siis haastatteluun asti, mutta joku muu valitaan hommaan. Kai se valitaan jolla on eniten kokemusta ja osaa vakuuttaa haastattelijat. Parhaani niissä yritän.
Mitä te kysytte, kun soitatte hakemusten perään? Sanotteko vaan, että "moi, olen Laura Lauraluoma ja lähetin teille hakemuksen. Tulisin mielelläni haastatteluun." Olen ymmärtänyt, että kaikki ei tästä tyylistä tykkää, jos ei oikeasti ole asiaa.
Hei! Luin aloituksen, ja tiesin, että olet myös päässyt haastatteluihin. Mutta mielestäni on kuitenkin eri asia, jos tulee "sattumanvaraisesti" kutsutuksi haastatteluun, kuin että on itse osoittanut aktiivisuutta. Tungetteleva ei pidä olla, siitä ei tykkää varmasti kukaan.
Varsinkin nuorempana jos työkokemusta ei hirveästi ole, on hyvä tuoda esiin oma aloitekyky ja kiinnostus työpaikkaa kohtaan. Näin voi olla, että saakin hyvänä tyyppinä työpaikan jonkun edestä, jolla on vuosien työkokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Olen aineenopettaja, ikää 27 vuotta. Koulutusleikkauksien jälkeen jonnekin Pihtiputaan koululle (en tiedä, onko siellä koulu:D ) tulee 6 kk sijaisuuteen 35 hakijaa. Niin moni kun sai kenkään ja virat lopetettiin. Vakityöhön helposti yli 100 hakijaa pienillä paikkakunnilla. Yritä siinä sitten saada töitä kahden vuoden kokemuksella kun toisilla hakijoilla voi olla 27 vuotta työkokemusta.
Minun ensimmäiset aineenopettajan viransijaisuuteni olivat vuosina 1990-1993. Siitä lähtien opetin monessa eri paikassa aina muutaman vuoden kerrallaan ja sain erinomaiset työtodistukset, kunnes vuonna 2014 kaikki loppui kuin seinään. Kokemusta siis 24 vuotta, ja neljän viime vuoden aikana kourallinen haastatteluja, joiden tuloksena joka kerta joku samassa organisaatiossa jo työskentelevä on tullut nimitetyksi. Mitä h****ttiä on tapahtunut?
Ikäsyrjintä ehkä, itse ainakin epäilen.
Tiedän tunteen.