Tapahtuiko lapsuuden asuinpaikkakunnallasi paljon rikoksia?

Itse olen omasta mielestäni elänyt turvallisessa pikkukylässä koko lapsuuteni ja nuoruuteni, mutta kun ajelimme mieheni kanssa kaksin lapsia hakemaan vanhemmiltani jotka edelleen asuvat samassa kylässä tajusin että olen asunut varsinaisessa Chicagossa koko nuoruuteni.

Tuossa talossa pikkuserkun mies ampui itsensä kuumehoureissaan, tuossa talonyhtiössä puukotettiin meidän koulun siivooja, tuossa meidän naapurissa mies poltti itsensä asuntoonsa, tuon talon entinen asukas poltti oman talonsa. Tuossa asui se julkisesti salaisena pidetty huumekuriiri, jonka pääasiakas löytyi kuolleena yliannostukseen tuosta kerrostalosta. Tuossa talossa se perheenisä löi kirveen oveen ja pari kuukautta myöhemmin perheenäiti teki lopullisen päätöksensä perheen kotona muiden ollessa poissa. Entinen naapuri on vieläkin vankilassa murhasta.

Mieheni oli ihan puulla päähän lyöty, siis annettiinkin teidän kulkea täällä ihan itsekseen tuollaisen porukan keskellä. Juu kyllä annettiin, monien näiden tyyppien kanssa lapsuudessa ihan juttelimmekin eikä mitään vaaran tuntua ollut ilmassa paitsi muutamien kanssa kannatti välttää ihan puhekontaktiakin. Silti lapsuus ja nuoruus olivat ihan turvallisia vuosina 90-95, mitään kännyköitä ei todellakaan ollut ja porukka piti omistaan huolen. Voi niitä aikoja. Nykymaailmassa tuollaisella menolla tuolla kylällä olis poliisin jalkapartio 24/7 päivystämässä. Mutta me ei osattu edes pelätä.