Minulla on hirveä pakkomielle Amerikkaan ja amerikkalaisiin. Auttakaa minut eroon tästä pakkomielteestä!
Tämä ei ole mikään vitsi. Ajattelen koko ajan , miten hienoa olisi asua Amerikassa, minkälaisia uusia ystäviä saisin, miten elämä muuttuisi parempaan suuntaan. Olen koettanut päästä eroon tästä obsessiosta esim. lukemalla negatiivisisia asioita Amerikasta, mutta ei auta, ei sitten millään. Olen ilmeisesti tulossa hulluksi. Elämäni on vaan niin tyhjää ja yksinäistä, että jotenkin nämä ajatukset auttavat minua selviämään, mutta tiedän, että pidemmän päälle tämä ei ole yhtään terveellistä psyykkisesti. Mitä voisin tehdä näille ajatuksilleni? Eilenkin luin yöllä puoli kahteen saakka amerikkalaisia keskustelupalstoja. Ja olen siis kolmekymppinen...
Kommentit (54)
Sinun pitäisi kysyä Holman Antilta. Kyllä Antti auttaa, tämä on ihan väärä foorumi!
No mikäs sinua estää sinne menemästä?
Säästät rahaa ja menet tutustumaan paikan päälle. Ei kai siinä mitään pahaa ole. - Kunhan et lähetä rahojasi amerikkalaiselle everstille.
Kolmikymppinen etkä tee asialle mitään? Miksi et muuta Amerikkaan tai käy siellä lomamatkoilla? Amerikkaan muutto vaatii hieman työtä, mutta jos sinne haluat mitään lähtökohtaista estettä ei ole. Lomailu siellä taas onnistuu koska vain.
Vierailija kirjoitti:
No mikäs sinua estää sinne menemästä?
Minulla ei ole yhtään kaveria, jonka kanssa matkustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikäs sinua estää sinne menemästä?
Minulla ei ole yhtään kaveria, jonka kanssa matkustaa.
Yksinkin voi matkustaa.
Sulla on pakkomielle amerikkaan sellasena kun se esitetään viihdeteollisuudessa. Sarjoissa ja elokuvissa. Meet oikeasti käymään siellä niin kyllä se siihen loppuu!
Mä kanssa muistan kun lapsena ajattelin että amerikassa valaistuskin on erilainen. Sellanen tunnelmallinen kun telkassa ja kaikilla nokkelat vuorosanat valmiina. Matkailu avartaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikäs sinua estää sinne menemästä?
Minulla ei ole yhtään kaveria, jonka kanssa matkustaa.
Lue vaikka semmoinen kirja, kuin New Yorkin uhmatar. Kertoo Tyyni Kalervosta, joka lähti ensin Kanadaan vailla kielitaitoa, kavereita, tai mitään käsitystä siitä mitä sinne menisi tekemään ja loikkasi sieltä Jenkkeihin laittomana siirtolaisena. Jos täysin ummikko on selvinnyt tuollaisesta muutosta, sinä varmasti selviät turistimatkasta.
Mieti miten vahvasti USA on luokkayhteiskunta ja hyvin rasistinen pinnan alla. Jos sinulla ei ole rikkaita vanhempia et pääse opiskelemaan, ilman vakuutusta sairastaminen on kallista. Korean julkisivun takana ihmiset pinnallisia ja arvostavat vain kiiltoa ja kulissia.
Vierailija kirjoitti:
Mä kanssa muistan kun lapsena ajattelin että amerikassa valaistuskin on erilainen. Sellanen tunnelmallinen kun telkassa ja kaikilla nokkelat vuorosanat valmiina. Matkailu avartaa.
Amerikkalaiset kyllä oikeasti ovat sujuvampia keskustelijoita kuin suomalaiset. Koulutetut sellaiset ainakin.
Mutta joo. Itse en ole koskaan Usaa ihannoinut, mutta miehen työn takia tänne ajauduin. Nykyään tykkään joistakin asioista hirveästi, ja inhoan joitakin. Kuten polarisoitunutta politiikkaa, aseväkivaltaa, sitä, että oikeasti kaikilla ei ole terveydenhuoltoa eikä mahdollisuuksia, sitä, ettei segregaation seurauksia vieläkään oikein tunnusteta jne.
Ja toisaalta tykkään siitä, että ihmiset oikeasti välittävät ja kantavat vastuuta. Siitä, ettei kukaan koskaan kiroile tai puhu kaksimielisiä. Siitä, että näin keväällä puut kukkivat upeissa väreissä. Jne.
Samaa mieltä kuin muut. Senkus menet. Muuten vain rakennat fantasiaasi yhä pidemmälle. Vähän sama kuin jos ihastuu johonkuhun ja mielessään rakentaa tästä unelmien prinssin. Sitten kun lopulta uskaltautuu treffeille ja mies muuttuukin siinä silmien edessä sammakoksi joka piereskelee ja kertoo sovinistisia vitsejä, niin kyllä se siitä :)
Tuo on ongelma, joka tulee siis siitä, että elämäsi on erilaista kuin haluaisit. Haaveilemalla Amerikasta pakenet elämäsi todellisuutta. Ongelma ei ratkea matkustamalla Amerikkaan, vaan korjaamalla nykyistä elämää. Tee joitakin asioita amerikkalaisittain. Esimerkiksi amerikkalaiset ovat hyvin suku- ja perhekeskeisiä. Aloita vaikka siitä, että kutsut sukulaisia kylään ja tilaat kotiin pizzaa ja cocista ja pidätte pirskeet
Muutaman vuorokauden, kun vietät jossakin Detroitin tai Chicagon slummissa, niin eiköhän se pakkomielle jo vähän helpota, ja Suomikin alkaa tuntua taas ihan kivalta paikalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kanssa muistan kun lapsena ajattelin että amerikassa valaistuskin on erilainen. Sellanen tunnelmallinen kun telkassa ja kaikilla nokkelat vuorosanat valmiina. Matkailu avartaa.
Amerikkalaiset kyllä oikeasti ovat sujuvampia keskustelijoita kuin suomalaiset. Koulutetut sellaiset ainakin.
Mutta joo. Itse en ole koskaan Usaa ihannoinut, mutta miehen työn takia tänne ajauduin. Nykyään tykkään joistakin asioista hirveästi, ja inhoan joitakin. Kuten polarisoitunutta politiikkaa, aseväkivaltaa, sitä, että oikeasti kaikilla ei ole terveydenhuoltoa eikä mahdollisuuksia, sitä, ettei segregaation seurauksia vieläkään oikein tunnusteta jne.
Ja toisaalta tykkään siitä, että ihmiset oikeasti välittävät ja kantavat vastuuta. Siitä, ettei kukaan koskaan kiroile tai puhu kaksimielisiä. Siitä, että näin keväällä puut kukkivat upeissa väreissä. Jne.
WAU! Sä taidat oikeasti elää jossain tv-sarjassa. Mietin jo oliko toi loppu sarkasmia? Kukaan ei puhu rumia ja puut kukkii🌸🍨🌹💜💖💗💝 Kai se amerikka sitte on todellinen sateenkaaren pää🌈
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ongelma, joka tulee siis siitä, että elämäsi on erilaista kuin haluaisit. Haaveilemalla Amerikasta pakenet elämäsi todellisuutta. Ongelma ei ratkea matkustamalla Amerikkaan, vaan korjaamalla nykyistä elämää. Tee joitakin asioita amerikkalaisittain. Esimerkiksi amerikkalaiset ovat hyvin suku- ja perhekeskeisiä. Aloita vaikka siitä, että kutsut sukulaisia kylään ja tilaat kotiin pizzaa ja cocista ja pidätte pirskeet
Kiitos vinkistä, mutta olen hyvin yksinäinen. Ei ole kavereita eikä ystäviä, eikä edes hirveästi sukulaisia. Äitini kanssa olen päivittäin tekemisissä, en muiden. Mistä niitä kavereita saisi, jos kukaan ei minusta pidä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kanssa muistan kun lapsena ajattelin että amerikassa valaistuskin on erilainen. Sellanen tunnelmallinen kun telkassa ja kaikilla nokkelat vuorosanat valmiina. Matkailu avartaa.
Amerikkalaiset kyllä oikeasti ovat sujuvampia keskustelijoita kuin suomalaiset. Koulutetut sellaiset ainakin.
Mutta joo. Itse en ole koskaan Usaa ihannoinut, mutta miehen työn takia tänne ajauduin. Nykyään tykkään joistakin asioista hirveästi, ja inhoan joitakin. Kuten polarisoitunutta politiikkaa, aseväkivaltaa, sitä, että oikeasti kaikilla ei ole terveydenhuoltoa eikä mahdollisuuksia, sitä, ettei segregaation seurauksia vieläkään oikein tunnusteta jne.
Ja toisaalta tykkään siitä, että ihmiset oikeasti välittävät ja kantavat vastuuta. Siitä, ettei kukaan koskaan kiroile tai puhu kaksimielisiä. Siitä, että näin keväällä puut kukkivat upeissa väreissä. Jne.
WAU! Sä taidat oikeasti elää jossain tv-sarjassa. Mietin jo oliko toi loppu sarkasmia? Kukaan ei puhu rumia ja puut kukkii🌸🍨🌹💜💖💗💝 Kai se amerikka sitte on todellinen sateenkaaren pää🌈
Oikeasti. Keväisin puut kukkivat. Nyt kirsikat, pian dogwoodit, magnoliat jne. Ei se mikään ihmeellinen asia ole, mutta toki hyvin kaunista.
Ja amerikkalainen keskiluokka ei kiroile lainkaan. Useamman vuoden olen Usassa asunut, enkä ole kuullut kenenkään kiroilevan koskaan. Se vaan ei kuulu tapoihin. Luettelin paljon myös huonoina puolina pitämiäni asioita, ja niitä on enemmänkin. Mutta miksi niitä hyviä puolia ei olisi saanut edes mainita?
jaahas eli vähän niinku weeaboo mutta amerikka. Tosin joo onhan noita käänteis weeaboita muutenkin. Eli japskit jotka syö vain hampurilaisia, amerikkalainen kulttuuri on ylivertainen ja haluavat sinne asumaan ja osaavat muutamia lähinnä noloja ilmaisuja joita huutavat kovaa.