Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mua jotenkin säälittää mun kaverit jotka ryyppää aamuun asti
24.03.2019 |
Ollaan ikäluokkaa 21-25v. Minä olen se "tylsä" kun ei huvita notkua clubeilla, oikeastaan suoraan sanottuna inhoan clubeja. Juon kyllä alkoholia silloin tällöin, mutta kännissä en tykkää olla enkä varsinkaan jossain räkäsillä clubeilla jotka on nykyään täynnä pelkkiä 18- vuotiaita pentuja oksentamassa tanssilattialle.
Kaverini ovat kyllä ihania, mutta minulla on pieni sääli heitä kohtaan. Miksi he ryyppäävät aamuun asti.. pakenevatko he jotain? Meneekö heillä sittenkin huonommin mitä ajattelen itse? Minun elämäni on hyvää eikä todellakaan ole tarvetta ryypätä itseään känniin jatkuvasti ja paeta johonkin.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kaverisi sinkkuja ja sinä itse varattu? Omassa ystäväpiirissä vähän vastaava tilanne. Olen itse kihloissa, joten ei vaan yksinkertaisesti huvita olla kavereiden mukana iskemässä miehiä ;D
Mutta tää on mulle kyllä ihan fine. Bilettäkööt he niin paljon kuin haluavat ei se mua haittaa.
Sääli onkin oikein oivallinen tapa nostattaa sitä omaa egoaan kuinka on suhteessa muita parempi ihminen.
Itsee taas säälittää kun nuorella ihmisellä on eläkeläismummon rytmi eli nukkumaan ennen ysii vaikka olis lauantai. En viittaa aloittajaan vaan omiin tuttuihini.
En minäkään tuossa iässä käynyt baareissa enkä juuri juonut alkoholiakaan. En silti säälinyt niitä, jotka bilettivät aamuun asti tai ajatellut, että he "pakenevat" jotain. En ajatellut asiasta juuri mitään, minä tein kuten minä halusin - eli pysyin illat kotona - ja he tekivät niin kuin he halusivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsee taas säälittää kun nuorella ihmisellä on eläkeläismummon rytmi eli nukkumaan ennen ysii vaikka olis lauantai. En viittaa aloittajaan vaan omiin tuttuihini.
Mitä säälittävää tossa on?
Vierailija kirjoitti:
Sääli onkin oikein oivallinen tapa nostattaa sitä omaa egoaan kuinka on suhteessa muita parempi ihminen.
Tälle taitaa olla ihan nykytermikin, humblebragin. :D Hämmästellään muiden käytöstä, joka on silkkaa huonosti piilotettua itsekorostusta, jossa oma kehu haisee kuin biojätepussi.
Askerrellaan ap sinulle lasten kanssa mitali ja laitetaan postiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nuorena se alkoholiongelma yleensä alkaa
Kaikki mun tuntemat vastaavaa tekevät ihmiset on turvonnu tosi pahasti parissa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli kaveri joka ryyppäsi aina aamuun asti. Pyöri miehissä paljon ja juopottelu sekä miesjutut olivat ihan pakkomielteisiä hänellä usean vuoden ajan juuri tuossa vähän päälle 20 vee alkaen lähes kolmikymppiseksi. Hän loukkasi myös itsensä pahasti kun ajoi pyörällä kännissä.
Hänellä oli kuitenkin hyvä lapsuudenperhe, joka tuki häntä paljon. Lisäksi hyvä lukupää ja halu valmistua ammattiin, jossa oli töitä. Loppujen lopuksi tapasi kunnollisen miehen ja elää seesteistä elämää töissäkäyvänä perheenäitinä jossain päin Suomea.
Näinkin voi käydä. Olen iloinen hänen puolestaan!
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kaveri joka ryyppäsi aina aamuun asti. Pyöri miehissä paljon ja juopottelu sekä miesjutut olivat ihan pakkomielteisiä hänellä usean vuoden ajan juuri tuossa vähän päälle 20 vee alkaen lähes kolmikymppiseksi. Hän loukkasi myös itsensä pahasti kun ajoi pyörällä kännissä.
Hänellä oli kuitenkin hyvä lapsuudenperhe, joka tuki häntä paljon. Lisäksi hyvä lukupää ja halu valmistua ammattiin, jossa oli töitä. Loppujen lopuksi tapasi kunnollisen miehen ja elää seesteistä elämää töissäkäyvänä perheenäitinä jossain päin Suomea.
Näinkin voi käydä. Olen iloinen hänen puolestaan!
Tää voisi olla kuin minun elämästä. Lapsuus oli huoletonta, ja tukea sekä turvaa sain kotona. Opiskelu- ja työelämässä menee hyvin.
Mutta silti siinä 20 täyttäessä meni lujaa. Joka viikonloppu piti päästä viihteelle, mieskuviot vaihtui jatkuvasti ja on sitä tullut itseään telottua kännissä. Tätä kesti sellaiset pari - kolme vuotta, kunnes päätin ottaa itseäni niskasta kiinni koska mielestäni omassa käytöksessäni ei ollut mitään järkeä.
Tapasin jonkun ajan päästä nykyisen kihlattuni ja siihen loppui. Yhden käden sormella pystyn laskemaan, kuinka usein baareissa käyn vuoden aikana nykyisin tai ylipäätään juon. Nautin ennemmin koti-illoista viikonloppuisin sekä tykkään mennä aikaisin nukkumaan. Se ei ole mummoutumista, mutta kivempi on herätä aamusta hyvillä mielin, sen sijaan että makaisin päivän krapulassa.
Mutta jos joku haluaa notkua baareissa aamuun asti, niin ei se ole minulta pois. Ainut asia mikä siinä harmittaa niin kaverit, jotka tätä vielä harrastavat, ehdottavat heti, että tavattaisiinko jonkun ryyppyillan merkeissä. Niin että kahvittelu tai lenkkipolulla treffaaminen ei ole vaihtoehto? Näitä bilettäjiä en tosiaan nää usein, koska käsitys kuulumisien vaihtamista ovat erilaiset. Eikä kyse ole siitä, ovatko sinkkuja. Varattuja ovat, mutta se kumppani ryyppää siellä myös.
Onneksi kuitenkin on pari ystävää, joilla myös biletysvaihde lopahtanut ja mielellään haluavat tavata muualla kuin baarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He tulevat jatkamaan samaa koko elämänsä. Olet parempi kuin he, älä ole heidän kanssaan. Hanki laadukkaampia kavereita.
Aloitukseen kyllä sama, paitsi että ikää itsellä ja kavereilla jo 40. Kyllä säälittää moinen meininki :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymppisenä tuo on vielä normaalia, kunhan tajuavat lopettaa viimeistään siinä kolmenkympin korvilla. Tykkään nykyisestä joogan, taiteen ja ulkoilun täyttämästä elämästäni, mutta en kyllä yhtään kadu sitä että mulla oli helvetin hauska nuoruus :D Eipähän tarvitse viiskymmpisenä sitten havahtua siihen että rilluvuodet on jäänyt elämättä.
Alue: Aihe vapaa
Todnäk. hakevat bilettämisestä lohtua johonkin. Ehkä heidän elämä ei sitten olekaan niin hyvää ja tasapainoista kuin sinun? Tai siltähän tuo selkeästi vaikuttaa. Yllättävän harva 20v+ enää käy clubeilla. Enemmänkin sitä käydään baareissa, mutta ei clubeilla.