Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ensin aikuiset kahvipöytään ja sitten vasta lapset?
21.03.2019 |
Tiedättekö tämän minun käsittääkseni vanhan tavan toimia, että kun vieraita tulee kylään niin ensin kahvipöytään menee aikuiset ja kun aikuiset on saaneet juotua/syötyä niin on lasten vuoro. Ja tietysti ne _hyvin kasvatetut_ lapset odottaa kauniisti ja hiljaa omaa vuoroaan eikä kysele, että koska me päästään.
No minä en ole tälläistä toimintatapaa oppinut lapsuudessani enkä ole sellaista koskaan omassa kodissani edes harkinnut vaan aina on kaikki päässeet yhtäaikaa pöytään ja jos on enemmän vieraita niin ihan siinä järjestyksessä missä nyt kukakin sitten tulee ottamaan. Yleensä itse hoputan ne lapset ensin, että saan samalla itse auteltua. Kaataa mehua ja leikata kakkua jne.
Viisi vuotta sitten, kun muutin nykyisen mieheni kanssa yhteen niin kävikin yllättäin ilmi, että heillä on aina toimittu tällä vanhalla tyylillä. No koska käytännössä vieraiden kestitseminen kuitenkin on mun vastuulla niin tuota tapaa ei ole käytetty. Sitten toinen tähän liittyvä on se naurettava hokema siitä, että kylässä otetaan vain yksi sorttiaan. En ymmärrä miksi nämä mantraa hokevat silti lykkää pöytään kaikkea ties miten paljon ja tyrkyttää ottamaan lisää, jos kerran kuitenkin katsovat kieroon. Mulla on tapana tehdä kahvipöytään aina runsaasti tarjottavaa ja sen paremmalta tuntuu mitä paremmin näyttää maistuvan eli jos joku silmät onnesta lautasena ottaa kolmatta kertaa lisää niin mitä sitten. Ne tarjottavat on aina selkeesti mitä ei voi ottaa vaikkapa enempää kuin sen yhden. Esimerkiksi otettakoon laskiaispullat. Jos kahvipöydässä on seitsemän ihmistä ja seitsemän pullaa niin jokainen tajuaa ettei silloin oteta kuin yksi.
No mutta asiaan. Meillä kotona tämä siis ei ole ongelma. Törmäsin asiaan kuitenkin nyt lounaalla. Asia tuli puheeksi ja minä kerroin oman kantani niin vieressäni istuva mies sanoi, että ei mikään ihme, kun nykyään nuoret ei kunnioita mitään ja kaikki täytyy aina tehdä kuten tahtoo. Sanoin siihen sitten vain, että tuskinpa se sentään ihan siitä johtuu että on päässyt yhtä aikaa aikuisten kanssa kahvipöytään.
Vituttaa suoraan sanottuna noi naurettavat yleistykset. Mun mielestä meillä on yleisesti ottaen todella hyvätapaisia ja hienoja nuoria tuolla kasvamassa. Joka ikäluokkaan mahtuu niitä, joita ei säännöt kiinnosta ja ihan niitä säännöistä piittaamattomai eläkeläisiäkin tuolla törmäilee kaupan kassajonoissa. Mikähän niillä on menny pieleen, kun luulis siinä kahvipöytään jonottaessa oppineensa ettei ketään jyrätä alleen ruokakaupassa vaan odotetaan omaa vuoroa.
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmmh. No minulle on sinällään se ja sama, kummat tulevat ensin pöytään, lapset vai aikuiset. Mutta se on minusta todella tärkeää, että mukulat eivät tule siihen rovelehtamaan ja kyttäämään ja ronkkimaan, vaan tulevat pöytään vasta sitten kun pyydetään. Minusta se on kuitenkin niitä hyviä käytöstapoja malttaa odottaa sitä että saa luvan.
Ei se saa mennä niin, että tarjomuuksia klähmivät ja käpöstelevät mukulat vain lehahtavat pöytään kun muutakaan ei mahdeta.
Ei tietenkään mennä sorkkimaan. Mutta en vain käsitä miksi kukaan edes tekisi noin. Mun mielestä on paljon mukavampi istua aikuisten kesken rauhassa siinä pöydässä ja aikuiset usein istuukin pitkään. Jopa koko vierailun ajan. Sitten, jos aikuiset juo ensin ja lapset vasta sitten niin aikuisten täytyy mennä siitä muualle. Tykkään paljon enemmän, kun saan itse istua rauhassa ja lapset syö ja juo mitä tykkää ja lähtee siitä omiin puuhiinsa.
Jos on keittiössä pöytä niin sinne voi kattaa lapsille ja olohuoneeseen aikuisille. Näin meillä on toimittu. Lapsille voi myös laittaa heille paremmin maistuvia herkkuja, esim munkkeja, ja aikuisille esim Bailey's juustokakun. Molemmat viihtyvät parhaiten ikäisessään seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Jos on keittiössä pöytä niin sinne voi kattaa lapsille ja olohuoneeseen aikuisille. Näin meillä on toimittu. Lapsille voi myös laittaa heille paremmin maistuvia herkkuja, esim munkkeja, ja aikuisille esim Bailey's juustokakun. Molemmat viihtyvät parhaiten ikäisessään seurassa.
Tässä fiksu ratkaisu. Lapset eivät ole vähempiarvoisia.
Kirjastosta voi lainata ilmaiseksi käytösoppaita, jos lapsuudenkoti on ollut möllejä täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tavat olla pitää, harva lapsi osaa odottaa. hyvää treeniä siihen
Vierailija kirjoitti:
Hmmh. No minulle on sinällään se ja sama, kummat tulevat ensin pöytään, lapset vai aikuiset. Mutta se on minusta todella tärkeää, että mukulat eivät tule siihen rovelehtamaan ja kyttäämään ja ronkkimaan, vaan tulevat pöytään vasta sitten kun pyydetään. Minusta se on kuitenkin niitä hyviä käytöstapoja malttaa odottaa sitä että saa luvan.
Ei se saa mennä niin, että tarjomuuksia klähmivät ja käpöstelevät mukulat vain lehahtavat pöytään kun muutakaan ei mahdeta.
No ihan sama koskee myös aikuisia. Onhan niitä närppiviä syöppöjä heissäkin.
Siksi kannattaakin pitää naksu-tai namikulho näköetäisyydellä, se takaa paitsi rauhan myös rennon tunnelman.
Muuten elettäisiin edelleen jäykistely-kursailukulttuurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tavat olla pitää, harva lapsi osaa odottaa. hyvää treeniä siihen
Niihin pitää ohjata, mutta on turhaa vaatia lapsilta pitkää pinnaa ja mussuttaa itse vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Jos on keittiössä pöytä niin sinne voi kattaa lapsille ja olohuoneeseen aikuisille. Näin meillä on toimittu. Lapsille voi myös laittaa heille paremmin maistuvia herkkuja, esim munkkeja, ja aikuisille esim Bailey's juustokakun. Molemmat viihtyvät parhaiten ikäisessään seurassa.
No enpä tiedä. Mun sukulaistäti toimi noin ja jopa vielä 15-vuotiaana jouduin sinne pikkulasten pöytään keittiöön, jossa oli vain jotain halpoja vohvelikeksejä ja pullasiivuja, kun aikuisille oli piiraita ja kakkuja. Ei muodostunut mitkään hyvät välit tuohon tätiin. Ehkä pikkulapsille tuo keittiöön eristäminen kävisi, kunhan sitten he saisivat myös käydä ottamassa sieltä varsinaisesta juhlapöydästä myös niitä parempia herkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tiedän tuon vanhan tavan. Minun isovanhemmillani oli usein sukujuhlia tai muita kahvikekkereitä, ja meille lapsille opetettiin, että lapset ottavat viimeiseksi kahvipöydästä. Eli mentiin ikäjärjestyksessä, vanhin vieras ensin. Se olikin huvittavaa, kun jotkut vanhat tädit sanailivat kuka on vanhin ja kursailivat kuka saa aloittaa :D Mutta meille lapsille oli itsestään selvää, että päästään pöytään viimeisenä (usein ns noutokahvipöytä). Ei mulle mitään traumoja siitä ole tullut.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tiedän tuon vanhan tavan. Minun isovanhemmillani oli usein sukujuhlia tai muita kahvikekkereitä, ja meille lapsille opetettiin, että lapset ottavat viimeiseksi kahvipöydästä. Eli mentiin ikäjärjestyksessä, vanhin vieras ensin. Se olikin huvittavaa, kun jotkut vanhat tädit sanailivat kuka on vanhin ja kursailivat kuka saa aloittaa :D Mutta meille lapsille oli itsestään selvää, että päästään pöytään viimeisenä (usein ns noutokahvipöytä). Ei mulle mitään traumoja siitä ole tullut.
No noutopöydässähän tuo toimiikin, odottelu ei ole kenelläkään pitkä. Sitä vastoin jos lasten pitää odottaa koko aikuisten kahvittelun ajan omaa vuoroaan, niin tilanne onkin jo ihan toisenlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille täytyy opettaa ettei saa ahnehtia. Muuten ne 7 pullaa 7 vieraalle ei riitä jos lapset ottaa heti pari pullaa.
Ja syödä pitää pöydän ääressä, ei mennä sen kakunpalan kanssa ympäri asuntoa suttaamassa.
Mä katan lapsille samaan aikaan, ei ole ollut ongelma. Aika usein myös jäädään ihan siihen kahvipöytään juttelemaan aikuisten kesken, joten eipä tarvi siirtyä muualle lasten kestityksen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häijyltä näyttää nykyisten nuorten aikuisten kylmyys ja välinpitämättömys iäkkäitä ihmisiä kohtaan. En sano etteikö lapsille pidä antaa bussissa paikkaa jos kyseessä on tervejalkainen aikuinen, minusta myös katetussa pöydässä lapsia pitää tietysti auttaa, jos lapset ovat siinä iässä että apua tarvitsevat. (Odottamisen oppiminen ei olisi lapsillekaan kyllä pahaksi.)
Mutta iäkkäitä sukulaisia (jos näitä edes kutsutaan paikalle) ei huomioida. Ei tarjouduta auttamaan jos tasapaino on huono, näkö on huono tai jalat on huonot, käsien koordinaatio voi olla heikko. Ei katsota että heikoimmalle riittää tarjottavaa (eikä riitäkään jos teinit on vetäneet jo vadit tyhjäksi). Nuoret aikuiset ovat tälle ihmisryhmälle todella tylyjä. Sekö sitä nykyaikaa sitten on.
Minusta vanha tapa on kaunis ja sisältää iäkkäiden arvostuksen ja kunnioituksen opit. Itse pidän toisin toimivia lähinnä huonosti kasvatettuina. Tätä en tietysti heille naamaa päin sano, mutta mieltähän saa olla. Jopa minä saan olla tätä mieltä, vaikka olenkin "jo" neljävitonen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tiedän tuon vanhan tavan. Minun isovanhemmillani oli usein sukujuhlia tai muita kahvikekkereitä, ja meille lapsille opetettiin, että lapset ottavat viimeiseksi kahvipöydästä. Eli mentiin ikäjärjestyksessä, vanhin vieras ensin. Se olikin huvittavaa, kun jotkut vanhat tädit sanailivat kuka on vanhin ja kursailivat kuka saa aloittaa :D Mutta meille lapsille oli itsestään selvää, että päästään pöytään viimeisenä (usein ns noutokahvipöytä). Ei mulle mitään traumoja siitä ole tullut.
Joo toi on eri asia kuin se, että pitää odottaa koko aikuisten kahvihetki. Ihan typerää.
Ja huvittavaa tosiaan tuo ikäjärjestys-asia, kun sitten kukaan ei kuitenkaan nouse ja kahvit jäähtyy, kun osa menis jo mutta ei voi kun ne vanhimmat vaan pölisee ja naureskelee sille kuka onkaan vanhin.
Kyllä se valitettavasti monesti menee niin, että se alle 5-vuotias siellä ropelehtii, tiputtaa mehua leuasta pöydälle ja väliin kaivaa nenää. Sehän on normaalia toimintaa lapselle, eikä sitä oikein voi kieltää olemasta lapsi. Minua itseäni se kyllä ällöttää, ei mahda mitään. Omia lapsia ei ole vielä, eli ehkä tähänkin joskus taantuu. Mutta mikä pakko se on ne lapset istuttaa ropelehtimaan aikuisten keskelle, missä on riski että muilta menee enemmän tai vähemmän ruokahalu, kun taas toinen vaihtoehto on istuttaa lapset keskenään eikä siinä pöydässä toisten ruuan ropelehtiminen kiinnosta ketään?
Kaikki samaanaikaan, aluksi voi auttaa lapsia ja kun lapset nyt yleensä ovat aika nopeasti valmiit niin aikuiset voi vielä jäädä kahvittelemaan.
En tuollaisesta aikuiset ensin jutusta ollut kuullutkaan. Kuulostaa vähän takaperoiselta, että aikuiset joutuisivat siirtymään pöydästä, että lapset pääsisivät pöytään. Lisäksi, mistä ne lapset oppisivat pöytätapoja josseivät olisi pöydässä samaanaikaan aikuisten kanssa.
Minä en muista lapsuudesta mitään kummoisempaa erittelyä. Vanhoja kunnioitettiin, lapsille puhuttiin nätisti. Kahvipöydässä sai ottaa mitä halusi kun oli luvan saanut, mutta vain sen verran kuin mitä jaksoi syödä.
Kädet ja suu piti pestä syömisen jälkeen, ja sitten sai mennä leikkimään. Aikuiset viihtyi pöydässä pitkään.
Nykyäänkään ei ole ollut lasten pöytä - jakoa missään missä ollaan oltu kylässä (paitsi kerran vappuna lapset itse keksivät että syövät ulkona terassilla kun me muut olimme sisällä) ja yhtä aikaa ollaan menty pöytään.
Äitipuoleni ja miehen mummo harrastaa tätä kursailua, ja minusta se on epäkohteliasta. Ei tulla pöytään vaikka pyydetään, ei oikeastaan kiitetä vaan höpötetään jotain ei olisi tarvinnut - soopaa. Miehen mummo jopa tyrkyttää tuliaisia ovella meille takaisin, kun ollaan lähdössä.
Minusta tuo on aika sairas ajattelutapa, ihan kuin lapset olisivat vähempiarvoisia. Ihmisiä hekin ovat, kuten aikuiset, minusta ihan yhtä arvokkaita, kenties jopa arvokkaampia.
Alue: Aihe vapaa
Hmmh. No minulle on sinällään se ja sama, kummat tulevat ensin pöytään, lapset vai aikuiset. Mutta se on minusta todella tärkeää, että mukulat eivät tule siihen rovelehtamaan ja kyttäämään ja ronkkimaan, vaan tulevat pöytään vasta sitten kun pyydetään. Minusta se on kuitenkin niitä hyviä käytöstapoja malttaa odottaa sitä että saa luvan.
Ei se saa mennä niin, että tarjomuuksia klähmivät ja käpöstelevät mukulat vain lehahtavat pöytään kun muutakaan ei mahdeta.