Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ensin aikuiset kahvipöytään ja sitten vasta lapset?
21.03.2019 |
Tiedättekö tämän minun käsittääkseni vanhan tavan toimia, että kun vieraita tulee kylään niin ensin kahvipöytään menee aikuiset ja kun aikuiset on saaneet juotua/syötyä niin on lasten vuoro. Ja tietysti ne _hyvin kasvatetut_ lapset odottaa kauniisti ja hiljaa omaa vuoroaan eikä kysele, että koska me päästään.
No minä en ole tälläistä toimintatapaa oppinut lapsuudessani enkä ole sellaista koskaan omassa kodissani edes harkinnut vaan aina on kaikki päässeet yhtäaikaa pöytään ja jos on enemmän vieraita niin ihan siinä järjestyksessä missä nyt kukakin sitten tulee ottamaan. Yleensä itse hoputan ne lapset ensin, että saan samalla itse auteltua. Kaataa mehua ja leikata kakkua jne.
Viisi vuotta sitten, kun muutin nykyisen mieheni kanssa yhteen niin kävikin yllättäin ilmi, että heillä on aina toimittu tällä vanhalla tyylillä. No koska käytännössä vieraiden kestitseminen kuitenkin on mun vastuulla niin tuota tapaa ei ole käytetty. Sitten toinen tähän liittyvä on se naurettava hokema siitä, että kylässä otetaan vain yksi sorttiaan. En ymmärrä miksi nämä mantraa hokevat silti lykkää pöytään kaikkea ties miten paljon ja tyrkyttää ottamaan lisää, jos kerran kuitenkin katsovat kieroon. Mulla on tapana tehdä kahvipöytään aina runsaasti tarjottavaa ja sen paremmalta tuntuu mitä paremmin näyttää maistuvan eli jos joku silmät onnesta lautasena ottaa kolmatta kertaa lisää niin mitä sitten. Ne tarjottavat on aina selkeesti mitä ei voi ottaa vaikkapa enempää kuin sen yhden. Esimerkiksi otettakoon laskiaispullat. Jos kahvipöydässä on seitsemän ihmistä ja seitsemän pullaa niin jokainen tajuaa ettei silloin oteta kuin yksi.
No mutta asiaan. Meillä kotona tämä siis ei ole ongelma. Törmäsin asiaan kuitenkin nyt lounaalla. Asia tuli puheeksi ja minä kerroin oman kantani niin vieressäni istuva mies sanoi, että ei mikään ihme, kun nykyään nuoret ei kunnioita mitään ja kaikki täytyy aina tehdä kuten tahtoo. Sanoin siihen sitten vain, että tuskinpa se sentään ihan siitä johtuu että on päässyt yhtä aikaa aikuisten kanssa kahvipöytään.
Vituttaa suoraan sanottuna noi naurettavat yleistykset. Mun mielestä meillä on yleisesti ottaen todella hyvätapaisia ja hienoja nuoria tuolla kasvamassa. Joka ikäluokkaan mahtuu niitä, joita ei säännöt kiinnosta ja ihan niitä säännöistä piittaamattomai eläkeläisiäkin tuolla törmäilee kaupan kassajonoissa. Mikähän niillä on menny pieleen, kun luulis siinä kahvipöytään jonottaessa oppineensa ettei ketään jyrätä alleen ruokakaupassa vaan odotetaan omaa vuoroa.
Kommentit (36)
En ole kuullutkaan tällaisesta "toimintatavasta" :D
70-luvulla kahvipöydässä istuttiin hiljaa ja jopa meillä lapsilla oli kahvikupissa vähän kahvia ja maitoa. Tylsää oli ja odotettiin koska saa nousta ja mennä leikkimään.
Toinen "toimintatapa", jonka oikeasti olen nähnyt on, että lapsille on laitettu oma pöytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille sama pöytä. Vanhemmat pariskunnat ja sinkut ensin, mutta vanhusten jälkeen sekalainen järjestys. Perheet menee yleensä yhdessä tai isoissa juhlissa vähän pöytäkunnittain, että pöytä syö yhtä aikaa.
Minusta on kiva, jos ihmiset tykkää ja santsaa. Haluan huomioida kaikki. Myös ne "ruokavammaset" , joita täällä paljon parjatasn ja sanotaan olevan oma vika ja tuokaa omat eväät.
Lapset oppii parhaiten, kun ovat mukava. Sosiaalinen kontrolli pelaa tuossa sekä vanhempien, että muiden taholta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on keittiössä pöytä niin sinne voi kattaa lapsille ja olohuoneeseen aikuisille. Näin meillä on toimittu. Lapsille voi myös laittaa heille paremmin maistuvia herkkuja, esim munkkeja, ja aikuisille esim Bailey's juustokakun. Molemmat viihtyvät parhaiten ikäisessään seurassa.
Tässä fiksu ratkaisu. Lapset eivät ole vähempiarvoisia.
Toisaalta tässä systeemissä minä äiti olen lapsen kanssa keittiössä, koska 3v ei osaa vielä olla niin fiksu, että kykenisi samanikäisten kanssa toimimaan järkevästi. Aikuisen kanssa peruskäytöstavat pysyvät paremmin mielessä kuin lasten kesken.
Joten siellä minä kökötän keittiössä, muut aikuiset ovat olohuoneessa. En todellakaan lähde siitä, että kutsuja on velvollinen valvomaan lastani! Toisaalta vierailu jää aika lyhyeksi, koska lastenkutsut eivät ole minun ideaalijuhlani.
Vierailija kirjoitti:
Häijyltä näyttää nykyisten nuorten aikuisten kylmyys ja välinpitämättömys iäkkäitä ihmisiä kohtaan. En sano etteikö lapsille pidä antaa bussissa paikkaa jos kyseessä on tervejalkainen aikuinen, minusta myös katetussa pöydässä lapsia pitää tietysti auttaa, jos lapset ovat siinä iässä että apua tarvitsevat. (Odottamisen oppiminen ei olisi lapsillekaan kyllä pahaksi.)
Mutta iäkkäitä sukulaisia (jos näitä edes kutsutaan paikalle) ei huomioida. Ei tarjouduta auttamaan jos tasapaino on huono, näkö on huono tai jalat on huonot, käsien koordinaatio voi olla heikko. Ei katsota että heikoimmalle riittää tarjottavaa (eikä riitäkään jos teinit on vetäneet jo vadit tyhjäksi). Nuoret aikuiset ovat tälle ihmisryhmälle todella tylyjä. Sekö sitä nykyaikaa sitten on.
Minusta vanha tapa on kaunis ja sisältää iäkkäiden arvostuksen ja kunnioituksen opit. Itse pidän toisin toimivia lähinnä huonosti kasvatettuina. Tätä en tietysti heille naamaa päin sano, mutta mieltähän saa olla. Jopa minä saan olla tätä mieltä, vaikka olenkin "jo" neljävitonen.
Kuulostat silti vanhemmalta kuin minä 46-vuotias (joka ei halveksi vanhuksia vaan ottaa heidät ihmisinä, muttei tee siitä myöskään numeroa).
Syynä tuohon "aikuiset ensin" -tapaan on se, että aikuiset eivät halua syödä ruokia jotka lapset ovat räkineet ja lähmineet kuolakäsillään. Siksi aikuiset syövät ensin, ja ne mitä jää jäljelle, ovat lapsille. Kukaan aikuinen ei halua ottaa enää mitään tarjottavaa sen jälkeen, kun niitä on lähmitty likaisella kuolakädellä, niiden päälle on yskitty ja aivasteltu, ja sieltä täältä maistettu pala ja laitettu takaisin tarjoiluastiaan.
Saisi tuo tapa olla nykyisinkin joka paikassa käytössä. Aika moni aikuinen lopettaa syömisen, kun pöytään tulee joku lapsi joka ei ole pessyt käsiään sen jälkeen kun on kaivanut pe.rsettään, nenäänsä, suutaan, ja alkaa puristella ja sekoitella käsin kaikkea tarjolla olevaa. Ja se estoton räkäyskiminen ja aivastelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loukkaavaa, eikö aina lapset ensin. Kunnioitusta ei opita nöyryyttämällä.
Parempi että kaikki jos mahtuvat samaan pöytään.
Olin jo reilusti yli 25v, kun ensimmäisen kerran törmäsin siihen, että joku oli kutsunut juhliin/kylään enemmän väkeä, kuin kerralla mahtui pöydän ääreen istumaan EIKÄ tajunnut, että buffet-tyyppinen tarjoilu olisi ollut järkevämpi. Omassa lapsuudessa oli aina erikseen pöytä tarjottaville, kutakuinkin ikäjärjestyksessä otettiin ja sen jälkeen aikuiset istuivat aikuisten pöydässä, lapset ohjattiin joko keittiöön (jos lapsia oli paljon, siellä mahtui saman pöydän ääreen 12 lasta) tai oman pikkupöytänsä ääreen. Vanhemmat otti lapsilleen tarjottavat, kukaan ei räkäisillä käsillään klähminyt syötäviä.
Kukaan ei joutunut odottamaan, kaikille oli istumapaikka, vanhemmat ja lapset saattoivat olla samassa tilassa tai erikseen ja kaikki viihtyivät. Ei tarvinnut odotella muuta kuin "ensimmäistä kierrosta", sen jälkeen lapsi saattoi hakea lisää ja vanhempansa pitivät huolta, että keksejä ei rohmuttu tai kakkua aloitettu ennen kuin oli sopivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajat ja tavat muuttuvat - ja hyvä niin. Olen itse sen ikäinen, että muistan lapsuudesta sen kursailun ja vanhat ensin, lapset viimeisenä -touhun. Mutta en voi kuin ihmetellä sellaista, että kun laitetaan pöytää kuntoon, niin siinä on heti pari kiljuvaa mukulaa ronkkimassa tarjoiluja, eivätkä vanhemmat sano mitään. Korkeintaan vetävät herneet sieraimeen, jos emäntä kieltää lapsia. Tuollainen on tietysti pelkästään huonotapaista, eikä lapsi voi tietää, elleivät vanhemmat opeta. Siksi on minusta tärkeää, että lapset ovat yhtä aikaa pöydässä, ja vanhemmat opastavat siinä samalla pöytätavoille, kuten että pyydetään, jos halutaan jotain, ei rohmuta, ei lähdetä syömiset käsissä pöydästä, käytetään lautasliinaa, ei puhuta ruoka suussa, eikä kälätetä toisten puheen päälle. Pätee tietysti aikuisiinkin 😅 Ja kiitetään, kun noustaan pöydästä. Ei ole ylivoimaista lapselle, jos vanhemmilla on vähänkään viitseliäisyyttä. Jos joku aikuisvieraista voi pahoin lasten takia, niin toivottavasti muistavat olleensa itsekin lapsia.
"Vanhemmat otti lapsilleen tarjottavat, kukaan ei räkäisillä käsillään klähminyt syötäviä."
En ymmärrä miksi ruo tapa ei ole enää nykyisin käytössä. Miksi nykyisin annetaan lasten lähmiä tarjottavia, ei kielletä ronklaamasta, vaan päinvastoin kehutaan kun "lapsi ottaa itse"! Siis ensin kuolaa kättään, sitten työntää kätensä johonkin astiaan, pyörittelee kättään siellä, puristelee tarjottavia, ottaa jotain, nakertaa sitä vähän kuola valuen, sitten laittaa sen takaisin tarjoiluastiaan ja alkaa ronklata seuraavaa astiaa.
Sisaruksilla ja kavereilla on paljon lapsia, ja ihmettelen tuota joka kerta. Ehkä kouluikäisille on jo opetettu että tuo on sopimatonta, mutta viisivuotiaiden annetaan vielä kuolata ja lääppiä kaikkea estoitta.
Siksi minä haluan olla ensimmäisenä tarjottavien luona, ja kun joku lapsi tulee pöytään, minä en enää mitään ota. Onneksi omissa tuttavissa ei ole niitä jotka harrastavat kursailua. Moni inhoaa sitä, ja pyytää kahvipöytää max. kahdesti. Jos ei pe.rseet liiku, niin sitten ollaan ilman. Ne jotka viitsivät pe.rseensä liikuttaa, saavat kahvia ja syötävää.
Kursailu on oikeasti epäkohteliasta, kun ei tulla pöytään kun pyydetään. Siellä sitten kahvit jäähtyy ja kakut kuivuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku aikuisvieraista voi pahoin lasten takia, niin toivottavasti muistavat olleensa itsekin lapsia.
Minun ei lapsena annettu räkiä ja yskiä kahvipöydässä, eikä räplätä kaikkea tarjolla olevaa. Ehkä siinä on syy, miksi minua oksettaa katsoa vierestä kun nykyisin lapsen annetaan yskiä kakun päälle, ja sitten vielä nauretaan että "Hehe, Jaakko aivasti kunnolla kakun päälle, nam!"
Ehkä "paras" mitä olen vierestä seurannut, oli kun 4 v lapsi oksensi kaaressa kahvipöydän ääressä. Lapsella oli kuumetta 39 astetta, mutta silti se oli tuotu mukana. Jäätelö oli tarjolla siinä muovisessa myyntipakkauksessaan, ja lapsen äiti kaapi lusikalla oksennukset pois ja sanoi sitten "Nyt siinä ei pitäisi enää olla oksennusta, nyt sitä voi ottaa".
Voitte arvata että en ottanut! Eikä ottanut moni muukaan...
Eikä lattialta ja pöydältäkään oksennuksia siivottu sen kummemmin, kuin talouspaperilla pyyhkimällä. Ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se valitettavasti monesti menee niin, että se alle 5-vuotias siellä ropelehtii, tiputtaa mehua leuasta pöydälle ja väliin kaivaa nenää. Sehän on normaalia toimintaa lapselle, eikä sitä oikein voi kieltää olemasta lapsi. Minua itseäni se kyllä ällöttää, ei mahda mitään. Omia lapsia ei ole vielä, eli ehkä tähänkin joskus taantuu. Mutta mikä pakko se on ne lapset istuttaa ropelehtimaan aikuisten keskelle, missä on riski että muilta menee enemmän tai vähemmän ruokahalu, kun taas toinen vaihtoehto on istuttaa lapset keskenään eikä siinä pöydässä toisten ruuan ropelehtiminen kiinnosta ketään?
En muista tuollaista edes lastenjuhlissa. Ehkä meillä on niin erilaiset ystävät.
Voi olla. Muista tarinoista päätellen olen kuitenkin enemmistössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos joku aikuisvieraista voi pahoin lasten takia, niin toivottavasti muistavat olleensa itsekin lapsia.
Minun ei lapsena annettu räkiä ja yskiä kahvipöydässä, eikä räplätä kaikkea tarjolla olevaa. Ehkä siinä on syy, miksi minua oksettaa katsoa vierestä kun nykyisin lapsen annetaan yskiä kakun päälle, ja sitten vielä nauretaan että "Hehe, Jaakko aivasti kunnolla kakun päälle, nam!"
Ehkä "paras" mitä olen vierestä seurannut, oli kun 4 v lapsi oksensi kaaressa kahvipöydän ääressä. Lapsella oli kuumetta 39 astetta, mutta silti se oli tuotu mukana. Jäätelö oli tarjolla siinä muovisessa myyntipakkauksessaan, ja lapsen äiti kaapi lusikalla oksennukset pois ja sanoi sitten "Nyt siinä ei pitäisi enää olla oksennusta, nyt sitä voi ottaa".
Voitte arvata että en ottanut! Eikä ottanut moni muukaan...
Eikä lattialta ja pöydältäkään oksennuksia siivottu sen kummemmin, kuin talouspaperilla pyyhkimällä. Ihanaa.
Hyi :(
Vierailija kirjoitti:
Kirjastosta voi lainata ilmaiseksi käytösoppaita, jos lapsuudenkoti on ollut möllejä täynnä.
Minusta tuli mölli, kun lapsena kyläillessä piti aina vain olla hiljaa ja kiltisti ja ottaa kaikkea viimeisenä. Nykyään lapset oppivat, miten käyttäydytään, kun heitäkin kohdellaan kuten ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset ja aikuiset on tasavertaisia ja kaikki saavat saapua kahvipöytään samaan aikaan, syödä kahvipöydän ääressä tai valita paikkansa muualta ja syödä samaan aikaan.
Muu ei tulisi mieleenkään. Ja meidän lapsilla on aina ollut hyvät käytöstavat ja saatu siitä kiitosta. Varmaan siksi että ovat saaneet elää seurassa, eikä ole kohdeltu jonain villieläimenä, jota ei voi kahvipöytään päästää muiden kanssa samaan aikaan.
Minun isoisäni oli tiukka ja ankara opettaja, ja kuri oli kova oli kyseessä sitten juhlat tai normaalit iltapäiväkahvit. Käyttäytymissääntöjä todellakin noudatettiin, ei olisi tullut mieleenkään esim. ottaa tarjottavia ennen kuin pöytään pyydettiin. Ja aina mentiin kaikki yhdessä kahvipöytään, siinä pappa sitten vahti silmä kovana, että osaavathan lapset käyttäytyä ruokapöydässä. Siis ihan todella kyttäsi, heti tuli moitteet, kun teki pienenkin virheen.
En väitä että oman pappani tapa oli paras mahdollinen opettaa käytöstapoja, sillä se perustui pitkälti häpeän pelkoon, mutta pointtini on etten kyllä oikein ymmärrä, miten tuollainen tapa (aikuiset ensin, sitten lapset) opettaa yhtään mitään lapsille tai on jonkinlainen mitta kurinpidosta.
Alue: Aihe vapaa
En muista tuollaista edes lastenjuhlissa. Ehkä meillä on niin erilaiset ystävät.