Lue keskustelun säännöt.
Oletko absintin ystävä? Kuinka sitä juodaan oikeaoppisesti?
19.03.2019 |
Sain tuossa lahjaksi ranskalaisen Absinthe Bourgeoisin (55°), ilmeisesti ihan kunnollisen absintin. Netistä katselin neuvoja sen nauttimisen rituaaleihin ja sokerin polttamisiin, mutta leikkimiseksi näyttäisi menevän...
Voiko sitä ylipäätään juoda raakana ja jos sitä laimentaa, mihin se kannattaisi sekoittaa?
Kommentit (15)
Nousee iltapala suuhun pelkästä ajatuksesta. Kokemusta on siitä ei-sivistyneestä nautiskelemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa laimentaa tilkalla jäävettä, kuten muitakin anisviinoja. Laimennussuhde maun mukaan. Saa sitä toki raakanakin juoda jos tykkää.
Oikeaa absinttia ei ole saanut enää vuosikymmeniin. Nykyiset on vain synteettisesti maustettuja viinoja joita fear & loathingia ja hemingwaytä fanittavat gringejonnet naukkailevat ja kuvittelevat näkevänsä sen seurauksena kuumarsuja ja halluisia jumipolkuja.
Siitä on aikaa. Tuo suht kevyttä absinttia, että ehkä toimis noinkin.
Silloin joskus tuli juotua 70-80 absinttia ja sitä ei ainakaan kannata pullon suusta maistella.
Nuorena tuli tehtyä tyhmyyksiä rahapulassa ja kun dokaamaan oli pakko päästä, niin napattiin kaverin isoisän kokoelmista absintteja toisinaan. Sisuskalut kärventy. Ekan reissun jälkeen opittiin jääveden ilot, mutta silti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeaa absinttia ei ole saanut enää vuosikymmeniin. Nykyiset on vain synteettisesti maustettuja viinoja joita fear & loathingia ja hemingwaytä fanittavat gringejonnet naukkailevat ja kuvittelevat näkevänsä sen seurauksena kuumarsuja ja halluisia jumipolkuja.
Maailma on pullollaan oikeita absintteja. Eihän Suomessa ole enää vuosiin saanut vahvempia myydä.
En ole koskaan maistanut, illanistujaisissa oli 13 vuotta sitten tarjolla, mies maistoi ja minä en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohda se sokerin polttaminen, sillä ei ole 1800-luvun absinttikulttuurin kanssa mitään tekemistä. Keksittiin jossain itäblokin maassa 1970 tai 1980-luvulla. Ei ole oikeita perinteitä sillä asialla.
Olennaisesti absintti on vain hiukan kitkeränmakuinen anisviina, eli kuten yllä kerrottiin, laimenna jääkylmällä vedellä mieleiseksesi. Voit myös valuttaa veden absinttilasiin haarukkaan asetetun sokeripalan läpi (mutta älä nyt hel-vetti ala tulen kanssa sohlaamaan siinä) jos haluat tehdä sellaisen ”rituaalin”.
Yhtä hyvin voit jättää sokerin pois, tai muuten vain sekoittaa sitä absinttiisi.
Ja Wanhan Ajan absintti EI todellakaan sisältänyt mitään hallusinogeeneja, eli ihan kuranttia absinttia saa edelleen. Se on siis baskaa että ”ei ole saanut vuosikymmeniin”.
Ne jutut absintin huumaavasta vaikutuksesta perustuvat siihen että absintti on usein ihan v.i.tun väkevää, ja rämpii nääntyneen pariisilaisen humpuukitaiteilijan päähän ihan eri tavalla kuin punkku tai bisse.
Ysi lisää että sitä pitää laimentaa ihan reilusti, jotta saa suunmukaiseksi. Sanotaan että sellainen 15-20% nautittavaksi tarkoitetussa lasillisessa on omasta mielestäni hyvä.
Raakana juotuna absintin maku menee kokonaan hukkaan. Samoin käy muistille hyvin helposti. En suosittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vannoutuneena absintin ystävänä voin vahvistaa, että jo mainittu jäävedellä laimentaminen on paras tapa. Vettä kannattaa pistää niin paljon että maistuu omaan suuhun hyvältä mutta ei vetiseltä. Bourgeoisia olen yhden pullon testannut ja muistaakseni parani hieman 2 -3 sokeripalalla maustettuna. Mikäli ei satu omistamaan varsinaista absinttilusikkaa, voi käyttää vaikka jo mainittua haarukkaa, taikka teesihtiä.
Mihinkään tulitikkuleikkeihin ei kannata ryhtyä jo ihan paloturvallisuusseikkojen takia.
Jos vihreä keiju pääsi iskemään, niin voin suositella mm. ruotsalaista Grön Opalia ja ranskalaisia Jade-tislaamon tuotteita.
Vierailija kirjoitti:
Vannoutuneena absintin ystävänä voin vahvistaa, että jo mainittu jäävedellä laimentaminen on paras tapa. Vettä kannattaa pistää niin paljon että maistuu omaan suuhun hyvältä mutta ei vetiseltä. Bourgeoisia olen yhden pullon testannut ja muistaakseni parani hieman 2 -3 sokeripalalla maustettuna. Mikäli ei satu omistamaan varsinaista absinttilusikkaa, voi käyttää vaikka jo mainittua haarukkaa, taikka teesihtiä.
Mihinkään tulitikkuleikkeihin ei kannata ryhtyä jo ihan paloturvallisuusseikkojen takia.
Jos vihreä keiju pääsi iskemään, niin voin suositella mm. ruotsalaista Grön Opalia ja ranskalaisia Jade-tislaamon tuotteita.
Olisiko niin että se sokeripalan läpi veden valuttaminen tehtiin aikoinaan sen takia, että sokeri nyt yksinkertaisesti oli halvinta isona könttinä, josta sitten hakattiin paloja? Ja absinttilusikka kehittyi tähän tarpeeseen (itsekin sellaiset omistan).
Jos hienoa sokeria olisi ollut helposti/ halvalla saatavana, olisi itse kukin asiakas yksinkertaisesti hämmentänyt hiukan sitä lasiinsa? Sellaisia ajatuksia 1800-luvun absinttikulttuurista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Shottilasiin ja huikalla huiviin - olutta perään...!
Vierailija kirjoitti:
Shottilasiin ja huikalla huiviin - olutta perään...!
Kerrothan sitten aamulla että maistuiko hyvältä?
Hemingway kuulemma laimensi absinttinsa konjakilla, mutta näkisin että kyseessä oli ihme dilettantin erikoisuuden tavoittelu yhdessä jäätävään alkoholismiin.
Voisin kuvitella että tuollainen cocktail maistuisi pas.kalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No näin tietysti:
Tää on paras!
Raakana maistuu partavedeltä. >P