Järkytyin nuoren äidin puheista lapsistaan
Tämä nuori äiti tuumii lapsistaan tyyliin: No joo on ne nyt jo kivempia kun niitten kanssa pystyy jo jotain tekemäänkin...
Siis mitä ihmettä? Eikö se vauva ole ollut vuorovaikutusssuhteissa sitten ennen tuotakin ja se äiditä nautittavaa.
On vaikea sanoa tässä miten kylmällä äänellä tuo äiti noita lauseitaan heitti mutta se oli hyytävää kuultavaa!
Onko tuo masennusta vai tavallistakin äideille? Ei ole mikään ylikuormittunut äiti sitten, säännällinen työ ja turvaa on.
Kommentit (14)
Kyllähän vähän isommat lapset on kivempia, kun pystyy jo juttelemaan kunnolla ja puuhaamaan enemmän kuin vauvan kanssa.
Itse en pienistä vauvoista niin välitä, mutta n. 3-vuotiaat ovat kyllä ihania.
Vauvan hoito on koko lailla yhtä ja samaa ja aika puuduttavaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vauvan hoito on koko lailla yhtä ja samaa ja aika puuduttavaakin.
Äitihän nimenomaan kasvattaa toista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
älä työnnä kärsää muiden asoihin
No kukas sen lapsen puolia sitten ajaa ellei äitinsä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan hoito on koko lailla yhtä ja samaa ja aika puuduttavaakin.
Äitihän nimenomaan kasvattaa toista ihmistä.
Juujuu. Tässä on sulle sädekehä.
Silti se on sitä yhtä ja samaa kakkapissaruokauni-kehää ne alkuajat.
Ei munkaan lapsi mitenkään erityisen mielekästä tai mielenkiintoista seuraa ollut ennen kuin oppi ryömimään/konttaamaan. Ei silti tarkoita ettenkö olisi sille puhunut ja pitänyt touhuillessa sitä mukanani.
Ootko mun lapseton siskoni?
Erehdyin sanomaan hänelle että lähdin kotoa karkuun apinalaumaani ja hän pillaatui täysin.
Täysikäisistä lapsista vasta onkin iloa. Miksi sitä ei saa sanoa ääneen?
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän vähän isommat lapset on kivempia, kun pystyy jo juttelemaan kunnolla ja puuhaamaan enemmän kuin vauvan kanssa.
Itse en pienistä vauvoista niin välitä, mutta n. 3-vuotiaat ovat kyllä ihania.
Tämä just huolestuttaakin koska sen vauvan koko tunne-elämä perustuu onnistuneeseen vuorovaikutussuhteeseen ja turvallisuuteen jne vauvana. Jos vasta 3v on sinusta kiva niin teitkö ne lapset niinkuin itsellesi?
Voi ei, joku äiti sanoi jotain! Pieleenhän se meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän vähän isommat lapset on kivempia, kun pystyy jo juttelemaan kunnolla ja puuhaamaan enemmän kuin vauvan kanssa.
Itse en pienistä vauvoista niin välitä, mutta n. 3-vuotiaat ovat kyllä ihania.
Tämä just huolestuttaakin koska sen vauvan koko tunne-elämä perustuu onnistuneeseen vuorovaikutussuhteeseen ja turvallisuuteen jne vauvana. Jos vasta 3v on sinusta kiva niin teitkö ne lapset niinkuin itsellesi?
Oletkohan sinä ihan vaan tyhmä?
Minustakin elämä on puhuvien ja kävelevien lasten kanssa paljon kivempaa. Ei se silti tarkoita sitä ettenkö ollut vuorovaikutuksessa heidän kanssaan jo vauva-aikana.
Mitä ihmeellistä tossa on?!