Lue keskustelun säännöt.
Mistä löydän naisen miehelleni?
19.03.2019 |
Olen pettänyt miestäni n puolitoista vuotta sitten. Asiat on moneen otteeseen puhuttu, käyty läpi, keskusteltu, pyydetty anteeksi. Omalla kohdallani se oli elämäni suurin virhe, jota tulen aina katumaan.
Mies on kuitenkin halunnut jatkaa, silti palataan siihen kerta toisensa jälkeen. Hän kärsii ja mua sattuu kun olen saanut rakkaan niin rikki. Ei kuitenkaan pysty lopullisesti jättämään, enkä minäkään koska munhan tässä kuuluu kärsiä ja kaikki mitä hän mun päälle heittää on oikeutettua, mä olen tehnyt pahaa. Välillä uskon jatkoon ja välillä tuntuu että mun pitäis itse lähteä, en halua että rakas joutuu katsomaan ihmistä joka on satuttanut niin kovasti. Yhdessä on hyvä olla mutta pienikin katko ja mies on kauhuissaan ja vakuuttunut että petän taas, itsestä on kamala nähdä kun toinen tuntee niin, eihän kenenkään pitäisi joutua elämään noin.
Oon pohtinut jos itse hommaisin jonkun naisen miehelle niin saisi kostonsa ja voitais repiä rikki aivan kaikki, ja joko jatkaa yhdessä tai erikseen. Oon niin tuskainen.
Mistä apu?
Kommentit (11)
Niinpä, voi kun joku aikuinen olisi selittänyt sinulle ENNEN pettämistäsi, mitä siitä seuraa. Miehelläsi on mennyt luottamus sinuun, joten aina tulee pelkäämään ja epäilemään että toistat tekosi. Luottamus syntyy hitaasti ja katoaa silmänräpäyksessä, ja kun se on kerran kadonnut niin se ei todennäköisesti enää palaa. Ja vaikka miehesi on yrittänyt antaa anteeksi, ja on ehkä itsekin uskonut siinä onnistuneensa, niin katkeruus on kuitenkin selvästi heti siinä pinnan alla; ymmärrän aivan hyvin, ja itsekin olisin varmaan tuossa tilanteessa samanlainen. No, se siitä, tehtyä kun ei saa tekemättömäksi.
Olen edellisen vastaajan kanssa samaa mieltä siitä, että tässä ei ole kyseessä miehesi auttaminen tai mikään muukaan rakentava; yrität vain parantaa omaatuntoasi. Luulisin, että vaikka järkkäisit miehellesi jonkun yhden illan panon, niin se ei muuttaisi tilannetta paremmaksi, ja todennäköisesti vain pahentaisi sitä: sen jälkeen sinusta tuntuisi niinkuin tilit olisivat tasan, mutta miehesi olisi varmasti edelleen aivan yhtä katkera pettämisestäsi, ja nyt sopassa olisi vielä lisäkomplikaationa tämä hänen syrjähyppynsä (tai eihän se edes ole mikään oikea syrjähyppy, jos se on sinun siunauksellasi tehty). Eli toivoton suunnitelma, susi jo syntyessään.
Ehdottaisin mieluummin vaikka parisuhdeterapiaa, sieltä varmaankin saisi ihan oikeasti apua, tai ainakin pystyisitte kartoittamaan tilannetta ja tulevaisuudennäkymiä hieman järkevämmältä pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kärsi, kestä. Vituiksihan toi lopulta varmasti menee, mutta et sä oikeasti ajattele tossa miestäsi yhtään vaan haluat vain itsellesi paremman mielen ja luulet, että toi jotenkin oikeuttaisi tekemäsi. Oot perseestä ja ainoa oikea ratkaisu on, että hyvittelet ikuisesti ja katsot riittääkö se.
En hae oikeutusta tekemisilleni, tiedän että sille ei sellaista ole. Tottakai haluan meille kummallekin takaisin turvallisen ja hyvän mielen ja olon. Osaan myös ajatella miestä siinä että en halua hänen tuhlaavan elämäänsä ihmisen kanssa, joka tuntuu pahalta, en halua että hän kärsii enempää. Olen myös itse aiemmin tullut petetyksi ja pahoinpidellyksi aiemmassa suhteessa. Tiedän että se sattuu hitosti ja on vaikeaa olla lähellä ihmistä joka on satuttanut vereslihalle asti mutta silti rakastaa, osaan samaistua siiihen. Ja kyllä, pidän itseäni paskana asian takia ja vihaan itseäni miehen puolesta, olen pettänyt tässä itsenikin.
En halua erota, eikä miehenikään halua. Musta tuntuu aivan kamalalta ajatus hänestä toisen naisen kanssa.
Pohdin vaan sitä onko kuitenkin loppujen lopuksi parempi itse työntää mies matkoihinsa ja toivoa että löytää onnen ja ihmisen, jota voi vain kunnioittaa ja arvostaa ja miettiä hyvällä. Vaikka hän itse sanookin rakastavansa mutta tiedän että satutin niin pahasti. Alkaa edelleen itkettämään kun ajattelen sitä pettynyttä ja halveksuvaa katsetta ja itkua miehen silmissä, ne haukut mä kestän kyllä.
Jokaisen pitäisi löytää kumppanistaan vain hyvää ja kaunista ja jotain taistelemisen arvoista, mä epäonnistuin siinä tehtävässä pahimmalla mahdollisella tavalla enkä tosiaan tiedä kuinka saisin hänet taas ajattelemaan niin, tottakai se sattuu itseenikin. Jos mä en häntä kykene tekemään onnelliseksi niin toivon aidosti, että joku muu tekee. Olen aina valmis kertomaan ja kuuntelemaan epäilyt, syytökset ja huudot, kyllä mä ne kestän ansaitusti ja vastaan ja puhun totuudenmukaisesti.
En vaan halua että mies hukkaa elämäänsä huonon ihmisen kanssa ja on surullinen aina.
Plaah. Oletpa kontrolloiva kun itse haluat hommata naisenkin, jonka kanssa miehesi saa olla. Eiköhän miehesi löydä ihan itse naisen, jos haluaa.
Menkää pariterapiaan, jos jotain järkeä tuohon hommaan haluatte.
Kuulostaa keskenkasvuisten hommalta koko juttu.
Teet jotain semmosta että mies varmasti uskoo että olet tosissasi etkä enään petä.
Mutta vieraan naisen ehdottaminen ei ole se juttu.
No, kostaminen missään muodossa ei tuota ratkaise. Kaksi pahaa eivät muodosta yhdessä yhtä hyvää. Kyllä hyvityksen pitää olla jotakin hyvää ja rakentavaa. Ja jos nyt ajatellaan vielä tuota toista naista AP:n miehelle, niin miltähän jostakusta naisesta tuntuisi olla koston tai edes hyvityksen välikappaleena. Ehkä sellainenkin löytyy, mutta halusin silti nostaa tämän näkökulman esiin: tämä toinenkin nainen on ihminen tunteineen.
Minun ehdotukseni on pariterapia. Joku sen taisi jo mainitakin, joten lähinnä siis yhdyn siihen. Pointti on siinä, että asioita kaksin käsiteltäessä on kovin tavallista, että päädytään aina vain samoihin ajatus- ja syyttelykehiin. Se ei johda aitoon anteeksiantoon.
Itse asiassa olen myös sitä mieltä, että vaikka pettäminen on väärin ja aiheuttaa paljon pahaa mieltä ja tuskaa, pettäjälläkään ei ole ihan loputonta velvollisuutta hyvittää ja anoa anteeksi. Jos mikään hyvitys, keskustelu ja anteeksipyytäminen ei riitä, vaan katkeruus jatkuu ja jatkuu, pettäjäkään ei voi enempää. Tähän voi tietenkin hyökätä sanomaan, että olisi ajatellut ennen pettämistään. Maalla on helppo olla viisas, kun merellä sattuu vahinko. Aina voi osoittaa syyttävällä sormella, mikään ei ole yhtä helppoa. Se vain ei ratkaise mitään, eikä pettäminen maailmasta lopu, vaikka siitä tuomittaisiin kuinka ankarasti. Jos todella haluaa liennyttää tilannetta, se on nähtävä kokonaisuutena.
Otetaan esimerkki toisesta tilanteesta: A hölmöilee ja romuttaa B:n auton jossakin liikennetilanteessa. Jos B saa oikeutuksensa siitä, että vuorostaan tärvelee A:n auton, lopputuloksena on, ettei kummallakaan ole autoa. Mutta tätä eivät jotkut näytä tajuavan. Ja ehkä jotkut sitten nauttivat katkeruudestaan: toisen ihmisen moka - jopa sellainen, joka ei liity omaan elämään - on oikeutus ikuiseen vihanpitoon. Heidänpä on vihansa, jos se sitten niin kivaa on.
Jaarittelinpa taas: tärkeintä on sovinnon ja luottamuksen löytäminen. Jos se edellyttää jotakin hyvitystä, moinen pitää tavalla tai toisella suorittaa, mutta uhrin asema ei oikeuta ikuiseen jatkuvan hyvityksen oikeuteen. Jos kerran omat toimet eivät johda ratkaisuun, haetaan apua. Sitä on tarjolla. Jos sekään ei auta, sitten on varmaan eron paikka. Ero ei kuitenkaan ole ratkaisu, vaan keino siirtää ongelma pois päiväjärjestyksestä. Minä näen ratkaisun ja sovinnon löytämisen tärkeäksi jopa siinä tapauksessa, että erotaan, koska muutoin on mahdollista, että petetty siirtää epäilystaipumuksensa seuraavaankin suhteeseen. Tekijäkään tuskin suorastaan hyötyy teostaan seuraavassa suhteessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmille parasta olisi vain ns. laastarin repäiseminen, jotta kumpikin pystyisi jatkamaan elämää ja aloittamaan alusta. Eli sen sijaan, että kärsit pahasta olosta, ja miehesi hiljalleen katkeroituu, parempi olisi jos tekisit aloitteen eroamisesta. Itse voisit aloittaa uuden suhteen paljon viisaampana, ja et varmankaan enää pettäisi. Miehesi saattaisi olla hetken aikaa rikki, mutta kun hänkin löytäisi suhteen jossa voi luottaa kumppaniinsa, olisit oikeastaan hyvittänyt tekosi oikein.
Kyllä se ohi menee. Miten miehesi sai tietää syrjähyppysi? Etkai mennyt itse kertomaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko koskaan miettinyt, moniko nainen ryhtyisi tuon koston välikappaleeksi? Rahalla tietenkin sellaisen saat. Ja saisiko miehesi edes tyydytystä kostosta, joka olisi sinun järjestämäsi. Sun kannattaisi turvautua johonkin muuhun apuun suhteellenne, kun et miltään järjen jättiläiseltä vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsi, kestä. Vituiksihan toi lopulta varmasti menee, mutta et sä oikeasti ajattele tossa miestäsi yhtään vaan haluat vain itsellesi paremman mielen ja luulet, että toi jotenkin oikeuttaisi tekemäsi. Oot perseestä ja ainoa oikea ratkaisu on, että hyvittelet ikuisesti ja katsot riittääkö se.
En hae oikeutusta tekemisilleni, tiedän että sille ei sellaista ole.
...
En halua erota, eikä miehenikään halua. Musta tuntuu aivan kamalalta ajatus hänestä toisen naisen kanssa.
Pohdin vaan sitä onko kuitenkin loppujen lopuksi parempi itse työntää mies matkoihinsa ja toivoa että löytää onnen ja ihmisen, jota voi vain kunnioittaa ja arvostaa ja miettiä hyvällä. Vaikka hän itse sanookin rakastavansa mutta tiedän että satutin niin pahasti. Alkaa edelleen itkettämään kun ajattelen sitä pettynyttä ja halveksuvaa katsetta ja itkua miehen silmissä, ne haukut mä kestän kyllä.
...
Aika erikoista, että jos eroaisitte, niin sinua ei ilmeisesti niinkään harmittaisi se että joutuisit olemaan ilman miestäsi, vaan enemmänkin se että hän olisi sen jälkeen jonkun toisen kanssa. Ja kuitenkin itse olet ollut tässä jonkun toisen kanssa, kun kerran petit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vello enää siinä, että petit; se ei siitä parane. Ja sama miehellesi, jos ei tästä pääse yli, niin tarvitsette vain mielenlujuutta lopettaa suhde. Vuoden päästä tilanne on muuten vain entistä tulehtuneempi ja katkeroituneempi, kun vaihtoehtona olisi joko hyvä sinkkuelämä kummallekin, tai mahdollisesti rakastuminen ja uusi terveempi suhde.
Kärsi, kestä. Vituiksihan toi lopulta varmasti menee, mutta et sä oikeasti ajattele tossa miestäsi yhtään vaan haluat vain itsellesi paremman mielen ja luulet, että toi jotenkin oikeuttaisi tekemäsi. Oot perseestä ja ainoa oikea ratkaisu on, että hyvittelet ikuisesti ja katsot riittääkö se.