En saa melkein koskaan ostettua mitään, mitä en 100% tarvitse!?
Hyvähän se sikäli on, että ei tuhlaa. Mutta joskus vähän turhaudun itseeni, kun shoppailureissun jälkeen olen ihan stressaantunut miettimistä ja vielä tyhjin käsin.
Siis olisi kuitenkin kiva jos joskus olisi koruja, tai ostaisi hiusvärin sen sijaan että kulkisi häveten tukkaansa kuukauden kaksi, kun ei osaa päättää. En kai yhtään tiedä, mistä tykkään ja olen hukassa? Vai missä vika?
Kommentit (15)
Ekosysteemi kiittää, yksilö kärsii kun ei saa esim.töitä ulkonäkönsä takia. Ap
Ostin tänään väkisin pari tuotetta ja aloin melkein itkeä paniikista sen jälkeen. Pelkään, että joku arvostelisi rahankäyttöäni. Lisäksi soimaan itseäni virheostoksista aivan älyttömästi, vaikka suurimmalle osalle niitä kai joskus sattuu. Minulla on aina olo, että vaateyhdistelmäni on ihan ruma ja kauhea (varmaan usein onkin, kun en ole saanut ostettua esim. siistiä reppua vaan käytän urheilulaukkua). Toisin päin, olen älyttömän tyytyväinen jos saan joskus ostettua lenkkarit, joista tykkään vielä puolen vuoden kuluttua ja käytän loppuun. Varmaan masennus tai ahdistus on se pohjimmainen ongelma. En tiedä miksi tämä asia on otettava niin vakavasti. Monihan pistää niitä virheostoja sitten kiertoon ja antaa anteeksi itselleen. Ap
Miksi lähdet shoppailemaan? Tee jotain kivempaa.
Vierailija kirjoitti:
Ekosysteemi kiittää, yksilö kärsii kun ei saa esim.töitä ulkonäkönsä takia. Ap
Oletko varma, että purkki hiusväriä muuttaa tilannetta ?
Jos näin on, sitten sun kannattaa vaikka mennä ihan kampaajalle.
Väri päässä on pieni muutos, joka tuskin vaikuttaa sen laajemmin.
No mulla sama. Ei se nyt mihinkään työsaantiin kuitenkaan vaikuta, itse oon esim. ostanut työhaastatteluvaatteet kirpparilta enkä hiuksia muutenkaan yleensä värjäile. Töissä oon ollut aina.
Mutta tuo on kyllä tuttua että soimaan itseäni ihan kaikista ostoksista eikä tää oo varmaan ihan normaaliakaan enää. Nyt oli pakko ostaa uudet työhousut kun vanhat (h&m mallistoa nekin) ratkesivat. Mitään turhaa en osta.
Mulla ei oo ees rahasta kiinni, tilillä on säästöjä reilusti. Mutta silti pelottaa, että mitä jos tulee jotain yllättävää tai vaikka työttömyyttä.
Oikeasti, olet edelläkävijä. Ole ylpeä itsestäsi. Ehkä työsi voisi liittyä siihen, miten muitakin ihmisiä voisi opastaa pois shoppailun parista tekemään jotain merkityksellisempää? Shoppailun, vaikka siinä "onnistuisikin", ilo on todella lyhytaikainen ja yhtä kertakäyttöinen kuin ne turhat tavarat. Sitten vaan ahdistaa lisää kun kotona on liikaa kaikkea eikä osaa päättää mitä ostamillaan asioilla tekisi. Ja vastuu kierrättää ne muka jonnekin, vaikka oikeasti tehokkainta on jättää ostamatta.
Millaista lapsuudenkodissasi oli rahan suhteen?
Meillä oli aika köyhää ja en yleensä saanut mitä halusin enkä aina edes mitä tarvitsin. Kuljin koulussa huonoissa vaatteissa.
Ehkä siitä on jäänyt sellainen tunne, että ihan kuin olisin rahan suhteen "tottelematon", jos ostan jotain ylimääräistä. Joskus sallin itselleni jotain kivaa, kuten tussipaketin, ja vaikken kadukaan että ostin sen (koska siihen oli varaa), niin tunnen siitä kuitenkin jonkinlaista ahdistusta jälkikäteen.
Tilannettasi helpottaa, jos päätät tuotteet, joita et koskaan tule tarvitsemaan. Näin valittavaa jää vähemmän. Esim. minä en tarvitse hiusvärejä.
8 jatkaa: Ja koska tiesin että rahatilanne oli huono, niin en useinkaan edes kehdannut pyytää, vaan älysin itse rajoittaa itseäni toivomasta asioita. Ja niin rajoitan nykyäänkin, vaikkei mikään pakko olisi.
Olen ollut vähän samanlainen, eli ostin vain jos oli ihan pakko ja niin halvalla kuin mahdollista. Ja se ei tarkoita että en ostanut mitään turhaan ("ekosysteemin hyväntekijä") vaan että minulla oli välillä vain yhdet housut mitä laittaa jalkaan, jotka oli likaset ja menossa rikki koska ylikulutettu. Samoin tavoin olen kulkenut vähän rikkinäisissä ylikulutetuissa kengissä/rintsikoissa/käsilaukuilla/takeilla koska en ole saanut aikaseksi ostaa uutta edes käytettynä.
Minun ratkaisu on ollut:
a) pakottaa itteeni
b) kuukausibudgetti vaateille niin että en tunne että tuhlaan rahaa
c) pyytää siskolta synttäri/joululahjaksi semmosia tavaroita mitä en malta ostaa itse (koruja/käsilaukkuja e.t.c.) Ja meillä on siis tapana antaa lahjoja toiselemme.
samantapaisia oireita itselläni.
No nyt täytyy sentään lähteä maitokauppaan😁
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vähän samanlainen, eli ostin vain jos oli ihan pakko ja niin halvalla kuin mahdollista. Ja se ei tarkoita että en ostanut mitään turhaan ("ekosysteemin hyväntekijä") vaan että minulla oli välillä vain yhdet housut mitä laittaa jalkaan, jotka oli likaset ja menossa rikki koska ylikulutettu. Samoin tavoin olen kulkenut vähän rikkinäisissä ylikulutetuissa kengissä/rintsikoissa/käsilaukuilla/takeilla koska en ole saanut aikaseksi ostaa uutta edes käytettynä.
Minun ratkaisu on ollut:
a) pakottaa itteeni
b) kuukausibudgetti vaateille niin että en tunne että tuhlaan rahaa
c) pyytää siskolta synttäri/joululahjaksi semmosia tavaroita mitä en malta ostaa itse (koruja/käsilaukkuja e.t.c.) Ja meillä on siis tapana antaa lahjoja toiselemme.
Tämä. Kotoa opittua omalla kohdallani, vanhempani ovat vieläkin ihan älyttömän nuukia ja mitään ei saa ostaa kunnes edellinen takki/kenkäpari/laukku hajoaa kasaan. Kävin vasta kylässä ja mainitsin ostaneeni uudet farkut kun edelliset olivat 1. kuluneet mustista harmaiksi ja 2. lähteneet purkaantumaan toisesta lahkeensuusta. Äiti pyöritteli silmiään ja huokaisi että tuhlausta, ei sitä haalistumista tai rispaantumista kukaan huomaa, mulla on ollut katos nää samat farkut jo melkein kymmenen vuotta ja ihan hyvät vielä. Niin onhan ne, kun ne pestään kerran puoleen vuoteen ja niitä käytetään vain pari kertaa viikossa...
Jaa, mun mielestäni on melko luonnollista etten saa ostetuksi, kun niistä vähistäkin hankinnoista 50% osoittautuu lopulta virheliikkeiksi.
Vierailija kirjoitti:
Millaista lapsuudenkodissasi oli rahan suhteen?
Meillä oli aika köyhää ja en yleensä saanut mitä halusin enkä aina edes mitä tarvitsin. Kuljin koulussa huonoissa vaatteissa.
Ehkä siitä on jäänyt sellainen tunne, että ihan kuin olisin rahan suhteen "tottelematon", jos ostan jotain ylimääräistä. Joskus sallin itselleni jotain kivaa, kuten tussipaketin, ja vaikken kadukaan että ostin sen (koska siihen oli varaa), niin tunnen siitä kuitenkin jonkinlaista ahdistusta jälkikäteen.
Meillä oli aika ristiriitaistakin. Äidin mielestä kohtuullinen kulutus oli ok ja olisi enemmänkin vienyt vaateostoksille, jos olisin vaan halunnut. Isä oli nuuka kaikessa vaikka rahaa oli ihan hyvin - ajoi vanhaa autoa, osti kaupasta halpoja ruokia. Isä oli myös kauhean ankara siitä, että roskien kierrätys onnistuu ilman virheitä. Eli virheen tekemisestä sättiminen oli kyllä selvä seuraus huonosta arvioinnista. Ap
Hyvä. Jatka samaan malliin.
Yst.terv. Ekosysteemi