Kehtaako joku sanoa rehellisesti, ettei ole hyötynyt tai oppinut mitään työssä tarvitsemaansa yliopisto-opintojensa aikana?

Tuo herättää lähinnä ajatuksen, että et ole koulutustasoasi vastaavassa työssä jos tuo tunne kovin vahva on...

Mutta yleisemmin, korkeakouluopinnot, kuten kyllä useimmat muutkin, tarjoaa vain pohjan, perusteet, jolta ponnistaa eteenpäin. Työ opitaan työssä. 

Eihän näistä historian opinnoista ole juuri mitään näkyvää hyötyä nykyisessä työssäni, mutta uskon opintojen auttavan minua näkemään työssä kokonaisuuksia ja asettamaan selkeitä päämääriä, niin etten uuvu päivittäiseen kaaokseen kuten parille edeltäjälleni kävi.

Teen kaupan työtä, voin käsi sydämellä sanoa, että tutkinnollani (FM) ja työlläni ei ole mitään yhteyttä.

Teen ns. koulutustani vastaavaa työtä, ja silti on vaikea keksiä mitä hyötyä yliopisto-opinnoista on tässä työssä ollut. Ei tule mitään mieleen. Tosin kasvattaahan se älytön monen vuoden opiskelu luonnetta ja siinä oppii myös sen, mikä on elämässä tärkeää: ei sisältö, vaan muoto.

Ei mitään hyötyä, pääaine sosiologia. Työssä käytän työkokemuksesta tullutta tietoa ja muun alan koulutusta.  En suosittele kellekään jos ei sitten tutkijan uraan tähtää. Ja se on sitten sellaista nälässä kituuttamista ko. alalla ettei mitään järkeä. Antaahan tutkinto kuin tutkinto sinänsä itseluottamusta, että tietää, että osaa selvittää ongelmia ja hakea tietoa ja on pitkäjänteisyyttä. Käytännön taitoja se ei anna kyllä juuri mitään jos ei sitten ole tilastollisiin menetelmiin perehtynyt.