Lue keskustelun säännöt.
Miten tarkasti ja pitkään mietit lapsellesi annettavaa nimeä?
Kommentit (8)
Ja kuulun niihin, jotka " salaavat" nimen ristiäisiin asti, sillä se lopullinen " oikea" nimi on kirjoitettu paperiin aina vasta silloin kun pappi on jo saapunut kastejuhlaan!
Minä taas en nimittäin halua kuulla minkäänmoista kommenttia miettimistäni nimistä vaan haluan todellakin tehdä päätöksen nimestä itse (siis toki yhdessä miehen kanssa)! En halua että muiden mielipiteet nimestä vaikuttavat omaan päätökseeni. Haluan vain, että nimi, joka lapselle annetaan on " lapsen näköinen" eli haluan ensin tutustua lapseen ja päättää nimen vasta sitten:)
Noilla " säännöillä" meillä on jo nimetty 10 lasta ja jokaisen lapsen nimeen olen ollut 100% tyytyväinen:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimi oli jo valmiina ennen lapsen syntymää kun sukupuoli oli tiedossa. Sitten kun lapsi syntyi ei se nimi enää jotenkin vaan tuntunutkaan hyvältä ja mietintä alkoi alusta. Lopulta nimi päätettiin ehkä viikko ennen ristiäisiä. Valitsemamme nimi tuntuu nyt ainoalta pojalle sopivalta ja samaa ovat sanoneet monet kaverit. Pidimme nimen salassa ristiäisiin asti, vain parhaan kaverini kanssa nimellä spekuloin etukäteen.
pojalle mietin kuukausia. Hyvissä ajoin ennen synnytystä molemmille nimet mietittynä. Ensin tuli poika. Toisen kohdalla tytön nimi oli edelleen valmiina, pojan nimeä mietittiin taas pitkään. Nyt tuli se tyttö.
Meillä nimien takana muutakin kuin pelkästään kivalta kuulostavat nimet. Nimillä on tarinat.
Synnärillä tutut utelivat nimeä ja hieman epäröiden kerroin sen (erikoinen nimi). Jokainen vaikutti innostuneelta, " siis sehän näyttää ihan -nimi tähän-!!" . Ja niin muuten näyttikin ;P.
En käsitä ihmisiä, jotka suunnilleen arpovat lapsensa nimen. Nimi on kuitenkin tärkeä osa ihmisen identiteettiä ja minusta on kohtuullista odottaa että lapsi saa itselleen sopivan nimen, joka on vanhempienkin mielestä ollut hyvä.
toisen nimen kanssa mietittiin pitkään.
Toisen lapsen kanssa oli todella vaikea keksiä nimeä. Ei haluttu samanlaista kun ensimmäisellä lapsella, joten viime tinkaan meni nimenanto. Lopulta päätettiin ettei toisella lapsella ole toista nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kastepäivänä aamulla oli kaksi vaihtoehtoa, en kertonut vaihtoehtoja sitä ennen kellekään mutta tulevalle kummitädille soitin aamulla ja pyysin apua.
Etkö edes lapsen isälle kertonut nimivaihtoehtoja?
Ja en pitänyt sitä salaisuutena, vaan kerroin ihan avoimesti jo ennen syntymää. Näin sain myös kuulla mahdolliset väännökset siitä, ja onko hyvä nimi vai ei.
Koska itse sitä on aika sokea sille nimelle, että ei siitä meinaa keksiä mitään pahaa sanottavaa. Ulkopuolinen keksii paremmin väännökset. Näin vältytään pahimmilta nimi mokilta kuten esim. Anu Saukko (ei, meidän sukunimi ei ole Saukko, tämä oli vaan esimerkki).