Mies 29v + 4v miettii; pitävätkö oppilaitokset työelämää panttivankina?

Tuli vähän runollinen otsikko, mutta tätäkin on tullut mietittyä.

Suomessa koulutusajat ovat erittäin pitkiä ja vaikka moniin töihin pääsisi sisään perehdyttämällä, vaaditaan kuitenkin korkeakoulututkinto tai jopa ylempi korkeakoulututkinto, että hakemus edes huomioidaan.

Mutta mikä tässä oikeastaan on muna ja mikä kana? Oppilaitosten ja pitkään koulussa istuneiden intresseissä on tietysti uskotella työelämälle, että vain tutkinnon X omaaja pärjää työssä ja että työmahdollisuuksia avautuukin paljon, vaikka toisaalta oppilaitokset käyttävät perusteluinaan usein muita kuin varsinaisia työelämätahojen kehuja eli yksityishenkilöiden tarinoita siitä miten pääsivät sinne ja sinne koulun jälkeen.

Tokihan eduskunnassa on sitten säädetty erilaisia lakeja, missä on katsottu, että tehtävään X kuuluu olla pätevyyden (käytännössä tutkinto Z) omaava, mutta tämä ei paljasta vielä sitä mistä eduskunta on saanut nämä käsitykset eli kuinka paljon taustalla on minkäkinlaista lobbausta?

Pitäisikö ruveta siirtymään systeemiin, jossa jokaiselle useita vuosia (lähisukuisia) asioita opiskelleelle voitaisiin jonkun tahon toimesta parsia kokoon joku tutkinto, jotta ei jäisi ulos kilpailusta? Joka päivä moni työikäinen jää sairaseläkkeelle ja moni ei uskalla kuntoutua, koska tutkinnon loppuun suorittaminen johtaisi työkyvyn arviointiin ja sitten esim.vähäisen työhistorian perusteella pupukursseille, vaikka olisi jo 500op ja monenlaista kokemusta. Välimuotoa 8-4 elämän ja täyden toimettomuuden välillä ei hirveästi ole.