Lue keskustelun säännöt.
Stressaaminen siitä, että jos en saakaan lapsia
17.03.2019 |
Olen 24 vuotias ja olen alkanut stressaamaan suunnattomasti lapsiin liittyvistä asioista. Olen uraan keskittyvä ihminen ja tottunut siihen, että jos haluan jotain asiaa todella paljon, sen voi ahkeruudellaan ja valinnoillaan saavuttaa. Lapsiin liittyvät asiat aiheuttavat suurta epävarmuutta, koska se ei olekaan niin yksiselitteistä. Mitä jos en saakaan lapsia geneettisistä syistä? Mitä jos parisuhteeni kariutuu juuri silloin kun olen 35 vuotias ja en löydä enää sopivaa miestä ja sitten jään lapsettomaksi? Mitä jos nykyisen mieheni kanssa yritämme lasta 35 vuoden iässä ja jostain syystä ei vaan onnistu? En tiedä miten tästä etukäteen stressaamisesta pääsisi pois, koska en aio 10 vuotta alkaa stressaamaan tästä asiasta, koska lapset ovat ajankohtaista vasta joskus 10 vuoden päästä.
Haluaisin kuulla teidän ajatuksia tällaisista stressaamisen aiheista. Miten te tsemppaatte itseänne, että näihin asioihin ei voi vaan vaikuttaa..
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Stressaan itse samaa! Olen 28-vuotias ja perheen perustaminen olisi ajankohtaista siinä vähän kolmenkympin jälkeen. Harmi vain, että mies ei ol samaa mieltä (enää :/) ja nyt olen joutunut miettimään kaiken uusiksi. Pitää varmaa pistää mies vaihtoon. Lisäksi olen lukenut varmaan liikaa artikkeleita lapsettomuudesta ja varhaisista vaihdevuosista, koska olen nyt yhtäkkiä parina yönä saanut kuumia aaltoja. Tai sitten haaveeni perheestä kariutuu nyt ihan oikeasti :(
Olen ihan epätoivoinen. :'(
N28
Ikävä kuulla.. Miehesi siis ei halua yhtäkkiä lainkaan lapsia?
AP
Vierailija kirjoitti:
mitä väliä sillä asialla on ?
Anteeksi vain, mutta tämä on mielestäni tyhmä kysymys. Väliä on sillä, jos haluaa lapsia kovasti.
Millainen ura on 24-vuotiaalla? Montako alaista ja monenko miljoonan budjetilla operoit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stressaan itse samaa! Olen 28-vuotias ja perheen perustaminen olisi ajankohtaista siinä vähän kolmenkympin jälkeen. Harmi vain, että mies ei ol samaa mieltä (enää :/) ja nyt olen joutunut miettimään kaiken uusiksi. Pitää varmaa pistää mies vaihtoon. Lisäksi olen lukenut varmaan liikaa artikkeleita lapsettomuudesta ja varhaisista vaihdevuosista, koska olen nyt yhtäkkiä parina yönä saanut kuumia aaltoja. Tai sitten haaveeni perheestä kariutuu nyt ihan oikeasti :(
Olen ihan epätoivoinen. :'(
N28
Ikävä kuulla.. Miehesi siis ei halua yhtäkkiä lainkaan lapsia?
AP
Ollaan oltu yhdessä 6 vuotta. Sanoi, että noin 10 vuoden päästä haluaisi varmaan lapsia kun alettiin seurustelemaan. Nyt se on sitten muuttunut 10-15-vuoden päästä (vaikka 6-vuotta on siis kulunut). Ei myöskään halua enää kanssani naimisiin, eikä suunnitella tulevaisuutta. Eli suhteella ei ole oikein mitään toivoa. Kuolen tähän stressiin kohta :I
N28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uraohjus kirjoitti:
Millainen ura on 24-vuotiaalla? Montako alaista ja monenko miljoonan budjetilla operoit?
On yhden käden sormilla laskettavissa kuinka monta kertaa olen tälle palstalle kirjoittanut ja tässä huomaan vasta kuinka älyttömän ilkeitä ihmiset ovat toisilleen. En ole missään vaiheessa sanonut, että olisin urallani korkealla, vaan haluan keskittyä siihen ja luoda uraa. En viitsi edes kertoa enempää, sillä saan jonkinlaisen myrskyn aikaan.
AP
Kannattaa myös stressata sitä, että saatat kuolla minä päivänä tahansa.
NOT.
Elä äläkä mieti liikaa. Stressaaminen etukäteen on turhaa eikä hyödytä mitään.
Ota elämä sellaisena kuin se tulee ja murehdi vasta, kun tilanne oikeasti on kohdalla. Tuhlaat muuten elämäsi tuohon etukäteen murehtimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stressaan itse samaa! Olen 28-vuotias ja perheen perustaminen olisi ajankohtaista siinä vähän kolmenkympin jälkeen. Harmi vain, että mies ei ol samaa mieltä (enää :/) ja nyt olen joutunut miettimään kaiken uusiksi. Pitää varmaa pistää mies vaihtoon. Lisäksi olen lukenut varmaan liikaa artikkeleita lapsettomuudesta ja varhaisista vaihdevuosista, koska olen nyt yhtäkkiä parina yönä saanut kuumia aaltoja. Tai sitten haaveeni perheestä kariutuu nyt ihan oikeasti :(
Olen ihan epätoivoinen. :'(
N28
Ikävä kuulla.. Miehesi siis ei halua yhtäkkiä lainkaan lapsia?
AP
Ollaan oltu yhdessä 6 vuotta. Sanoi, että noin 10 vuoden päästä haluaisi varmaan lapsia kun alettiin seurustelemaan. Nyt se on sitten muuttunut 10-15-vuoden päästä (vaikka 6-vuotta on siis kulunut). Ei myöskään halua enää kanssani naimisiin, eikä suunnitella tulevaisuutta. Eli suhteella ei ole oikein mitään toivoa. Kuolen tähän stressiin kohta :I
N28
Kuulostaa pahasti siltä, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Niin pahalta kuin se kuulostaakaan. Varsinkin jos ei näe edes yhteistä tulevaisuutta.
AP
Vierailija kirjoitti:
Uraohjus kirjoitti:
Millainen ura on 24-vuotiaalla? Montako alaista ja monenko miljoonan budjetilla operoit?
On yhden käden sormilla laskettavissa kuinka monta kertaa olen tälle palstalle kirjoittanut ja tässä huomaan vasta kuinka älyttömän ilkeitä ihmiset ovat toisilleen. En ole missään vaiheessa sanonut, että olisin urallani korkealla, vaan haluan keskittyä siihen ja luoda uraa. En viitsi edes kertoa enempää, sillä saan jonkinlaisen myrskyn aikaan.
AP
Kunhan vain ihmettelen ihmisiä, joilla ei työnteon vuoksi ole aikaa parisuhteen luomiselle ja perheen perustamiselle. Jotkut kun vielä pystyvät hoitamaan ne lapsensa, vaikka käyvät töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy myöntää, että tuo on yksi syy miksi tein lapsia jo parikymppisenä opiskelijana. Sitten kun oli lapset tehty, ei tarvinnut stressata ja miettiä että saakohan niitä sittenkään vai ei ja milloin ne tekisi. Lastenhoidon lomassa opiskelin loppuun ja sain vakiviran heti valmistumisen jälkeen. Reilu kolmikymppisenä tein sitten vielä iltatähden, ja oli kiva kokea vauva-aika myös ihan erilaisessa elämäntilanteessa. Edelliseen vauva-aikaan verrattuna oli erilaiset haasteet, kuten esimerkiksi kohonnut elintaso (asuntolaina, isompiin lapsiin kuluva raha jne), jonka takia piti miettiä eri tavoin sitä miten pitkään pystyy olemaan kotona. Omasta kokemuksesta sanoisin, että oikeaa aikaa lasten hankintaan ei ole, vaan ne kyllä raivaavat tilaa itselleen ja elämä kantaa.
No jos stressaat asiaa niin ehkä ei kannata tietoisesti lykätä lasten yrittämistä kolmivitoseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asia vaivaa niin koita hankkia lapsi. Itsellä yksi lapsi alle kolmekymppisenä sitten n 35 vuotiaana useita keskenmenoja. Lopulta toinen lapsi hieman alle nelikymppisenä. Jos asiat eivät suju kuin elokuvissa, niin sinulla on pitempään mahdollisuus saada hoitoja kun aloitat ajoissa. Lapsen saanti ei estä uraa.
Keskenmenot ovat hyvin yleisiä. Yleensä se tulee kuitenkin suurena yllätyksenä kun kohdalle osuu.
On hieman naivia suunnitella elämää että 10 vuoden päästä voi hankkia lapsia.
T 50-v jolta lapsenteko vei vuosikausia vaikka tulinkin helpolla raskaaksi
Uraohjus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uraohjus kirjoitti:
Millainen ura on 24-vuotiaalla? Montako alaista ja monenko miljoonan budjetilla operoit?
On yhden käden sormilla laskettavissa kuinka monta kertaa olen tälle palstalle kirjoittanut ja tässä huomaan vasta kuinka älyttömän ilkeitä ihmiset ovat toisilleen. En ole missään vaiheessa sanonut, että olisin urallani korkealla, vaan haluan keskittyä siihen ja luoda uraa. En viitsi edes kertoa enempää, sillä saan jonkinlaisen myrskyn aikaan.
AP
Kunhan vain ihmettelen ihmisiä, joilla ei työnteon vuoksi ole aikaa parisuhteen luomiselle ja perheen perustamiselle. Jotkut kun vielä pystyvät hoitamaan ne lapsensa, vaikka käyvät töissä.
Onko sinulle itsellesi ura hyvin tärkeä osa elämässäsi? Jos on, onko sinulla lapsia? Mielelläni kuulen sinun tarinasi näiden kahden ison tekijän yhdistämisestä elämässä. Ajattelin vain, että kun olet niin vastahakoinen, niin olet onnistunut yhdistämään nämä helposti nuorella iällä? Lähinnä omaan tilanteeseeni vaikuttaa myös se, että olen hyvin perfektionisti. Haluan olla paras äiti, haluan olla työssäni tehokas ja menestyä, haluan keskittyä terveyteen ym. Tässä on aikaa päästä eroon siitä ajatuksesta, että kaikessa ei voi aina olla paras.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, kuulostaa siltä että jos hankkisit lapsen vaikka parin vuoden päästä, niin voisit hyvin kasvaa ihmisenä. Olen ollut esimiestehtävissä pitkään ja palkkaan mieluummin ihmisiä joilla on lapsia. Lapsen hoito kasvattaa ihmistä ja laittaa juuri tällaiset ’olen niin perfektionisti ja täydellinen’-kommentit omaan arvoonsa. Ihminen siis kasvaa ja kehittyy kun uskaltaa elää elämäänsä ja hankkia lapsia silloin kun aika on. Miten ajattelit elämäsi muuttuvan 35-v kun sitten uskallat kokeilla onnistuuko lapsen saanti ?
Perfektionismi on neuroottista ja ahdistuksen muoto, kannattaa hoidattaa itseään.
Mieti miten selviät seuraavasta lamasta? Miten pärjäisit yksinhuoltajana? Pystytkö enää muuttamaan ulkomaille? Mitä kaikkea tuskallista ne lapset joutuvat väistämättä kokemaan? Kannattaako niitä lapsia oikeasti tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Perfektionismi on neuroottista ja ahdistuksen muoto, kannattaa hoidattaa itseään.
Kommentoidaan vielä tähänkin. Olen itse ainakin parantumaton perfektionisti ja minulla on ahdistuneisuushäiriö.
N28
Vierailija kirjoitti:
Uraohjus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uraohjus kirjoitti:
Millainen ura on 24-vuotiaalla? Montako alaista ja monenko miljoonan budjetilla operoit?
On yhden käden sormilla laskettavissa kuinka monta kertaa olen tälle palstalle kirjoittanut ja tässä huomaan vasta kuinka älyttömän ilkeitä ihmiset ovat toisilleen. En ole missään vaiheessa sanonut, että olisin urallani korkealla, vaan haluan keskittyä siihen ja luoda uraa. En viitsi edes kertoa enempää, sillä saan jonkinlaisen myrskyn aikaan.
AP
Kunhan vain ihmettelen ihmisiä, joilla ei työnteon vuoksi ole aikaa parisuhteen luomiselle ja perheen perustamiselle. Jotkut kun vielä pystyvät hoitamaan ne lapsensa, vaikka käyvät töissä.
Onko sinulle itsellesi ura hyvin tärkeä osa elämässäsi? Jos on, onko sinulla lapsia? Mielelläni kuulen sinun tarinasi näiden kahden ison tekijän yhdistämisestä elämässä. Ajattelin vain, että kun olet niin vastahakoinen, niin olet onnistunut yhdistämään nämä helposti nuorella iällä? Lähinnä omaan tilanteeseeni vaikuttaa myös se, että olen hyvin perfektionisti. Haluan olla paras äiti, haluan olla työssäni tehokas ja menestyä, haluan keskittyä terveyteen ym. Tässä on aikaa päästä eroon siitä ajatuksesta, että kaikessa ei voi aina olla paras.
AP
Varmaan se neuroottinen perfektionismi on se asia mihin kannattaa ensin paneutua. Työssä on vaikea menestyä jos pelkää epäonnistumisia, ja ensimmäinen asia minkä vanhemmuus opettaa on se, että vaikka jokainen äiti on lapsensa mielestä paras, niin silti jokainen äiti on myös hyvin epätäydellinen ja epäonnistuu jossain.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, kuulostaa siltä että jos hankkisit lapsen vaikka parin vuoden päästä, niin voisit hyvin kasvaa ihmisenä. Olen ollut esimiestehtävissä pitkään ja palkkaan mieluummin ihmisiä joilla on lapsia. Lapsen hoito kasvattaa ihmistä ja laittaa juuri tällaiset ’olen niin perfektionisti ja täydellinen’-kommentit omaan arvoonsa. Ihminen siis kasvaa ja kehittyy kun uskaltaa elää elämäänsä ja hankkia lapsia silloin kun aika on. Miten ajattelit elämäsi muuttuvan 35-v kun sitten uskallat kokeilla onnistuuko lapsen saanti ?
Kiitos fiksusta kommentista. Tuossa on kyllä perää, että lapsen saaminen kasvattaa kyllä ihmisenä ja voi olla, että alkaa ajattelemaan asioita hieman eri valosta. Olen saanut tällaisen pinttyneen ajatuksen, että vasta 10 vuoden päästä, koska nyt nuorena voi panostaa juurikin siihen, että kehittää itseään. Nyt tällä ikää on ponnahduslaudalla uran suhteen ja helpompaa edetä ylöspäin, kun osoittaa sen esimiehille, että on hyvin tehokas ja jaksaa panostaa töihin. Jos minulla olisi tällä hetkellä lapsia, kyllähän se vähän hidastaisi uralla etenemistä, koska ei pysty niin tehokkaasti panostamaan töihin kuin lapsettomana.
Stressaan itse samaa! Olen 28-vuotias ja perheen perustaminen olisi ajankohtaista siinä vähän kolmenkympin jälkeen. Harmi vain, että mies ei ol samaa mieltä (enää :/) ja nyt olen joutunut miettimään kaiken uusiksi. Pitää varmaa pistää mies vaihtoon. Lisäksi olen lukenut varmaan liikaa artikkeleita lapsettomuudesta ja varhaisista vaihdevuosista, koska olen nyt yhtäkkiä parina yönä saanut kuumia aaltoja. Tai sitten haaveeni perheestä kariutuu nyt ihan oikeasti :(
Olen ihan epätoivoinen. :'(
N28