Mikä sai sinut tajuamaan että työpaikkasi ei ole ihan terve?

Siitä kun esimies alkoi suosia yhtä työntekijää ja tätä kautta alkoi kyttäyksen ja selkänpuukotuksen kierre. Itse loppuunpaloin ja vaihdoin työpistettä.

Siitä kun ääni hävisi puoleen päivään mennessä ja silmiä karvasteli, ja tunnin kotona olon jälkeen kaikki oli taas hyvin.

Nuori mies saa jatkuvasti kehuja ja ylistystä kaikesta mitä tekee, samanikäinen nainen samalla koulutuksella ja kokemuksella joutuu tekemään moninkertaisen määrän töitä eikä kukaan edes huomaa.

Ja sama toistuu vuodesta toiseen aina kun taloon tulee uusia työntekijöitä.

Lisäksi sen naisen vielä käsketään korjaamaan perässä ja peittelemään vanhempien työntekijöiden virheitä, kun eivät enää pärjää nykyisessä työtahdissa.

Sitten se nuori mies hakee kuitenkin muualle töihin kun ei sitä oikeasti ne hommat niin kiinnosta ja pitää itseään erinomaisena kaikinpuolin, kun on saanut hirveät hehkutukset keskinkertaisesta työstä. Se nainen taas saa burnoutin kun mikään tekeminen ei riitä, ellei ole mahdollisuutta jäädä välillä vaikka pariksi vuodeksi äitiyslomalle (mistä palatessa odottaa kasvanut työmäärä).

Vierailija kirjoitti:

Siitä kun esimies alkoi suosia yhtä työntekijää ja tätä kautta alkoi kyttäyksen ja selkänpuukotuksen kierre. Itse loppuunpaloin ja vaihdoin työpistettä.

Miten tämä suosiminen ilmeni?

Samat johtajat jatkavat vuodesta toiseen ilman todellista vastuuta omista tekemisistään. Johtajaruletti pyörii silloin tällöin, mutta tämä on vain samojen henkilöiden kierrätystä johtajapallilta toiselle. Eli pieni sisäpiiri pyörittää funktiota.

Se että työmäärä kolminkertaistui uusissa tiloissa, työntekijämäärä väheni yhdellä sairastuneella. Tilalle ei otettu ketään vuoden aikana, vaikka ylimmältä taholta sanottiin vihaisesti että näin ei saa toimia vaan pitää olla sijainen. Ei saatu. Lukemattomia kertoja kerrottiin miten ollaan väsyneitä, kipeitä, kireitä ja uupuneita, ei ehditä taukoja pitää, miksi ei saada apua. Esimies vain nauroi ja kehotti juoksemaan kovempaa. Sitten kun sairauslomalle jäi useampi vuorotellen ja lomat uusiutui, esimies alkoi vähitellen ihmetellä, mikä meidän työntekijöissä on vikana, koska toisessa yksikössä ei kukaan sairastanut. Sanomattakin selvää että esimies on mies ja alaiset naisia (niitä turhasta nalkuttavia naisia). Onneksi pääsin pois ilman karenssia, sääliksi käy niitä jotka siellä edelleen joutuu vakituisessa suhteessa raatamaan itsensä hajalle.