Tuuliviiri?

Mielipiteitä kaivataan: tapasin n.1,5 vuotta sitten miehen, jonka kanssa kaikki sujui loistavasti ensi treffeistä alkaen. Olin kuitenkin vasta eronnut pitkästä suhteesta ja ajattelin etten halua mitään vakavampaa. Hän oli kuitenkin todella innostunut minusta ja puhui minut taidokkaasti ympäri parisuhteeseen. Oman intuitioni vaimensin, pian minustakin alkoi tuntumaan että olemme luodut toisillemme. Muutimme yhteen muutaman kk seurustelun jälkeen ja arki sujui hienosti, mitä nyt välillä pieniä riitoja. Tästä vielä eteenpäin jokunen kuukausi, hän esitteli minut perheelleen. Olin alusta alkaen puhunut haaveistani muuttaa maalle ja tämä tuntui sopivan hänelle. Koskaan hän ei kertonut omista haaveistaan vaikka kyselin, kaikki kuulemma Ok. Tunteistaan hän puhui paljon, siitä miten ei ole koskaan ollut näin onnellinen ja rakastanut samalla tavalla. Loppuelämänsä. Kosinta tuli vähän jälkeen vuoden ja olin varma että tämä suhde oli tähtiin kirjoitettu. Vajaa pari kk kosinnan jälkeen muutimme maalle, jossa ehdimme elellä viikon, kunnes erään riidan päätteeksi mies totesi ettei tässä ole mitään järkeä. Myönnän että olimme riidelleet paljon muuton ja talon etsinnän aikana, siinä ei sujunut kaikki ihan hyvin. Seksiä tosin oli tuona aikana sitäkin enemmän. Olin myös itse todella stressaantunut tilanteesta ja purin kiukkuani mieheen huutamalla, jota olen nyt pyydellyt todella paljon anteeksi. Miehen ilmoitus tuli tietysti täysin puskista todella järkytyksenä, olihan hän kaksi kk sitten kosiessaan vielä halunnut olla loppuelämänsä kanssani. Saimme kuitenkin päivien mittaan jotenkuten asian kasaan ja päätimme yrittää, sillä halusimme olla toistemme kanssa. Muutama viikko meni kuin ennenkin,hän puhui tunteistaan, rakastaa ja halusi myöhemmin naimisiin. Kunnes taas jotain tapahtui ykskaks ja nyt räpsähti taas erouhka päälle. Ei tiedä mikä on,”ahdistaa, liian iso muutos, kaikki tuli liian äkkiä, ei tiedä mitä haluaa tulevaisuudelta, ollaan niin helvetin erilaisia, ei tiedä haluaako erota vai jatkaa..” syynä tuntemuksiin kuulemma se että minä huusin liikaa. Ei olisikaan halunnut muuttaa, eikä haluakaan samoja asioita, vaikka tästä kyselin NIIIIN monta kertaa. Ei vaan kuulemma uskaltanut sanoa sitä. Mutta nyt, kuukausi muuton jälkeen, on ilmeisesti sopiva hetki. Järjetön tunne, että äskettäin vielä on luullut olevansa hyvässä parisuhteessa rakastettuna ja nyt toinen haluaakin erota. Olenko hullu?