Lapsuuden perheen taakka

Tunteita ei saanut näyttää tai sitä että tarvitsee muita ihmisiä esim perheenjäseniå ja jos vaikutti ettå ikävöi esim matkalle mennyttä kaveria niin ilkuttiin huvitttuneina. Ei saanut sairastaa vaan siitä oltiin vihaisia tai ivallisia. Mielipiteitä ei saanut ilmaista vaan heti oli perse edellä syntynyt vaikka ei oikeasti tietenkään ollut.

Verrattiin muihin lapsiin ja nuoriin kun niillä ne on semmosia ja meitä haukuttiin ja ainakin minusta tuli arka ja pelokas.

Aloin saamaan paniikkikohtauksia kun asuin omillani. Vuosien mittaan oireet hävisivät kun sain työstettyå asioita. Paniikki johtui turvattomuuden tunteista. Minulla ei ollut mitåän taustatukea mistään kun sitå ei kotoa ollut ja tunsin arvottomuutta ja huonoutta ja suoritin ja suoritin että kelpaisin. Vanhemmille en tietenkään kelvannut.

Vasta viime vuosina olen alkanut ymmärtåä ettå minunkin terveys on tärkeåä ja jos jotain vaivaa on niin siihen saa ja pitää hakea apua ja helpotusta. Ennen tuntui että minussa on jotain väärin ja minulle ollaan vihaisia jos jotain vaivaa ilmenee ja olen vastaanotolla.

33v, uskonnollinen perhe, isä autistinen ja väkivaltainen. Äiti vaativa ja kontrolloiva. Muistan lapsuuden ahdistavana. Kaikilla lapsilla ollut vakavia ongelmia, minulla oikeastaan vähiten.

Silti minulla edelleen tunteiden käsittelyssä ongelmia. Saan kauheita raivareita välillä. En satuta ketään, mutta sanon rumasti. Olen lisäksi ollut useasti masentunut. Olen myös aina alisuoriutunut kaikessa mitä teen. Olen käynyt psykiatrisella sairaanhoitajalla masennuksen takia, ja koen että siitä on ollut apua.

Hieman asian vierestä, mutta onkohan alisuorittaminen yleistä ihmisillä, joilla on ollut turvaton lapsuus?

Mä en osaa ottaa rakkautta vastaan, vaan olen koko ikäni torjunut ja hyljännyt kaikki ihmiset läheltä.

Vierailija kirjoitti:

Hieman asian vierestä, mutta onkohan alisuorittaminen yleistä ihmisillä, joilla on ollut turvaton lapsuus?

Sekin, mutta myös ylisuorittaminen ja tolkuton reaktiivisuus.

Vierailija kirjoitti:

Hieman asian vierestä, mutta onkohan alisuorittaminen yleistä ihmisillä, joilla on ollut turvaton lapsuus?

Olen alisuoriutunut työelämässä ja ehkä myös parinvalinnassa, koska ajattelen että on ole tarpeeksi hyvä. Toisaalta sitten taas ylisuorittamista on myös työelämässä. En koskaan ole poissa töistä, yritän tehdä kaiken mahdollisimman täydellisesti, teen töitä muidenkin puolesta jne. Yritän myös olla täydellinen äiti lapsilleni ja kun en tietenkään sitä ole, väsyn ja masennun. Näin monessa muussakin asiassa. Vaadin itseltäni tosi paljon.

7 vielä jatkaa. Eli vaadin itseltäni paljon mutta elämältä en paljoakaan.

Olen nuori aikuinen. Isällä taisi olla mielenterveyden ongelmia. Sai "kohtauksia", joiden aikan pisti kaiken säpäleiksi. Heitti kaikki astiat lattialle, tietokoneet, televisiot ja kaatoi jääkaapit yms. Uhkaili paljon lapsia. Joskus tekikin jotain. Usein kohtaukset tulivat yöllä, mihin herättiin. Lapsena ajattelin kohtauksen isän olevan vahva, kun kohtauksen aikana hän käveli lasten huoneen kohdalle, pysyi siinä hetken, saattoi painaa kahvaakin, mutta käveli pois mennen muualle riehumaan. Aina näin ei käynyt. Vaan joskus lapsetkin saivat osansa.

Äiti itki usein. Ei aina lasten nähden, mutta kuulin ja näin joskus oven raosta äidin nenäliinapaperimeressä. Joskus äiti tuli lasten huoneeseen nukkumaan, mentiin äidin kainaloon ja äiti itki. Se tuntui tosi tosi pahalta lapsena. Usein isä suuttui äidille, kun äiti sanoi jotain. Kerran äiti syytti minua, miksi en kertonut isän olevan vihainen, kun tuli töistä. Tunsin kovaa syyllisyyttä. Äiti myös vaati todella paljon minulta, muita lapsia hän lelli. Minulla oli kova kuri ja minun piti suorittaa ja tehdä koko ajan asioita. Paljon myös haukuttiin koosta, taidoista, elämästä jne. Mutta äiti oli ainoa, joka myös huolehti minusta ja minä rakastan häntä. Tiedän, että hän teki parhaansa. 

Täysin epätasapainoinen paikka tuo oli kasvaa. Eniten koen kuitenkin kiusaamisen vaikuttaneen elämääni negatiivisesti, koska sille en näe mitään syytä. Kerron kiusaamisesta lisäksi siksi, että en osaa suoraan sanoa kumpi on aiheuttanut ongelmat aikuisuudessa. Koen enemmän kyseessä olevan yhteisvaikutus. Toisen takia toista oli vaikea kestää.

Olen sairastanut syömishäiriön. Oireita on vieläkin, mutta pahin on ohi. Koulussa olin hiljainen. Ystäviä minulla ei ole. En uskalla tuoda itseäni ihmisille esiin millään tavalla. En usko itseeni tai mahdollisuuksiini. Pelkään ihmisiä ja pelkään oikeastaan kaikkea. Sisälläni on ankara syyttävä ääni. Monia muitakin ongelmia on. Minulla on kuitenkin oma unelma, minkä eteen taistelen.

Terapiassa en ole ollut, kun en pysty käsittelemään asioita. Mietin myös, että olisi liian iso sijoitus minun budjetilleni.

nosto

.

Ylös

Up

Kärsin niin paljon että tunnen kuolevani.

Millään ei ole mitään tarkotusta elämässäni ja vihaan kaikkea ja kaikkia.

Alkoholisteja ja mieleltään epävakaita läheiset olleet lapsuudesta tähän päivään saakka.

Minulla oli hyvin sairas ja epänormaali lapsuuden perhe. En ala kuvata mitä tapahtui, mutta asioita joita terveessä perheessä ei tapahdu. Huomautettakoon että ei uskonnollisuutta eikä alkoholia.

Minusta kasvoi psyykkisesti vaurioitunut ja rikkinäinen aikuinen. En esim. tunne rakkautta ketään ihmistä kohtaan, osaan rakastaa vain eläimiä koska ne eivät koskaan satuta. Olen erittäin itsenäinen enkä koskaan pyydä apua keneltäkään. Täytyy mennä todella äärimmäisyyksiin ennen kuin apua pyydän, esim. sairauden kanssa meni niin pitkälle että juuri ja juuri kuolemalta saatiin pelastettua.

Olen kouluttautunut pitkälle, minulla on hyvä työ ja asun yksin kissani kanssa. Minulla on yksi hyvä ystävä. 

Vuosikymmeniä hyppäsin terapioissa ja kipuilin, kunnes eräänä päivänä vain sain tarpeekseni ja päästin irti. En suostu enää katsomaan menneeseen. En miettimään sitä enkä ahdistumaan. En voi viettää koko loppua ikääni tuskailemalla asioitten kanssa joita en voi muuttaa. Teen parhaan mahdollisen siitä elämästä joka minulla on. Nautin asioista jotka tuottavat mielihyvää, olen kiltti ja armahtava itselleni. Annan anteeksi itselleni. Minä olen nyt oman elämäni päähenkilö, ja minä päätän ketä elämääni päästän. Menneet eivät siihen kuulu. Ei ainakaan paranna oloani kieriskellä menneissä, päin vastoin.

Itsesääli ei vie mihinkään. Jos nousta tahtoo, on itse se tehtävä.

.

Vierailija kirjoitti:

Hieman asian vierestä, mutta onkohan alisuorittaminen yleistä ihmisillä, joilla on ollut turvaton lapsuus?

Meillä menee niin paljon energiaa siihen, että pysytään kasassa.

Toisaalta ollaan kyllä tarvittaessa vahvoja.

Henkisestä puolesta vaan menee julmetusti energiaa sen pelon alla elämiseen...ahdistuksen kanssa eläessä ei riitä energiaa...kun se sitoo niin paljon.

Mutta...moni meistä tässä elämässä löytää hyvää ja alkaa eheytyä hyvien kokemusten kautta. Taistelijan tahto tulee sieltä jostain, jos ei ole ihan täysin litistetty. Päihteet helposti vievät, kun haetaan helpotusta ahdistukseen.

Itsellä kävi niin, että hyvän kautta lopetin päihteet. Onneksi. Tasaantui mieli parempaan suuntaan. Ammattiapua olen elämäni varrella hakenut ja saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman asian vierestä, mutta onkohan alisuorittaminen yleistä ihmisillä, joilla on ollut turvaton lapsuus?

Meillä menee niin paljon energiaa siihen, että pysytään kasassa.

Toisaalta ollaan kyllä tarvittaessa vahvoja.

Henkisestä puolesta vaan menee julmetusti energiaa sen pelon alla elämiseen...ahdistuksen kanssa eläessä ei riitä energiaa...kun se sitoo niin paljon.

Mutta...moni meistä tässä elämässä löytää hyvää ja alkaa eheytyä hyvien kokemusten kautta. Taistelijan tahto tulee sieltä jostain, jos ei ole ihan täysin litistetty. Päihteet helposti vievät, kun haetaan helpotusta ahdistukseen.

Itsellä kävi niin, että hyvän kautta lopetin päihteet. Onneksi. Tasaantui mieli parempaan suuntaan. Ammattiapua olen elämäni varrella hakenut ja saanut.

Siitä alisuoriutumisesta vielä. Maisteriksi valmistuin. Ensin lukion ja sitten ammatillisen opinahjon kävin., sitten yliopistosta. Omaa tietä. Jokin vie eteenpäin.

Joillakin elämänalueilla kyllä alisuoriudun.

Mites ne, joilla on onnellinen lapsuus? Kai niilläkin alisuoriutumista? Ehkä heillä ahdistuksen määrä on pieni.