Miten paljon jännität muita ihmisiä, yli 30- vuotias?
Minä jännitän kaikkia ihmisiä, kaupan kassoja (käyn aina robottikassoilla), naapureita, vanhoja tuttuja, harvoja kavereita ja sukulaisia, toki tuttuja vähemmän kuin tuntemattomia. Ahdistun siis kun pitää olla tekemisissä oikeastaan kenenkään kanssa. Onko tämä miten epänormaalia? Lisäksi tajusin tämän vasta äskettäin (vedän roolia yleensä) ja opiskelen sosiaalialaa.
Kommentit (7)
Miehiä jännittän enemmän, olen nainen. Esim en mene mielellään mieskassalle. Naapureita välttelen. En osaa rupatella vieraiden kanssa vaan vaikutan tuppisuulta. Kahden kesken ja tutumman kanssa pystyn keskustelemaan helposti. Kai tätä kutsutaan sosiaalisten tilanteiden peloksi tai sosiaaliseksi ahdistukseksi. Olen kuitenkin kehittynyt tässä asiassa huomattavasti nuoruusvuosilta. Silloin jännityksen ja ahdistuksen tunteet olivat niin vahvoja että välttelin monia tilanteita.
Miksi ihmeessä ihmisiä pitäisi jännittää? En minä ainakaan jännitä.
En ole mikään yltiösosiaalinen ja tarvitsen paljon tilaa ja omaa aikaa. Sosiaalisissa tilanteissa osaan kuitenkin olla ja käyttäytyä. Miksi pitäisi pelätä ihmisiä? Se on omituinen perisuomalainen ominaisuus, ja pilaa paljon elämässä.
Kyllä. Olen kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta yli 20 vuotta. Elämä on yhtä jännittämistä ja ahdistusta. Olen ollut mm. siivoojana. En uskalla ahdistukseltani mennä kouluun enää ja opiskella unelma-ammattiini. Ryhmässä jään hiljaiseksi, mutta kahden kesken juttelen nykyään enemmän kuin ennen. Myös kaupat yms. ahdistaa. Häpeän itseäni ja itsetuntoni on huono. Olen 34-vuotias.
Jännitän kaikkia ja kaikkea, jonkin verran on helpottanut iän myötä, rauhoittavat auttoivat toimimaan työelämässä, nykyään turvaudun mäkikuismauutteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olen kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta yli 20 vuotta. Elämä on yhtä jännittämistä ja ahdistusta. Olen ollut mm. siivoojana. En uskalla ahdistukseltani mennä kouluun enää ja opiskella unelma-ammattiini. Ryhmässä jään hiljaiseksi, mutta kahden kesken juttelen nykyään enemmän kuin ennen. Myös kaupat yms. ahdistaa. Häpeän itseäni ja itsetuntoni on huono. Olen 34-vuotias.
Niin sanoit häpeäväsi itseäsi ja että sinulla on huono itsetunto, nuo ovat ne syyt ahdistukseen sekä pelkoon. Tututstu itseesi, siis ihan oikeasti ja hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, ainoastaan sillain löydät pohjan josta ruveta pikkuhiljaa ajan kanssa kehittämään itsestäsi paras mahdollinen versio. Elämä on matka jossa et valmiiksi tule. Mielestäni elämä koostuu tasoista joita saavutat tekemällä töitä niiden eteen, aina jossain olet vahvimmillasi ja jossakin heikoimmilla. Mieti mitä haluat.
Yleensä en jännitä yhtään. Tosin tuota viimeisimmän ihastuksen kohdalla jännitin ihan sikana mennä jutteleen.
vm -71
Olen lähes 40 vuotias. Jännitän työyhteisöissä ihmisiä, koska olen tullut työpaikkakiusatuksi parissa edellisessä työssä.