Miehen ja naisen välinen ystävyys ja sen toimivuus. Kuinka pysyä viileänä tunteista huolimatta?

Hänestä on muodostunut melkeinpä paras ystäväni hiljalleen. Rakastan häntä ja uskoisin hänen rakastavan myös minua, ystävänä.
Suhteemme on vilpitön ja sellaisena sen haluan pysyvän.

Olemme joskus kokeilleet mennä ystävyydestä pidemmällekin mutta se toi vain ahdistusta molemmille vaikka olisimme halunneet sen toimivan.
Olemme niin samanlaisia, hieman sitoutumiskammoisia ja yksin tottuneita elämään. Olemme molemmat myös aika herkkiä ja varovaisia.

Olemme aina toistemme tukena, meidän yhteys on ollut alusta asti hämmentävä. Meidän ajatusmaailma vain kohtaa eikä ole vaikeuksia olla toisen seurassa niin kauan kunnes tunteet astuvat mukaan ja se tuntuu olevan lähes väistämätöntä jos olemme tekemisissä.
Kuitenkin yritän järkeillä asioita. Liian suuri ikäero, erilaiset elämäntilanteet, ahdistus liian vakavasta suhteesta, ystävyyden tuhoutuminen jne.
Hän on niin rakas mutta suhde ei vain toimisi.
Kuitenkin mieleni alkaa haaveilemaan kaikesta jota ei kannata toteuttaa.

Emme edes näe usein, emme asu edes samalla paikkakunnalla enää. Me olemme etäänyneet mutta kuitenkin edelleen välillämme on paljon lämpöä ja uteliaisuutta.
Hän on myös kertonut minun olevan hänelle tärkeä ja haluaa tukea unelmiani.
Hän pitää minua erityisenä ja itselläni on samanlainen ajatus hänestä.

Me pysymme toistemme elämässä.
Emme ole katkaisseet yhteyttä vaikka olen usein yrittänyt, sillä suhde oli todella voimia vieviä silloin kun yritimme olla enemmän, olin siitä jopa vihainen miehelle, että astuin harhaan. Ehkei mieskään ollut suunnitellut ihan loppuun asti kaikkea vaikka lupaili paljon asioita, petyin kuitenkin. Se on jäänyt vähän kaivelemaan, en ymmärrä vieläkään ihan kaikkea tapahtunutta.

Nyt kun olen päässyt paljon eteenpäin ja hyväksynyt sen, että kaikista parhain on olla haaveilematta asioista jotka eivät tule onnistumaan niin kuinkahan onnistuisin itseni pitämään neutraalina. En tiedä uskallanko kohdata häntä.
Tuntuu, että tunteet nousevat heti pintaan vaikka viime tapaamisestakin on jo kuukausia.
Odotan vielä kuukausia, jotta yhteinen aika olisi mahdollisimman helppoa ja rentoa ilman minkäänlaisia romanttisia eleitä kummaltakaan.

Pakko pysyä viileänä.
Kokemuksia tämänkaltaisesta ystävyydestä josta haluaa pitää kiinni mutta pelko tunteista on kuitenkin vahvasti taustalla?
Hän tavallaan hylkäsi minut ja satutti, kuitenkaan ei osannut itsekään selittää käytöstään ja luulen sen olleen hänellekin vähän outo tilanne.