Pitääkö kaveria auttaa käytännön asioissa?

Totta kai autetaan puolin ja toisin.

Ei mielestäni. En edes kehtaisi pyytää käymään kaupassa puolestani, jos on flunssa tms. pikku tauti. Muuttoapukaan ei ole pakollista. Varsinkaan, jos muuttaja saa apua perheeltään.

Ei tarvii.

Minusta olisi ällöttää joku kaveri, jota pitää auttaa. Onneksi ystäväni ovat ihmisiä, jotka selviytyvät ihan itse tekemisistään.

Tottakai autetaan. Itsellekin tulee hyvä mieli auttamisesta, ja jos itse tarvitsee apua on kiva tietää että sitä voi pyytää ja joskus tulee ihan pyytämättäkin :)

Entä jos tilanne muuttuu? Jos tulee vakavampi sairaus, jos ei ole perhettä yms.

Ne, jotka auttavat muita voivat odottaa apua silloin, kun tarvitsevat. Muut pärjäävät omin neuvoin. Näin sen ainakin pitäisi mennä. Usein on päinvastoin.

Kyllä autetaan.

Jos toivot suhteelta vastavuoroisuutta eli haluat itsekin tiukan paikan tullen apua. Jos teillä on systeemi, että ei auteta niin sekin on ok. Mutta jos itse et halua auttaa ja kaverilla on eri odotukset, niin välit etääntyä kieltäytymisestä, niin että mieti myös kuinka kiivaasti haluat kaverin pitää.

Huonoja kokemuksia kun odottaa vastavuoroisuutta

Ei pidä, mutta autan mielelläni, jos vain voin.

Ihan mielenkiinnosta... Miksi kysyt?

Numerolle 12: koska olen elämäni aikana törmännyt hyvin monenlaisiin näkemyksiin. Kiinnosti, miten muut täällä ajattelevat. Ei ole mitään ongelmatilannetta nyt kenenkään kanssa. Yleistä pohdintaa vain.

Ap

Miksi ihmeessä pitäisi olla auttamatta tai pyytämättä apua? Esimerkiksi muuttaminen tai jonkun huonekalun siirtäminen ei onnistu yksin, joten on aika luonnollista pyytää apua. En todellakaan ymmärtäisi ystävyyttä, jossa ei auteta toista.

Pieni auttelu puolin ja toisin on luontevaa. Samoin satunnainen yksittäisten tavaroiden lainaaminen. Talkookutsun voi esittää ja siihen voi tarttua tai siitä kieltäytyä aina tilanteen mukaan (eli ei ole mikään pakko osallistua, jos ei huvita). Talkoolaisen oletan saavani palkaksi mahan täyteen ja jonkinlaisen kiitoksen jälkikäteen (vähintään sanallisen).

Jatkuvampi auttelu ja suurempi auttaminen (toisen lasten hoito, kyydin pyytäminen/tarjoaiminen, jos toinen ei ole menossa samaan suuntaan, sellaisten tavaroiden lainaaminen, jotka kuluu lainatessa yms.) ei minusta kuulu normaaliin kaveriapuun. Jos tälläsitä palvelusta pyytää, niin siitä on sitten varauduttava maksamaan asiallinen korvaus ja esitettävä asia niin, että toinen voi kieltäytyä.

Hätätilanteessa (joku joutuu sairaalaan, onnettomuudet yms.) autetaan aina, jos suinkin mahdollista. Ja jos tälläistä apua saa, niin siitä syntynyt vaiva on sitten varauduttava korvaamaan ihan ruhtinaalisesti, kun akuutti tilanne on ohi. 

Riippuu kummankin kyvyistä ja tilanteesta. Kysyä saa aina, siitä ei saa loukkaantua, eikä myöskään siitä, jos apuun ei päästä.