En halua olla duunari

Pää kiinni ja pyöritä sitä oravanpyörää.

1) Iltalukioon. Jos haluat lääkäriksi, panostat luonnontieteeseen. Jos haluat lakimieheksi, voit valita lyhyen matematiikan ja fysiikan, mutta panostat kaikkeen hiton paljon. Ja joka tapauksessa opettelet omaksumaan asioita tehokkaasti. Opettelet raatamaan ja opettelet sen, missä vaiheessa raataminen on turhaa ja on oppimisen kannalta hyödyllisempää levätä.

2) Kirjoitat Laudaturin mahdollisimman monesta aineesta.

3) Valitset unelmiesi alan, etkä ikinä, missään vaiheessa mieti, että onkohan se varmaan sinun alasi.

4) Menet valmennuskurssille ja pidät silmät ja korvat auki

5) Menet pääsykokeeseen muita paremmin valmistautuneena mutta levänneenä. Pandakarhuiksi naamaltaan itsensä valvoneet jäävät varasijoille.

6) Raadat neljästä seitsemään vuoteen yliopistossa huomataksesi, että saat kyllä työpaikan ja bruttoansiosi on jo alkuvaiheessa puolitoistakertainen duunariliksaan verrattuna. Tähän mennessä aikaa on kulunut seitsemästä kymmeneen vuotta. Kannattiko?

7) Huomaat, että työpäiväsi ovat pitkiä, kahvitauot harvassa, luottamusmies ei purnaa puolestasi ja esimiehiä ei ole tapana haukkua, jos hommat eivät suju. Katso peiliin vain!

8) Huomaat, että tilille kyllä kertyy rahaa, mutta kun työhön menee 10 - 12 tuntia, nukkumiseen 7 - 9 tuntia ja pääosa loppuajasta ihan tavallisiin asioihin, kuten kauppareissuun, alat pohtia, että oliko se hitsarin elämä niin ankeaa kuitenkaan.

9) Et sittenkään ala pohtia hitsarivuosien kurjuutta. Olet ihan tyytyväinen uuteen elämääsi. Et ole enää duunari. Työpäiväsi ovat monipuolisia, työkaverit osaavat jutella monista eri asioista, jos aikaa keskusteluille on, pääset golfaamaan hyvässä seurassa ja sinulla on varaa joskus vuosien päästä ostaa oma purjevene. Tai sitten ei: koko session vuoksi nettoliksasi nousi tonnin, joten purjeveneen säästämiseen menee 12 vuotta... etenkin kun muutkin elinkustannuksesi nousevat: pitää olla mojovampi asunto, näyttävämpi auto ja ihan siksi pitää reissata Bermudalla, että voi osallistua matkailukeskusteluihin uusissa piireissä.

10) En minäkään halua olla duunari. Olen yrittänyt. Olen tehnyt töitä vene- ja rakennusaloilla. Perseestähän se on, ja työkaverit järjestäin yhdenasianmiehiä: yksi puhuu vain lätkästä, toinen on tulinen persu, kolmas jauhaa loputtomiin autoista ja sitten on se pahjanpohjimmainen, joka jauhaa seksiseikkailuistaan joita tuskin on tapahtunut. Duunariduunitkin ovat helvetin tylsiä.

Kun kuitenkin noin kolmannes tavallisista päivistä menee töissä, toinen mokoma nukkumiseen ja jäljellejäävästä kolmanneksesta huomattava osa asioihin, joita tekevät niin duunarit kuin tohtorit, ei minusta kannata kauheasti vatvoa, haluaako olla duunari vai ei. Jos tykkää hitsaamisesta, ei kannata hankkiutua tuomariksi vain ollakseen ei-duunari. Työpäivän jälkeen se lakimies käy kaupassa, tekee ruokaa, pesee pyykkiä, katsoo sairaalasarjan ja notkuu AV:llä. Puitteet voivat 30 vuoden työnteon jälkeen olla raflaavammat, mutta ei niistä kauheasti osaa iloita: saavutukset muuttuvat aika äkkiä itsestäänselvyyksiksi.

Kaikki me ollaan duunareita (lukuun ottamatta yrittäjiä ja johtajia).

Puhun itsestäni duunarina vaikka olen ylempi asiantuntija. Enkä näe mitään noloa siinä että on duunari. En halua olla johtaja, pikkunilkki ei kun siis tarkoitin pikkupomo. Vaikka on minulle noitakin pestejä tarjottu.

Olen ylpeä duunari. Mulla ei ole ikinä ollut mielenkiintoa kouluttautumiseen, ammattikoulun kävin ja sen jälkeen suoraan työelämään. Mulle tämä sopii, kaikista ei ole korkeakoulun kävijöiksi ja hyvä niin. Meitä duunareitakin tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki me ollaan duunareita (lukuun ottamatta yrittäjiä ja johtajia).

Puhun itsestäni duunarina vaikka olen ylempi asiantuntija. Enkä näe mitään noloa siinä että on duunari. En halua olla johtaja, pikkunilkki ei kun siis tarkoitin pikkupomo. Vaikka on minulle noitakin pestejä tarjottu.

Suurin osa ytittejistakin on duunareita

Mä olen yliopiston käynyt duunari. En halunnut akateemista uraa sitten kuitenkaan, vaikka kouluttauduin pitkälle. Palkkapäivinä meinaa kyllä itku tulla, että olisiko sittenkin pitänyt jatkaa akateemisella alalla, mutta kun puntaroin hyviä ja huonoja puolia, niin duunarin elämä on mulle parempi vaihtoehto.

up

Mää oon siivoja. en jaksa enää. En vaan jaksa. Huomenna kello 5.00 alkaa työt. en jaksa. ei.ei.ei. Palkkakin on vaan 10, 67 tunti. en mene enää. en jaksa. 

Kello on silti soimassa 03.45. :( 

Vierailija kirjoitti:

1) Iltalukioon. Jos haluat lääkäriksi, panostat luonnontieteeseen. Jos haluat lakimieheksi, voit valita lyhyen matematiikan ja fysiikan, mutta panostat kaikkeen hiton paljon. Ja joka tapauksessa opettelet omaksumaan asioita tehokkaasti. Opettelet raatamaan ja opettelet sen, missä vaiheessa raataminen on turhaa ja on oppimisen kannalta hyödyllisempää levätä.

2) Kirjoitat Laudaturin mahdollisimman monesta aineesta.

3) Valitset unelmiesi alan, etkä ikinä, missään vaiheessa mieti, että onkohan se varmaan sinun alasi.

4) Menet valmennuskurssille ja pidät silmät ja korvat auki

5) Menet pääsykokeeseen muita paremmin valmistautuneena mutta levänneenä. Pandakarhuiksi naamaltaan itsensä valvoneet jäävät varasijoille.

6) Raadat neljästä seitsemään vuoteen yliopistossa huomataksesi, että saat kyllä työpaikan ja bruttoansiosi on jo alkuvaiheessa puolitoistakertainen duunariliksaan verrattuna. Tähän mennessä aikaa on kulunut seitsemästä kymmeneen vuotta. Kannattiko?

7) Huomaat, että työpäiväsi ovat pitkiä, kahvitauot harvassa, luottamusmies ei purnaa puolestasi ja esimiehiä ei ole tapana haukkua, jos hommat eivät suju. Katso peiliin vain!

8) Huomaat, että tilille kyllä kertyy rahaa, mutta kun työhön menee 10 - 12 tuntia, nukkumiseen 7 - 9 tuntia ja pääosa loppuajasta ihan tavallisiin asioihin, kuten kauppareissuun, alat pohtia, että oliko se hitsarin elämä niin ankeaa kuitenkaan.

9) Et sittenkään ala pohtia hitsarivuosien kurjuutta. Olet ihan tyytyväinen uuteen elämääsi. Et ole enää duunari. Työpäiväsi ovat monipuolisia, työkaverit osaavat jutella monista eri asioista, jos aikaa keskusteluille on, pääset golfaamaan hyvässä seurassa ja sinulla on varaa joskus vuosien päästä ostaa oma purjevene. Tai sitten ei: koko session vuoksi nettoliksasi nousi tonnin, joten purjeveneen säästämiseen menee 12 vuotta... etenkin kun muutkin elinkustannuksesi nousevat: pitää olla mojovampi asunto, näyttävämpi auto ja ihan siksi pitää reissata Bermudalla, että voi osallistua matkailukeskusteluihin uusissa piireissä.

10) En minäkään halua olla duunari. Olen yrittänyt. Olen tehnyt töitä vene- ja rakennusaloilla. Perseestähän se on, ja työkaverit järjestäin yhdenasianmiehiä: yksi puhuu vain lätkästä, toinen on tulinen persu, kolmas jauhaa loputtomiin autoista ja sitten on se pahjanpohjimmainen, joka jauhaa seksiseikkailuistaan joita tuskin on tapahtunut. Duunariduunitkin ovat helvetin tylsiä.

Kun kuitenkin noin kolmannes tavallisista päivistä menee töissä, toinen mokoma nukkumiseen ja jäljellejäävästä kolmanneksesta huomattava osa asioihin, joita tekevät niin duunarit kuin tohtorit, ei minusta kannata kauheasti vatvoa, haluaako olla duunari vai ei. Jos tykkää hitsaamisesta, ei kannata hankkiutua tuomariksi vain ollakseen ei-duunari. Työpäivän jälkeen se lakimies käy kaupassa, tekee ruokaa, pesee pyykkiä, katsoo sairaalasarjan ja notkuu AV:llä. Puitteet voivat 30 vuoden työnteon jälkeen olla raflaavammat, mutta ei niistä kauheasti osaa iloita: saavutukset muuttuvat aika äkkiä itsestäänselvyyksiksi.

Mahtava analyysi! Kiitos!:)

8 vuotta muuttohommissa & raksalla riitti minulle.

AMK,n kautta helpohko koulutus julkiselle puolelle niihin kuuluisiin "choco" hommiin, nyt kk liksa alkaa 3;sella joka on tosi ok työn haastavuuteen nähden ( supa easy ).

Liukuva työaika, saikuttaa voi kevyelläkin fiiliksellä, ja etätyöt oi oi oi suosittelen !

Vierailija kirjoitti:

1) Iltalukioon. Jos haluat lääkäriksi, panostat luonnontieteeseen. Jos haluat lakimieheksi, voit valita lyhyen matematiikan ja fysiikan, mutta panostat kaikkeen hiton paljon. Ja joka tapauksessa opettelet omaksumaan asioita tehokkaasti. Opettelet raatamaan ja opettelet sen, missä vaiheessa raataminen on turhaa ja on oppimisen kannalta hyödyllisempää levätä.

2) Kirjoitat Laudaturin mahdollisimman monesta aineesta.

3) Valitset unelmiesi alan, etkä ikinä, missään vaiheessa mieti, että onkohan se varmaan sinun alasi.

4) Menet valmennuskurssille ja pidät silmät ja korvat auki

5) Menet pääsykokeeseen muita paremmin valmistautuneena mutta levänneenä. Pandakarhuiksi naamaltaan itsensä valvoneet jäävät varasijoille.

6) Raadat neljästä seitsemään vuoteen yliopistossa huomataksesi, että saat kyllä työpaikan ja bruttoansiosi on jo alkuvaiheessa puolitoistakertainen duunariliksaan verrattuna. Tähän mennessä aikaa on kulunut seitsemästä kymmeneen vuotta. Kannattiko?

7) Huomaat, että työpäiväsi ovat pitkiä, kahvitauot harvassa, luottamusmies ei purnaa puolestasi ja esimiehiä ei ole tapana haukkua, jos hommat eivät suju. Katso peiliin vain!

8) Huomaat, että tilille kyllä kertyy rahaa, mutta kun työhön menee 10 - 12 tuntia, nukkumiseen 7 - 9 tuntia ja pääosa loppuajasta ihan tavallisiin asioihin, kuten kauppareissuun, alat pohtia, että oliko se hitsarin elämä niin ankeaa kuitenkaan.

9) Et sittenkään ala pohtia hitsarivuosien kurjuutta. Olet ihan tyytyväinen uuteen elämääsi. Et ole enää duunari. Työpäiväsi ovat monipuolisia, työkaverit osaavat jutella monista eri asioista, jos aikaa keskusteluille on, pääset golfaamaan hyvässä seurassa ja sinulla on varaa joskus vuosien päästä ostaa oma purjevene. Tai sitten ei: koko session vuoksi nettoliksasi nousi tonnin, joten purjeveneen säästämiseen menee 12 vuotta... etenkin kun muutkin elinkustannuksesi nousevat: pitää olla mojovampi asunto, näyttävämpi auto ja ihan siksi pitää reissata Bermudalla, että voi osallistua matkailukeskusteluihin uusissa piireissä.

10) En minäkään halua olla duunari. Olen yrittänyt. Olen tehnyt töitä vene- ja rakennusaloilla. Perseestähän se on, ja työkaverit järjestäin yhdenasianmiehiä: yksi puhuu vain lätkästä, toinen on tulinen persu, kolmas jauhaa loputtomiin autoista ja sitten on se pahjanpohjimmainen, joka jauhaa seksiseikkailuistaan joita tuskin on tapahtunut. Duunariduunitkin ovat helvetin tylsiä.

Kun kuitenkin noin kolmannes tavallisista päivistä menee töissä, toinen mokoma nukkumiseen ja jäljellejäävästä kolmanneksesta huomattava osa asioihin, joita tekevät niin duunarit kuin tohtorit, ei minusta kannata kauheasti vatvoa, haluaako olla duunari vai ei. Jos tykkää hitsaamisesta, ei kannata hankkiutua tuomariksi vain ollakseen ei-duunari. Työpäivän jälkeen se lakimies käy kaupassa, tekee ruokaa, pesee pyykkiä, katsoo sairaalasarjan ja notkuu AV:llä. Puitteet voivat 30 vuoden työnteon jälkeen olla raflaavammat, mutta ei niistä kauheasti osaa iloita: saavutukset muuttuvat aika äkkiä itsestäänselvyyksiksi.

Hieno selvitys. Jossain keski-iässä tajuat kuolevasi viimeistään muutaman vuosikymmenen päästä ja ajan rajallisuus realisoituu. Mikä on oikeasti tärkeää? Jolle se on edelleen tekemisessä, toisille omistamisessa, kolmannet valitsevat olemisen, omistautuvat vaikka harrastukselleen.

Työttömyys voi myös havahduttaa sille, mihin elämässään uskoo.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen yliopiston käynyt duunari. En halunnut akateemista uraa sitten kuitenkaan, vaikka kouluttauduin pitkälle. Palkkapäivinä meinaa kyllä itku tulla, että olisiko sittenkin pitänyt jatkaa akateemisella alalla, mutta kun puntaroin hyviä ja huonoja puolia, niin duunarin elämä on mulle parempi vaihtoehto.

Sama. Mieluummin näin kuin työtön maisteri vaikka opinnoista pitäisi tietysti palkita työllä. Nykymaailma vaan ei toimi enää näin. Jääpä turha törsäys pois. Sisältö on keksittävä muusta kuin kuluttamisesta.

Parastahan ei duunarina olemisessa on, että työ itsessään on mielenkiintoista, haastavaa ja tuo sisältöä elämään. Lisäksi saa viettää aikansa fiksumpien työkavereiden kanssa, joka nostaa ainakin itsellä elämänlaatua helvetisti. Varallisuuden kertyminen on sivuseikka, mutta eipä sekään haittaa.